Syksyn luetut 2014

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Viime syksynä varovaisen blogiurani keskeytti paluu koulunpenkille. Olin odottanut jonkinlaista notkahdusta kirjojen (vapaaehtoisessa) lukemisessa sekä blogin päivityksessä, mutta en ihan näin pitkää taukoa. Mutta toisaalta taukoon vaikutti opiskelustressin lisäksi ihan myös muun maailman menot sun muut. Viimeksi arvostelin kirjan blogissani marraskuun lopulla 2014 eli yli 4 kuukautta sitten, ja täytyy sanoa että hiukan ehdin tästä blogistakin sen vuoksi stressata. Sitten kuitenkin päätin, etten halua itselle mieluisasta asiasta tehdä pakkopullaa ja epämiellyttävää tikitystä takaraivoon -- bloggausfiilis tulkoon kun tulkoon. Se tosin harmittaa, että kirjoja en ole ehtinyt paljoa lukea ja lukujumi vaivaa jälleen. Goodreadsiani olen yrittänyt päivittää reaaliajassa, mutta eipä sinnekään ole paljon uusia kirjoja ilmestynyt... Nyt kuitenkin päätin päästä eroon edes muutamasta bloggausluonnoksesta vuodenaikojen luetut -listojen avulla. Viime syksyllä lukemistani kirjoista kerron nyt ja seuraavaksi sitten talvella luetuista.

Mutta mitä tapahtuikaan viime syksynä?

Olin kirjaostoksilla 30.9, puhuin vanhasta julkaisukohusta, muistin kerrankin kuukauden kymppi -postaukseni listaten noitakirjoja, sain päätökseen MarikaOksan järjestämän Rikoksen jäljillä -haasteen (tässä kooste), kävin Helsingin kirjamessuilla ja kirjoitin omista ennakkosuosikeistani (minun oli tarkoitus tehdä myös pitempi kooste tähän, mutta se vähän jäi... edelleen minulla on muistiinpanot tallessa, mutta tuntuisi hassulta kirjoittaa siitä näin myöhään). Kirjoitin jälkikäteen myös Lolitasta, jonka luin viime elokuussa.

Tässä siis syyskuun, lokakuun ja marraskuun luetut:

Jussi Adler-Olsen: Vanki (2007)
Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät (2008)
Stephen King: Carrie (1974)
Cate Tiernan: Sweep -sarja osat 1-6 (2001)
David Nichols: Sinä päivänä (2009)

______________________

BLOGGAAMATTOMAT:

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt (WSOY, 1950), ★★★
Pidin tästä kyllä , mutta ei tästä kuitenkaan tullut muumikirjojen suosikkia. Muumipapan porvariasenne ärsytti vähän! Mutta Juksu sen sijaan oli mahtava, mahtavampi kuin animaatiosarjassa. Tämän luin Vuosi Toven matkassa -haastetta varten, mutta sekin haaste yllättäin kuoli kohdallani kokoon... Mutta ei se mitään, muumikirjoja voi lukea milloin vain! Ja kyllähän ne Janssonin elämäkerratkin minua vielä odottavat.

Susan Vaught: Freaks Like Us (Bloomsbury, 2012), ★★★★

Löysin tämän sattumalta kirjastosta tutkiessani nuorten hyllyä. Kansi kiinnitti huomioni ihanalla pirteydellään ja sain siitä heti "hyvä realistinen nuortenkirja" -viboja. Kirja ei kuitenkaan osoittautunut pirteäksi, mutta todella hyväksi kuitenkin! Tämä kertoo nuoresta pojasta, jolla on skitsofrenia ja tarina kerrotaan hänen näkökulmastaan. Näkökulma todellakin oli virkistävä, piti välillä vähän pidellä henkeä tajunnanvirta-tyylin vuoksi, mutta koukuttava tarina ehdottomasti. Tuli mieleen, että tämä voisi olla elokuvana visuaalisesti hieno.

