Syksyn luetut 2014

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Viime syksynä varovaisen blogiurani keskeytti paluu koulunpenkille. Olin odottanut jonkinlaista notkahdusta kirjojen (vapaaehtoisessa) lukemisessa sekä blogin päivityksessä, mutta en ihan näin pitkää taukoa. Mutta toisaalta taukoon vaikutti opiskelustressin lisäksi ihan myös muun maailman menot sun muut. Viimeksi arvostelin kirjan blogissani marraskuun lopulla 2014 eli yli 4 kuukautta sitten, ja täytyy sanoa että hiukan ehdin tästä blogistakin sen vuoksi stressata. Sitten kuitenkin päätin, etten halua itselle mieluisasta asiasta tehdä pakkopullaa ja epämiellyttävää tikitystä takaraivoon -- bloggausfiilis tulkoon kun tulkoon. Se tosin harmittaa, että kirjoja en ole ehtinyt paljoa lukea ja lukujumi vaivaa jälleen. Goodreadsiani olen yrittänyt päivittää reaaliajassa, mutta eipä sinnekään ole paljon uusia kirjoja ilmestynyt... Nyt kuitenkin päätin päästä eroon edes muutamasta bloggausluonnoksesta vuodenaikojen luetut -listojen avulla. Viime syksyllä lukemistani kirjoista kerron nyt ja seuraavaksi sitten talvella luetuista.

Mutta mitä tapahtuikaan viime syksynä?

Olin kirjaostoksilla 30.9, puhuin vanhasta julkaisukohusta, muistin kerrankin kuukauden kymppi -postaukseni listaten noitakirjoja, sain päätökseen MarikaOksan järjestämän Rikoksen jäljillä -haasteen (tässä kooste), kävin Helsingin kirjamessuilla ja kirjoitin omista ennakkosuosikeistani (minun oli tarkoitus tehdä myös pitempi kooste tähän, mutta se vähän jäi... edelleen minulla on muistiinpanot tallessa, mutta tuntuisi hassulta kirjoittaa siitä näin myöhään). Kirjoitin jälkikäteen myös Lolitasta, jonka luin viime elokuussa.

Tässä siis syyskuun, lokakuun ja marraskuun luetut:

Jussi Adler-Olsen: Vanki (2007)
Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät (2008)
Stephen King: Carrie (1974)
Cate Tiernan: Sweep -sarja osat 1-6 (2001)
David Nichols: Sinä päivänä (2009)

______________________

BLOGGAAMATTOMAT:

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt (WSOY, 1950), ★★★
Pidin tästä kyllä , mutta ei tästä kuitenkaan tullut muumikirjojen suosikkia. Muumipapan porvariasenne ärsytti vähän! Mutta Juksu sen sijaan oli mahtava, mahtavampi kuin animaatiosarjassa. Tämän luin Vuosi Toven matkassa -haastetta varten, mutta sekin haaste yllättäin kuoli kohdallani kokoon... Mutta ei se mitään, muumikirjoja voi lukea milloin vain! Ja kyllähän ne Janssonin elämäkerratkin minua vielä odottavat.

Susan Vaught: Freaks Like Us (Bloomsbury, 2012), ★★★★

Löysin tämän sattumalta kirjastosta tutkiessani nuorten hyllyä. Kansi kiinnitti huomioni ihanalla pirteydellään ja sain siitä heti "hyvä realistinen nuortenkirja" -viboja. Kirja ei kuitenkaan osoittautunut pirteäksi, mutta todella hyväksi kuitenkin! Tämä kertoo nuoresta pojasta, jolla on skitsofrenia ja tarina kerrotaan hänen näkökulmastaan. Näkökulma todellakin oli virkistävä, piti välillä vähän pidellä henkeä tajunnanvirta-tyylin vuoksi, mutta koukuttava tarina ehdottomasti. Tuli mieleen, että tämä voisi olla elokuvana visuaalisesti hieno.