Joltain osin tekisi mieli antaa 5 tähteä, koska lukukokemuksena tämä oli niin hyvä ja raikas -- mutta koska loppu olisi voinut mielestäni olla parempi, en anna täysiä pisteitä. Mutta tämä oli kyllä viimeiseen asti kunnon page-turner pitkästä aikaa!

"I out a breath and make myself look him in the eye, which is hard because his eyes seem wrong and square and melty but that's just my alphabet and I need to ignore it.'This is just -- I want you to find Sunshine.'"

Shaun Tan: The Red Tree (Lothian, 2001) ★★★★★ & The Lost Thing (Lothian, 2000) ★★★★
The Red Treestä tuli suosikkini; tämä on tarina, johon on helppo samaistua. Tekstin asettelu ja kuvitus tukivat toinen toisiaan. Kuvitus oli ihanan yksityiskohtaista, kaunista surullista ja sai ajattelemaan. Takalehtinen kertoi, että Shaun Tanilla on partneri nimeltään Inari Kiuru. Ajattelin, että kuulostaapas suomalaiselta... ja yllättäen kirjasta löytyikin vähän suomea, hauska yksityiskohta :)
The Lost Thingin idea oli myös hyvä, mutta tarina ei ihan täysin auennut minulle. Kuvitus oli kyllä minusta edelleen aivan upeaa ja sai mielikuvituksen laukkaamaan. Shaun Tanista tuli kyllä yksi uusi suosikkikuvittajistani!

Hannele Mikaela Taivassalo & Lena Frölander-Ulf: Hämäräkirja (Teos & Söderströms 2009) ★★
Tämän kuvitus oli kaunista ja tunnelmallista ja tarinassa on hyvä idea -- silti en oikein tajunnut loppuratkaisua. Osasinkohan lukea tätä oikein? Lastenkirjojen lukeminen on yllättävän vaikeaa!

Bisco Hatori: Ouran High School Host Club vol. 1-14 (Viz Media, 2005) ★★★
Pidin tästä sarjakuvasta todella paljon nuorempana, joten ajattelin virkistää muistiani, varsinkin kun en koskaan saanut sarjaa luettua loppuun. En nytkään, sillä yllättäen kirjastosta puuttui 2 viimeistä osaa, höh. Taustalla oleva pääjuoni on hyvä ja mielenkiintoinen, mutta sarjispokkarit ovat täynnä itseään toistavia turhia pikkutarinoita, joihin en olisi malttanut keskittyä sitten ollenkaan. Hauskimmillaan todella hauska, tylsimmillään todella tylsä.

______________________

KESKEN JÄÄNEET:

Nix Garth: A Confusion of Princes
Yllätyin todella, kun törmäsin tähän kirjastossa: Nix Garth?? Kirja josta en ole kuullutkaan?? Pidän siis todella paljon Garthin Abhorsen-sarjasta, joten yllätyin kun en edes ollut kuullut hänen muusta tuotannostaan. Mutta siinä missä Abhorsen-sarja on fantasiaa, tämä kirja oli puhdasta scifiä -- mikä teki tästä erittäin vaikealukuista englanniksi kaikkine termeineen. Luovutin suosiolla muutaman kymmenen sivun jälkeen. Ehkä joskus paremmalla kielitaidolla (muutama scifi-kirja enemmän vyön alla) yritän tätä uudelleen.

David Nicholls: Sinä päivänä (2009)

Sinä päivänä (2013, 1. painos 2011) / One Day (2009)
Miki™ (Otava)
996 s.
kansi: ?
kieli: suomi (suomentanut Sauli Santikko)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★★

"'Minä uskon, että on tärkeää saada jotain aikaan', hän sanoi."