Joltain osin tekisi mieli antaa 5 tähteä, koska lukukokemuksena tämä oli niin hyvä ja raikas -- mutta koska loppu olisi voinut mielestäni olla parempi, en anna täysiä pisteitä. Mutta tämä oli kyllä viimeiseen asti kunnon page-turner pitkästä aikaa!

"I out a breath and make myself look him in the eye, which is hard because his eyes seem wrong and square and melty but that's just my alphabet and I need to ignore it.'This is just -- I want you to find Sunshine.'"

Shaun Tan: The Red Tree (Lothian, 2001) ★★★★★ & The Lost Thing (Lothian, 2000) ★★★★
The Red Treestä tuli suosikkini; tämä on tarina, johon on helppo samaistua. Tekstin asettelu ja kuvitus tukivat toinen toisiaan. Kuvitus oli ihanan yksityiskohtaista, kaunista surullista ja sai ajattelemaan. Takalehtinen kertoi, että Shaun Tanilla on partneri nimeltään Inari Kiuru. Ajattelin, että kuulostaapas suomalaiselta... ja yllättäen kirjasta löytyikin vähän suomea, hauska yksityiskohta :)
The Lost Thingin idea oli myös hyvä, mutta tarina ei ihan täysin auennut minulle. Kuvitus oli kyllä minusta edelleen aivan upeaa ja sai mielikuvituksen laukkaamaan. Shaun Tanista tuli kyllä yksi uusi suosikkikuvittajistani!

Hannele Mikaela Taivassalo & Lena Frölander-Ulf: Hämäräkirja (Teos & Söderströms 2009) ★★
Tämän kuvitus oli kaunista ja tunnelmallista ja tarinassa on hyvä idea -- silti en oikein tajunnut loppuratkaisua. Osasinkohan lukea tätä oikein? Lastenkirjojen lukeminen on yllättävän vaikeaa!

Bisco Hatori: Ouran High School Host Club vol. 1-14 (Viz Media, 2005) ★★★
Pidin tästä sarjakuvasta todella paljon nuorempana, joten ajattelin virkistää muistiani, varsinkin kun en koskaan saanut sarjaa luettua loppuun. En nytkään, sillä yllättäen kirjastosta puuttui 2 viimeistä osaa, höh. Taustalla oleva pääjuoni on hyvä ja mielenkiintoinen, mutta sarjispokkarit ovat täynnä itseään toistavia turhia pikkutarinoita, joihin en olisi malttanut keskittyä sitten ollenkaan. Hauskimmillaan todella hauska, tylsimmillään todella tylsä.

______________________

KESKEN JÄÄNEET:

Nix Garth: A Confusion of Princes
Yllätyin todella, kun törmäsin tähän kirjastossa: Nix Garth?? Kirja josta en ole kuullutkaan?? Pidän siis todella paljon Garthin Abhorsen-sarjasta, joten yllätyin kun en edes ollut kuullut hänen muusta tuotannostaan. Mutta siinä missä Abhorsen-sarja on fantasiaa, tämä kirja oli puhdasta scifiä -- mikä teki tästä erittäin vaikealukuista englanniksi kaikkine termeineen. Luovutin suosiolla muutaman kymmenen sivun jälkeen. Ehkä joskus paremmalla kielitaidolla (muutama scifi-kirja enemmän vyön alla) yritän tätä uudelleen.

Kesän luetut 2014

Hetki lukumaratonilta.

Taas on koontipostauksen aika. Tosin juuri tämä kolmen kuukauden ajanjakso kesäkuusta elokuuhun on tuntunut aivan mahdottoman pitkältä -- koska siinä ehti tapahtua paljon. Blogin osalta ehdin viettää yksivuotissyntymäpäivääni, osallistua ensimmäiseen lukumaratoniini, kokea kesän parhaan lukuhetkeni, aloittaa uuden Kuukauden kymppi -teemapostaukseni, osallistua kirjabingoon ja kuunnella ensimmäisen äänikirjani. Elämäni ruudun toisella puolella koki sekin paljon asioita: uuden asunnon stressaava etsiminen, pakkaaminen, viimeinen työpäiväni, ikuiselta tuntuva muuttaminen, kaikennäköisten paperihommien selvittäminen ja tietenkin itse koulun aloittaminen. Pääsin nimittäin vihdoin taas koulun penkille ja muutin sitä varten pääkaupunkiseudulle. Muutto ja koulun aloittaminen ovat vieneet paljon aikaani ja luultavasti vievät vielä jonkin aikaa. Ratkaistavana on ainakin kirjabloggarien ammattisairaus -- eli mihin nämä kirjat saa mahtumaan?? Kaksi pahvilaatikollista kirjoja pitäisi vielä jonnekin tunkea muiden tavaroiden lisäksi... Näistä syistä siis blogi saattaa potea pieniä hiljaisuuden merkkejä, vaikka pyrinkin välttelemään pitkiä taukoja. Työn alla on kuitenkin monta keskeneräistä bloggausta.

Tässä kuitenkin kesäkuun, heinäkuun ja elokuun luetut:

Jean Webster: Setä Pitkäsääri (1912)
William Joyce: Morris Lessmore ja tuhansien tarinoiden talo (2013)
Thorarinn Leiffson: Iskän salaisuus (2010)
Darren Shan: Darren Shan: Friikkisirkus -manga (2013)
H. G. Wells: Aikakone (1917)
Ville&Aino Tietäväinen: Vain pahaa unta (2013)
Daniel Handler: Ja sen takia me erosimme (2011)
Lars Kepler: Hypnotisoija (2009)
L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet (1908)
J. R. R. Tolkien: TSH: Sormusten ritarit (2002) [äänikirja]
Frances Hodgson Burnett: Pikku prinsessa (1888)
Anne Rice aka A. N. Roquelare: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan (1983)
Vladimir Nabokov: Lolita (1955)

__________________________

BLOGGAAMATTOMAT:

Marjane Satrapi: Persepolis - iranilainen lapsuuteni (2004, Otava), ★★★★
Satrapin omaan elämään perustuva sarjakuva. Luin tämän uudestaan ja yhtä hyvä oli tälläkin kertaa. Tämä tuo vähän erilaisen näkökulman iranilaiseen elämään kuin mihin uutisissa on totuttu. Sodat toki pyörivät taustalla, mutta elämään sisältyy muutakin, varsinkin jos on lapsi tai nuori. Minun silmiäni tämä sarjakuva ainakin avasi, nyt pitäisi vain lukea jatko-osa.

Henrik Lange: 90 kirjaklassikkoa kiireisille (2009, WSOY), ★★★★
90 neljän ruudun sarjakuvaa kirjaklassikoista. Luin tämän töissä tauoilla, ja se oli oikein hauska ja nopea ajanviete. Skippasin kyllä ne kirjat, jotka ovat lukulistallani, kirja on nimittäin välillä todella spoilaava. Tuntemattomatkin kirjatiivistelmät viihdyttivät, sillä Lange oli vetänyt mutkat todella suoriksi.

Marc-Antoine Mathieu: Jumala itse (2011, Like), ★★
Mitä ihmiskunta reagoi, kun Jumala astuu maanpinnalle ja ottaa osaa mm. tosi-tv-ohjelmiin? Filosofinen ja humoristinen sarjakuva. Idea oli hyvä, mutta en saanut tästä kovin paljon irti, mikä johtui osaksi myös väsyneenä lukemisesta. Unenpuute ja filosofiset ajatukset eivät käy yksyhteen.