Tämä oli ensinnäkin ensimmäinen Miki-kirja, jonka luin. Minulla oli ennakkoluuloja tätä painostyyliä vastaan, mutta ihan hyväksi se loppujen lopuksi osoittautui. Lempikirjojani en ostaisi tässä muodossa, koska kirjasta oli vaikeaa pitää huolta; ohuen ohuet sivut taittuivat helposti. Tämä kuitenkin sopi matkalukemiseksi oikein hyvin, pientä kevyttä kirjaa oli helppo kuljettaa mukana ja kirjan "pystyssä pitäminen" sopi paremmin ahtaaseen junaan (sängyssä lukeminen olikin taas vaikeaa). Miki-formaatti sopii siis hyvin kirjoille, jotka aikoo lukea vain kerran matkalukemisena (ongelmana vain on niiden korkea hinta verrattuna tavallisiin kirjoihin...)

Sinä päivänä kertoo kahden ihmisen tarinan 20 vuoden ajalta. Dexter on rikkaan perheen hemmoteltu poika, joka haluaa ottaa elämän rennosti, ja Emma on suuria unelmia täynnä oleva tyttö, joka haluaa tehdä jotain tärkeää elämällään. Kirja kertoo näiden kahden ystävyydestä yhden päivän kerrallaan, mitä heidän elämässään tapahtui joka 15. heinäkuuta 20 vuoden aikana alkaen vuonna 1988, jolloin he tapasivat.

Ensikosketukseni tähän tarinaan oli kun näin kirjaan perustuvan elokuvan trailerin. Leimasin sen siltä näkemältä kliseiseksi lällynlääksi. Nappasin kirjan kuitenkin sen kummempia ajattelematta kirjastosta mukaani. Ajattelin, että tarina olisi sopivan kevyt sen hetkiseen fiilikseeni ja sopisi pätkittäiseen lukemiseen.
Koska itse tarinakin oli kerrottu pätkissä, se sopi matkalukemiseksi, mutta aihe itsessään ei ollutkaan niin kevyt romanttinen hömpötys kuin olin kuvitellut. En pitänyt päähenkilöistä hirveästi, en varsinkaan itsekeskeisestä Dexteristä, mutta heidän tarinansa oli niin realistisesti kerrottu, että kirjailija onnistui saamaan minut samaistumaan heihin. Tässä oli juuri sellaisia "pieniä hetkiä", jotka useimmista romanttisista kirjoista puuttuvat, juuri ne hetket jotka tekevät tarinasta uskottavan. Tottakai samaistuminen riippuu suurimmaksi osaksi lukijasta itsestään ja hänen omista kokemuksistaan, mutta ainakin minua Emman ja Dexterin elämän laskut ja nousut koskettivat, ja muistuttivat jollain tapaa omista kokemuksistani.

En tiedä olisiko tämä tarina iskenyt niin kovaa, jos minulla ei olisi ollut niin suuria ennakkoluuloja tätä kohtaan ja jos en olisi lukenut tätä juuri nyt. Pidin tätä siis kliseisenä romanttisena kirjana, mutta sain totisesti yllättyä -- varsinkin lopun osalta. Kyllähän se eräällä tapaa oli kliseinen loppu, mutta ei kuitenkaan sellainen jota olin odottanut (tai jollaista olisin kaivannut sen hetkiseen fiilikseeni). Loppu kuitenkin vahvisti kirjan realistisuutta, mistä en voi olla antamatta lisäpisteitä. Kirjassa ärsytti se, että kirjailija ei koskaan kertonut juuri niistä hetkistä, jotka minua eniten kiinnostivat -- niihin vain viitattiin sivulauseessa jälkikäteen. Toisaalta, kaipa tämäkin lisäsi tarinan realistista puolta?

Niin kuin Goodreadsissa jo sanoinkin, tästä ei tullut lempikirjaani enkä oikeastaan tiedä kelle tätä edes suosittelisin -- antamani hyvät pisteet kun ovat niin vahvasti yhteyksissä hyvään lukukokemukseeni. Minun tapauksessani tuli kuitenkin koettua positiivinen yllätys -- ehkä jollekulle toisellekin voisi näin käydä.