Kaoru Mori: Emma vol. 3-10 (2006-2010, Sangatsu Manga), ★★★★
Sarjakuva viktoriaanisesta Lontoosta, jossa palvelijatar Emma ja rikkaan kauppiaan poika ihastuvat toisiinsa. Mutkia matkaan tuo kuitenkin luokkaero, mikä ei ollut tuohon aikaan hyväksyttävää. Suosittelen tätä kaikille, joita viktoriaaninen aika kiinnostaa, myös niille joille manga ei ole tuttua. Tämä nimittäin oli "epämangamainen", parhainta sarjakuvassa oli realistisuus ja tunnelma. Sarjakuvassa ei hätäilty, vaan aikakauden tunnelman luomiseen keskityttiin kuvaamalla ihan tavallista palvelijattaren elämää -- mikä oli erittäin hyvä! Ensimmäiset 7 osaa ovat varsinainen tarina, loput 3 lisäosia, joissa keskitytään enemmän sivuhenkilöiden tarinoihin.

Mike Carey & Glenn Fabry: Neil Gaimanin Neverwhere (2007, Gummerus), ★★
Etsin Sandmania kirjastosta, mutta koska sitä ei löytynyt, lainasin tämän. Olen lukenut Gaimanin Neverwhere-kirjan, mistä en pitänyt, mutta minua kiinnosti nähdä miltä kirjasta tehty sarjakuva näyttäisi. Pidin sarjakuvasta enemmän, mutta juonikuviot ja päähenkilö eivät tehneet vaikutusta tälläkään kertaa. Kiinnostuin sen sijaan sivuhenkilöstä nimeltä Markiisi, jonka musta iho, valkoiset hiukset ja aristokraattinen salaperäisyys kutkuttivat mielikuvitustani valtavasti. Oi, kunpa Markiisi vain olisi ollut päähenkilö! Haluaisin tietää hänestä lisää. Tässä esimerkkisivu, jossa Markiisi esiintyy.

J. R. R. Tolkien: Kaksi tornia, osa 1 (äänikirja), ★★★★
Pääsin aloittamaan Kahden tornin äänikirjan kuuntelua, mutta muutto keskeytti sen. Puoleen väliin sain kuitenkin kuunneltua. Nyt pitäisi saada käsiini äänikirjan loppuosa...

__________________________

KESKEN JÄÄNEET:

Luovutin viimein Ursula Le Guinin Kertomuksia Maamereltä -kirjan suhteen, kun kirjastokin vaati jo omaansa takaisin. Kirjan viidestä novellista sain luettua vain yhden, kunnes "Maamerihype" hälveni. Aion ehdottomasti jatkaa tämän sarjan lukemista joskus, kunhan vain saan oikean fiiliksen takaisin.

Kevään luetut 2014

Kun viime koontipostaukseen (joulu, tammi, helmi) olin lukenut 4 romaania, yhden sarjakuva-albumin ja kasan sarjakuvapokkareita, tein nyt hiukan parannusta. Viimeisen kolmen kuukauden aikana luin 5 romaania, 2 tietokirjaa, 1 kuvakirjan, 1 sarjakuva-albumin ja kasan muita sarjakuvia. Pääsin vihdoin aloittamaan Opuscolo-blogin Vuosi Toven matkassa -haasteen ja aloitin myös kaksi uutta kesää varten, Oksan hyllyltä -blogin Rikoksen jäljillä -lukuhaasteen ja Le Masque Rogue -blogin Kirjabingon.

Tässä siis maaliskuun, huhtikuun ja toukokuun luetut:

Ursula Le Guin:
Kaukaisin ranta (1972)
Tehanu (1990)

Tove Jansson:
Muumit ja suuri tuhotulva (1945)
Maailmanloppu tulee! (2007)

Mirja Kivi:
What's this? (2005)

Kami Garcia, Margaret Stohl:
Lumoava kirous (2009)

James Sallis:
Kylmä kyyti (2005)

S. J. Watson:
Kun suljen silmäni (2011)

Neil Gaiman:
The Books of Magic (2013)

_________________________

BLOGGAAMATTOMAT:

Rumiko Takahashi:
Inuyasha vol. 21-22 (Sangatsu Manga)

Tämän sarjakuvan lukeminen jäi taas kesken. Kun yksi pokkari puuttui kirjastoni valikoimista, päätin viheltää pelin poikki. Hyvää sarjakuvaa, koukuttava, ei siinä mitään, mutta tällaisten sarjojen ongelma on se, että ne jatkuvat liian pitkään. Ehkä joskus jatkan tätä taas.