Vladimir Nabokov: Lolita (1955)

Lolita (11. painos, 2011) / Lolita (1955)
Gummerus
384 s.
kansi: Eeli Jaatinen
kieli: suomi (suomentanut Eila Pennanen ja Juhani Jaskari)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★

"Lolita, eli Valkoiseen rotuun kuuluvan miespuolisen lesken tunnustus -- nämä kaksi nimeä oli tätä esittelyä seuraavilla merkillisillä sivuilla, silloin kun näiden rivien kirjoittaja sai ne haltuunsa."

Luin tämän jo aikaa sitten, elokuussa, mutta en ollut saanut aikaiseksi kirjoittaa tästä. Olin kuitenkin ehtinyt luoda pohjan tälle blogipostaukselle niin tehdäänpäs nyt loppuun asti. Minulla on jäänyt rästiin muitakin kirjoja; pitää katsoa kirjoitanko niistä ollenkaan vai tekisinkö esimerkiksi monen kirjan tiivistelmäpostauksen mieluummin. Yritän nyt kuitenkin jotenkin kertoa kirjan herättäneitä ajatuksia.

Tiesin Lolitan nimenä etukäteen, mutta sen tarina ei ollut minulle tuttu. En ole nähnyt elokuvaakaan vielä (vaikka minulla on epäilykseni kannattaako sitä edes katsoa). Tiesin kuitenkin, että kirja on "skandaalimainen" ja siihen liittyy pedofiliaa. Pedofilia ei ole aihe, joka saisi minut hihkumaan "oi että, tuo kirja pitää lukea", mutta minua kiinnosti kirjassa se tosiasia, että sitä pidetään klassikkona. Minua myös yleisesti kiinnostaa "kielletyt kirjat", siis kirjat jotka ovat joistain syistä kielletty/olleet kiellettyjä joissain maissa, ja Lolita kuuluu niihin. Lolita leimattiin "eroottiseksi" ja "pornografiseksi", ja se kiellettiin ainakin Ranskassa.

Ymmärrän täysin miksi tätä kirjaa pidetään klassikkona. Vaikka kirjan tylsät kohdat vetivät vertoja Robinson Crusoen kanssa vietetylle kuorsaukselle, en ole aiemmin lukenut mitään Lolitan kaltaista. Myönnettäköön tosin, että aika harvoin haastan itseäni lukemaan aivojumppakirjoja, koska päällimmäinen tavoitteeni kirjojen lukemisessa on viihtyvyys, rentoutuminen ja eskapismi. Tämä kuitenkin väänsi aivojani solmuun siinä mielessä, että se haastoi minut miettimään etiikkaa. Lolitahan siis kertoo miehestä, joka rakastuu 12-vuotiaaseen tyttöön. Tämän luulisi olevan helppo asetelma, eikö vain? Se on väärin, moraalitonta, tietysti. Mutta Nabokov ei päästänyt ainakaan minua noin helpolla. Hän kirjoitti sillä tavalla, niin hyvin, että tarina imaisi minut mukaansa ja tosielämän moraalirajat alkoivat hälventyä. Välillä sitä huomasi unohtaneensa, että Lolita on vasta lapsi. Ikään kuin tarinan imaisema pääni lätsähti yhtäkkiä takaisin reaalimaailmaan, hetkinen, mitäs ällöttävyyksiä minä luenkaan!

Kirjan rakenne on kyllä niin mielenkiintoinen, kun se on vain ja ainoastaan tämän miehen, pedofiilin näkökulmasta. Kyllähän monissa kirjoissa on minä-kertoja, mutta en ole siihen kiinnittänyt aikaisemmin niin paljon huomiota. Tätä tarinaa luettaessa siihen kuitenkin väistämättä kiinnitti huomiota, koska aihe oli niin voimakas. Sitä tiesi, että minä-kertojaan ei voi aina luottaa, mutta silti siihen välillä haksahti, kunnes todellisuus pilkisti lauseiden raosta, ja sitä alkoi epäillä miltä todellisuus oikeasti näyttää.

Lolitassa on todella vahva ja rohkea aihe (oli silloin ja on minusta edelleen), mutta en silti pidä sitä eroottisena kirjallisuutena tai pornona, huhuh. Ne jotka väittävät kirjaa pornoksi, ovat luultavasti lukeneet vain kirjan alun eivätkä pysty näkemään asetelman taakse. Kirjassa on toki muutama eroottinen kohtaus, mutta ei se minusta ole riittävä syy laittaa näin järkyttävän huonoa ja harhaanjohtavaa kantta Lolitan suom. kieliseen painokseen (onneksi kirjasta otettiin uusi painos tuolla uudella violetilla kannella...)

Ranskankieliset lauseet ja niiden kääntämättömyys hämmensivät, kertojan paikoittainen epäselvyys sekoitti, Amerikan ympäri kiertäminen tylsistytti, luettelointi ja pitkät lauseet rasittivat. Välillä Lolita siis todellakin oli mielettömän pitkäveteinen, mutta toisaalta Nabokovin kirjoitustyyli oli hieno ja hän kirjoitti viekkaasti. Tämä oli ehdottomasti sellainen kirja, jonka herättämistä ajatuksista olisin halunnut keskustella, ja joka sopisi mielestäni hyvin lukupiirikirjaksi, pureskeltavaksi alusta loppuun.

K10: Noitakirjoja

Kuukauden kymppikin meinasi kaikessa kiireessä unohtua, ja taisipa jopa jäädäkin välistä, mutta tässä se taas on. Halloweenin kunniaksi (ja koska en saanut luettua niin montaa kirjaa Le Masque Rogue -blogin Halloween-haasteeseen, vain tämän ja nämä) listasin noitakirjoja ja muutaman elokuvankin aiheeseen liittyen. Jotkut listan kirjoista olen lukenut, osaa taas en. Laitoin listalle kuitenkin vain sellaisia kirjoja, joista itse pidän tai jotka vaikuttavat minusta mielenkiintoisilta. Yritin aluksi listata vain wicca-fiktiota, mutta koska tietämykseni siitä on vielä niin vähäistä, otin mukaan myös "perinteisemmät" noitakirjat.

1. Cate Tiernan: Sweep-sarja (2001-2003). 15-osainen sarja kertoo teini-ikäisestä Morganista, joka päättää kokeilla wiccalaista rituaalia ystäviensä kanssa odottamattomin seurauksin. Sarjan 6 ensimmäistä kirjaa olen arvostellut täällä.

2. Celia Rees: Noitalapsi. Minun oli tarkoitus lukea tämä uudestaan Halloween-haasteeseen, mutten ehtinyt. Pidän tästä ja sen jatko-osasta paljon, jatko-osasta vähän enemmänkin. Realistinen tarina noidista, luulin sitä jopa todeksi.

3. Roal Dahl: Kuka pelkää noitia?. En ole ihan varma, mutta luulen lukeneeni tämän joskus. Tästä on tehty myös elokuva vuonna 1990, voisinpa oikeastaan katsoa myös sen, kunhan ehdin!

4. Alice Hoffman: Noitasisaret. En ole lukenut tätä kirjaa, mutta rakastin kirjaan perustuvaa elokuvaa nuorempana. Ihastuin elokuvassa juuri sellaiseen realistiseen noituuteen, mutta myös siihen romanttiseen puoleen, kun päähenkilö tekee loitsun löytääkseen rakastettunsa.

5. Isobel Bird: Circle of Three -sarja (2001-2002). Joku kuvaili tätä sarjaa Goodreadissa samanlaiseksi kuin Tiernanin Sweep-sarja sillä erolla, että kun Sweep on fantasiamaista, tämä on realistisempaa.

6. Monica Furlong: Wise Child [Doran #1] (1989). Jonkun mukaan Goodreadsissa tämä on käännyttänyt nuoria lukijoita wiccalaisiksi, minkä vuoksi en voi olla kiinnostumatta tästä. Sitä paitsi juoni kuulostaa oikein hyvältä! "In a remote Scottish village, nine-year-old Wise Child is taken in by Juniper, a healer and sorceress. Then Wise Child’s mother, Maeve, a black witch, reappears. In choosing between Maeve and Juniper, Wise Child discovers the extent of her supernatural powers—and her true loyalties."