Masashi Kishimoto:
Naruto vol. 28-62 (Sangatsu Manga)

Tämänkin sarjakuvasarjan ongelma on se, että se on turhan venytetty. Suomeksi tätä on ilmestynyt pokkareina 63 osaa ja Japanissa 68 ja se jatkuu edelleen. En ihmettele yhtään miksi monet eivät pidä tästä, sillä tarina on pilattu toistolla ja venytyksellä, mikä on toki yleistä tällaisissa "poikien sarjoissa". Tarina on hyvä, mutta pidän silti ihan mielelläni tauon lukemisesta ja odottelen rauhassa suomennoksia. Hyvä on hyvää, mutta liika on liikaa.

Anni Nykänen:
Mummo (2010, Sammakko)

Nopeasti sohvalla luettu. Aivan ihana piirrostyyli, taidokasta viivan käyttöä -- siitä pidin eniten. Itse huumori taisi silti mennä minulta vähän ohi... Muutama oikein loistokas heitto siellä kuitenkin minunkin mielestäni oli. Olen aika varma, että tämän lukeminen toimisi minulla paremmin, jos lukisin sitä viikoittain lehdestä; rauhassa, monta kertaa tavaten, arvostaen muutamaa ruutua kerrallaan.

Kaoru Mori:
Emma vol.1-2 (2006, Sangatsu Manga)

Muistan kun tämä ilmestyi, ajattelin silloin, että vaikuttaa liian yksinkertaiselta minun makuuni. Nyt päätin kuitenkin kokeilla ja ainakaan kahden ensimmäisen osan perusteella en ole vielä pettynyt. Mutta vielä on vaikea sanoa, onko tämä hyvä, siispä aion lainata ainakin pari pokkaria lisää. Rauhallista kerrontaa viktoriaanisen ajan Lontoosta, jossa varakkaan kauppiasperheen vanhin poika ihastuu palvelustyttö Emmaan.

_________________________

KESKEN JÄÄNEET:

Jätin kesken Salman Rushdien Harun ja tarinoiden meri -kirjan. Takakansi lupaili ihanuuksia: "yltää parhaiden satuklassikoiden ja seikkailukertomusten seuraan." Ajattelin, että tässä on uusi Peter Pan tai Liisa ihmemaassa! Mutta niin kuin usein käy, kun on suuria odotuksia, tälläkin kertaa petyin. Ei kirja huono ollut, mutta kiinnostavammat kirjat lopulta jyräsivät yli. Ehkä joskus tartun tähän uudelleen.

Neil Gaiman: The Books of Magic: The Deluxe Edition (2013)

The Books of Magic (2013), originally published in single magazine form as THE BOOKS OF MAGIC 1-4 (1990, 1991)
DC Comics
198 s.
kuvitus: John Bolton, Scott Hampton, Charles Vess, Paul Johnson
kansi: John Bolton
kieli: englanti
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★

Tarkistaessani olisiko Fables-sarjakuvan 3. osaa vihdoin hyllyssä (ei tälläkään kertaa! kuka niitä oikein pihtailee), törmäsin sattumalta tähän sarjakuvaan. Kannessa oleva harrypottermainen kuva, sanat "books" ja "magic", ja tekijä Neil Gaiman herättivät kiinnostukseni. Sen suurempia ajattelematta päätin lainata kirjan.

Vapaasti suomennettuna takakannesta: "Timothy Hunter on ihan tavallinen 13-vuotias poika, joka kuluttaa päivänsä tv:n katsomisella ja skeittauksella. Mutta Timothy on myös hyvin erilainen kaikista muista, ja kohta hän saa tietää miksi. Yksi sana -- taikuus. Tim ei usko taikuuteen, tietenkään, mutta näyttää siltä että taikuus todella uskoo häneen -- ainakin jotkut sen käyttäjät vilkkaasti jo suunnittelevat hänen ennenaikaista kuolemaansa. Timin onneksi myös hänellä on liittolaisia yliluonnollisissa valtakunnissa. Maailman neljä pätevintä ja salaperäisintä velhoa ovat vannoneet suojella ja valistaa poikaa, ja jokainen heistä on valmistellut matkan osoittaakseen maagisen elämän uhkat ja hyödyt."

Halusin ja luulin pitäväni tästä. Lukekaa nyt tuo takakansiesittelykin! Oikein kutkuttavalta tarinalta vaikutti. Mutta ei. Minun kohdallani tämä jäi vain hyväksi ideaksi, jonka toteutus ei iskenyt minuun, ja näin ollen sopii hyvin ennakkokäsitykseeni Gaimanista.
Minulla ja Gaimanilla on nimittäin 50/50-suhde: minä joko pidän hänen töistään tai sitten en. Neverwherin suosiota en tajunnut, Coraline oli ihana, Tähtisumun idea oli toteutusta parempi, mutta Hautausmaan poika oli hyvin kirjoitettu. Olen kiinnostunut Gaimanin töistä, mutta en osaa odottaa niiltä paljon mitään -- olen päätynyt rauhalliseen tyyliin ottaen vastaan sen mitä tulee.

Tämän sarjakuva-albumin tarina on jaettu neljään osaan, neljään "kirjaan", jossa jokaisessa yksi velhoista yrittää opettaa Timille jotain. Jokaisella kirjalla on eri kuvittajansa: Book I The Invisible Labyrinth (John Bolton), Book II The Shadow World (Scott Hampton), Book III The Land of Summer's Twilight (Charles Vess), Book IV The Road to Nowhere (Paul Johnson).

Mirja Kivi: What's this? (2005)

What's this? Strippejä Muumilaaksossa. Tove Janssonin muumisarjakuvia ja luonnoksia 1947-1959 (2005)
Kirjapaino
160 s.
graafinen suunnittelu: Nalle Ritvola
kieli: suomi
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★

Luulin tämän olevan kirja, joka kertoo yleispätevästi Tove Janssonin sarjakuvista ja pohtii niiden sisältöä ja vertailee niitä muumikirjoihin ja Toven elämään. Petyin pahasti. Tämä kirja on vain luettelo, joka on tehty aikoinaan esitetyn What's this -näyttelyn tueksi. Vaikka minusta tämä on melko kehno pelkkänä luettelonakin...

Kirjaan sisältyy suomeksi tietoa Toven sarjakuvista [s.6-46], english summary [s.47-52], yhteenveto japaniksi [s.53-58] ja tiivistelmät Toven sarjakuva-albumin tarinoista luonnoksineen [s.59-156].

Kun Maailmanloppu tulee! -kirjassa oli myös pohdiskelua, tässä oli vain faktojen ja eroavaisuuksien luetteloa. "Tässä versiossa Muumipappa katsoi vasemmalle, tässä versiossa oikealle, kolmannessa seisoikin Muumipeikko..." Välillä hyviäkin huomautuksia löytyi, mutta tekninen luettelointi alkoi puuduttaa parin ensimmäisen sivun jälkeen ja teki mieli vain selata loppukirja läpi. Ehkä oli tärkeätä kertoa, miten Muumipeikon syntymäpäiväkakku muuttui eri versioissa, en tiedä, mutta sen rinnalle olisi voinut lisätä myös pohdiskelua. Tai eroavaisuudet olisi voitu näyttää vain kuvina, ei pitkänä tekstinä. Tiedän, että tämä kirja on vain luetteloksi tarkoitettu, mutta en voinut olla toivomatta parannuksia koko lukemisen ajan.