7. James Clemens: Wit'ch Fire [The Banned and the Banished #1] (1999). Joku kehui tätä sarjaa netin syövereissä, ja vaikka kirjan Goodreads-info ei hirveästi kutkuta mielikuvitustani, se joku osasi kehua tätä kirjaa sillä tavoin, että aion antaa tälle kirjalle mahdollisuuden, jos se joskus tulee vastaan.

8. Tom Robins: Jitterbug Perfume (1984). Ei ilmeisesti yhtä "noitamainen" kirja kuin nuo muut, mutta löysin tämän kuitenkin Goodreadsin Wiccan/Pagan fiction suggestions -listalta. Suuri pistemäärä ja kirjan kuvaus herättivät mielenkiintoni.

9. Titus Hjelm (toim.): Mitä wicca on? (2005). Like Kustannuksen sivu lupaa tämän olevan "ensimmäinen suomalainen yleisesitys modernista noituudesta". Lukiessani Sweep-sarjaa en ole voinut olla miettimättä, mitkä asiat kuuluvat oikeasti wiccalaisuuteen ja mitkä ovat kirjailijan itsekeksimiä asioita. Minua siis kiinnostaisi jokin tämäntyyppinen tietokirja -- osaisiko joku kertoa tästä jotain tai kenties suositella jotain toista?

10. Heinrich Kramer: Noitavasara (2014). Törmäsin tähän ihanannäköiseen kirjaan kirjamessuilla ja kiinnostuin heti. Salakirjat niminen kustantamo julkaisi tänä vuonna kirjan Malleus Maleficarum - Noitavasara, jonka kirjoitti Heinrich Kramer vuonna 1486 täydelliseksi noitaoikeudenkäynnin käsikirjaksi, ja se vaikutti suuresti noitavainojen leviämiseen Euroopassa. Tämä "maailmanhistorian pahamaineisimmaksi kirjaksi" leimattu opus on siis pakko lukea jossain vaiheessa. Uskomatonta miten vain yksi kirja on ollut osallisena niin monen ihmisen kuolemaan... Eikun hetkinen.

-------------------------------------------------

Jätin listalta pois esim. Potterit, koska ne ovat jo kaikille tuttuja, ja Lumoavan kirouksen, koska en pitänyt siitä niin paljoa.

Mieleen tulee myös elokuvia ja tv-sarjoja aiheeseen liittyen, kuten esim. Hoffmanin kirjaan perustuva elokuva Lumotut sisaret (Practical Magic, 1998), jota pelkäsin ja rakastin lapsena, ja nuorten tv-sarja Noitapiiri (The Secret Circle, 2011-2012), jonka ensimmäisen (ja ainoan) kauden katsoin Netflixistä innoissani aiheesta johtuen, vaikkei sarja sen kummoisempi ollutkaan; sarja ilmeisesti perustuu L. J. Smithin (Vampyyripäiväkirjat) vuonna 1992 ilmestyneisiin kirjoihin. Elokuvan Noitapiiri (The Craft, 1996) olen myöskin nähnyt, vaikken muistakaan sen juonesta paljon mitään. Ja mitäs muita näitä on; Sabrina teininoita, Siskoni on noita...

Olisiko teillä suositeltavana noita-/wicca-aiheisia kirjoja tai elokuvia? Otan vinkit mielelläni vastaan!

Cate Tiernan: SWEEP-sarja, osat 1-6 (2001) & julkaisukohu

Book of Shadows, volume 1 (tammi, 2001), 176 s.
The Coven, Volume 2 (tammi, 2001), 185 s.
Blood Witch, Volume 3 (huhti, 2001), 202 s.
Dark Magick, Volume 4 (kesä, 2001), 186 s.
Awakening, Volume 5 (elo, 2001), 188 s.
Spellbound, Volume 6 (syys, 2001), 190 s.

Speak, Penguin Group
kansi: Lori Thorn (kirjat 1-3), Kristina Dvewell (volume 2 [kirjat 4-6])
kieli: englanti
mistä minulle: tilasin nettikirjakaupasta.
arvosana: ★★★

"Years from now I'll look back and remember today as the day I met him."

Arvostelen tämän sarjan kuusi ensimmäistä osaa tässä samassa postauksessa, koska luin nämä lyhkäiset kirjat putkeen enkä osaa erotella niitä toisistaan (varsinkin kun seuraava alkoi aina siitä mihin edellinen jäi). Olen kyllä kummistunut siitä, että nämä kirjat on eroteltu toisistaan näin kuin ne on, varsinkin kun nämä kuusi osaa (ja kahdeksanteen osaan asti) on kuitenkin ilmestynyt samana vuonna. Onko tässä haluttu tehdä mahdollisimman paljon rahaa vai onko kirjailijan kirjoittamaa tekstiä yksinkertaisesti vain toimitettu vain vähän kerrallaan, mutta kuitenkin haluttu laittaa jo käsitelty teksti markkinoille? En tiedä, mutta jos tämä sarja kiinnostaa, suosittelen ostamaan kolmen kirjan painoksia verrattaen siihen, että ostaisi jokaisen kirjan erikseen -- vaikka yksittäiskirjojen kannet ovat todella hienoja, rahaa säästyy selkeä määrä jos viitsii ostaa 3 kirjan versiot.

Vas. osat 4-6 yhdessä painoksessa, keskellä osa 2, oik. osa 3.

Olin näiden kirjojen pauloissa teini-ikäisenä. Innostuin näistä, koska wicca aiheena oli minulle täysin uusi, mutta mielettömän kiehtova enkä ollut löytänyt tällaista kirjallisuutta suomeksi. Kirjojen englanti oli vieläpä helppoa ja tarina oli niin helppolukuista, että päädyin tilaamaan ensimmäisen osan jälkeen monta kirjaa kerrallaan. Vaikka tämä sarja ei enää iske niin paljon kuin silloin, olen tyytyväinen että tilasin tätä.

Sweep-sarjan ensimmäinen osa, Book of Shadows, aloittaa Morgan Rowlandsin tarinan. 17-vuotias Morgan on tavallinen, ujo tyttö. Hän käy koulua parhaiden ystäviensä Breen ja Robbien kanssa, tekee tunnollisesti läksynsä, menee joka sunnuntai perheensä kanssa aamukirkkoon kunnon kristittynä. Hänen kouluunsa saapuu kuitenkin uusi poika, josta Morgan (ja kaikki muutkin) kiinnostuvat. Cal Blaire on karismaattinen, tulee kaikkien kanssa toimeen ja juttelee myöskin poikia ujostelevalle Morganille. Cal kertoo olevansa wiccalainen ja saa muutamia ihmisiä, mukaanlukien Morganin, kokeilemaan wiccalaista piiriä eräänä iltana. Wiccalainen elämä vie Morganin mennessään...

Stephen King: Carrie (1974)

Carrie (2013, 1. suom. painos 1987) / Carrie (1974)
Tammi
206 s.
kansi: Motion Picture Artwork And Photography
kieli: suomi (suomentanut Tuula Saarikoski)
mistä minulle: sain lahjaksi.
arvosana: ★★★

"Uutinen Westoverin (Ma.) Enterprise-viikkolehdessä 19. elokuuta 1966: KIVIÄ SATOI -Useat luotettavat henkilöt ovat kertoneet, että Chamberlainin kaupungin Carlinkadulla satoi elokuun 17. päivänä kiviä kirkkaalta taivaalta."

Sain Carrien pokkariversion jokin aika sitten lahjaksi, koska olin kiinnostunut siitä uuden elokuvaversion myötä. Halusin lukea kirjan ennen molempien elokuvien katsomista. En ole aikaisemmin lukenut mitään Stephen Kingiltä, vaikka ystäväni ovatkin suositelleet mm. Musta Torni -sarjaa ja olen ollut itse kiinnostunut Kingin Hohdosta (tämänkin elokuvaversio on minulta edelleen näkemättä, uskokaa tai älkää). Vaikka Kingin kirjoitustyyli ei ihan iskenyt, yllätyin ihan positiivisesti Carrien kohdalla.

Carriessa eletään 70-luvun loppua pienessä kaupungissa, jossa teini-ikäinen tyttö Carrie elää vanhoillisen ja ääriuskovaisen äitinsä kanssa, ja joutuu koulussa muiden, varsinkin tyttöjen, kiusaamaksi. Tarinaa kerrotaan eteenpäin Carrien ja hänen luokkatovereidensa näkökulmasta sekä tulevaisuuden lehtileikkein, jotka kertovat tapahtumasta "varjo joka räjähti".

Pidin tästä kirjasta, mutta en täysin ihastunut. Kingin tapaan kirjoittaa hahmojen tajunnanvirtaa sulkeissa häiritsi minua paljon, vaikka siihen vähän tottuikin. Silti kirjan loppupuolellakin minua häiritsi, että jouduin lukemaan nämä pilkuttomat ja pisteettömät tajunnanvirtalauseet pariin kertaan ennen kuin tajusin mitä niissä sanotaan. Muuten Kingin kirjoitustyyli oli ihan hyvä, pidin varsinkin hänen tavastaan antaa vihjeitä tulevasta tulevaisuuden lehtileikkeillä ja kirjojen sitaateilla. Harmi vain, että tiesin suunnilleen mitä lopussa tuli tapahtumaan, muuten tällä tarinaratkaisulla olisi saattanut olla enemmän vaikutusta tarinan tunnelmaan minun osaltani. Tästä tuli mieleen Lionel Shriverin Poikani Kevin (jonka olen tosin vain nähnyt elokuvana), jonka kanssa spoilaannuin samalla tavalla ja se pilasi minulta lopun osittain. En tosiaan tiedä johtuiko se tuosta spoilaantumisestani, mutta mielestäni lopputapahtumat olisivat voineet olla "dramaattisempia".

Katsoin Carrieen perustuvat elokuvat, vuoden 1976 version, joka ilmestyi pari vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen ja vuoden 2013 version. Kummassakin tapauksessa olen sitä mieltä, että kirja oli parempi, mutta vertaillessani elokuvia keskenään, voin sanoa vuoden -76 elokuvan olleen parempi. Vanhemmassa versiossa elokuvan rakenne eroaa kirjasta sillä tavoin, että elokuvan alkupuolisko vaikuttaa ihan tavallisesti teinielokuvalta tyyliin "kiusattu ujo tyttö muuttuu kauniiksi ja saa paljon ystäviä", mutta muuttuukin sitten kauhu(maiseksi)elokuvaksi. Uskon, että tämä on ollut aikoinaan ihan hyvä ratkaisu, jos yleisö ei ole lukenut kirjaa. Jos yleisö on yllättynyt elokuvan sävyn muuttuessa, uskon sen olleen hienokin kokemus. Jotkut hahmot eivät tosin olleet minusta onnistuneita, esim. Carrien äiti ja John Travoltan näyttelemä Billy eivät olleet niin kamalia kuin kirjassa. Petyin katsoessani vuoden 2013 version, sillä se olikin vain uusi versio vuoden -76 elokuvasta, ei uusi versio kirjasta. Samat, huonotkin ratkaisut oli otettu mukaan. Chloë Grace Moretzin näyttelemä Carrie oli selkeästi huonompi kuin Sissy Spacekin Carrie. Se jos mikä oli vuoden -76 elokuvan vahvuus, Sissy Spacekin vahva eleetön näytteleminen.

Osallistun tällä kirjalla Le Masque Rogue -blogin lokakuun Halloween-haasteeseen.