Tove Jansson: Maailmanloppu tulee! (2007)

Maailmanloppu tulee! Tove Janssonin ensimmäinen muumisarjakuva Ny Tid -lehdessä 1947-48 (2007) / Jorden går under! Tove Janssons första muminserie i Ny Tid 1947-48 (1970, 1971)
Tigertext Ab/Ny Tid (Yliopistopaino)
79 s.
graafinen suunnittelu: Lena Malm
kieli: suomi (suomentanut Juhani Tolvanen)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★★

Tämän kirjan/sarjakuvan löysin selailemalla kirjaston kirjoja hakusanalla "Tove Jansson" ja "tietokirjat". Kirjan nimi lupasi "Tove Janssonin ensimmäisen muumisarjakuvan", joten pakkohan tämä oli lainata! Kirjan etsimisessä meni vain hetki, jotenkin en tajunnut että tietenkin tämä löytyisi aikuisten sarjakuvahyllystä...

Itse sarjakuvan lisäksi painoksessa on esipuhe, joka kertoo hieman tämän kirjan kokoamisesta, ja sarjakuvan jälkeen kirjan lopussa on mm. Toven haastattelu, jossa hän kertoo hänen ja Atos Wirtasen ystävyyssuhteesta (Tove piirsi tämän sarjakuvan Wirtaselle ja tämän Ny Tid -lehdelle). Oli esimerkiksi mielenkiintoista kuulla, että sarjakuvan oli tarkoitus olla pidempi, mutta Wirtanen oli ehdottanut, että muumien olisi hyvä pelastua aikaisemmin lukijoiden närkästymisen vuoksi (ilmeisesti silloiset lukijat eivät pitäneet Muumipapan kapitalistiviitteistä). Millainenhan tämä sarjakuva olisi, jos Tove olisi saanut jatkaa kuten alunperin aikoi?
Tove kertoo myös vähän siitä miten päätyi tekemään muumisarjakuvaa brittiläiselle The Evening News -sanomalehdelle; tämä minua eritoten kiinnosti. Hän kertoo mm. kuinka hän kuuli tarinan itsensä hirttäneestä sopimuspiirtäjästä juuri sen jälkeen, kun oli allekirjoittanut 7 vuoden sopimuksen sarjakuvapiirtäjäksi...

"omituisen" janoisia... ;)

Sarjakuva oli mielenkiintoista luettavaa. Tässähän on sama tarina kuin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassa (joka ilmestyi sarjakuvaa vuotta aiemmin), mutta juonikuviot eroavat toisistaan joiltakin osin. Esimerkiksi tässä versiossa seikkailussa ovat mukana Tiuhti ja Viuhti, Nipsua kutsutaankin Hosuliksi, ja loppuratkaisu eli se miten muumit pelastautuvat pyrstötähdeltä on tässä sarjakuvassa täysin erilainen kuin kirjassa.

Käännökseen oli jäänyt muutama virhe, mutta eipä se paljoa häirinnyt. Tosin yllä olevan ruudun käännös "kaikin mokomin" kuulostaa oudolta... Miksi Hosuli huutaisi hirviölle "Kaikin mokomin"? Vaikka ilmeisesti se suora käännös onkin. Jos joku osaa selittää tämän kohdan, kuuntelen mielihyvin!

Vaikka sarjakuvan lukeminen oli mielenkiintoista, en nauttinut siitä samalla tavalla kuin Toven The Evening News -lehteen piirtämien sarjakuvien lukemisesta (vaikkakin tunnen ehkä hiukan syyllisyyttä tästä, koska nähtävästi Tove nautti enemmän Ny Tid -lehteen piirtämisestä...).
Tämän sarjakuvan lukeminen oli hiukan visuaalisesti raskasta. Toven tyyli ei ole tässä vielä yhtä "hiottu" ja totta puhuen minua häiritsi puhekuplien puuttuminen. Mutta enemmän kyllä häiritsi se, että etten osaa ruotsia niin hyvin, että olisin voinut lukea ruutujen tekstit. En jotenkin vain pystynyt lukemaan "soljuvasti", kun käännökset piti lukea ruudun alta. Sama fiilis, kun katsoo ulkomaista elokuvaa ja näyttelijöiden ilmeiden sijaan pitää keskittyä tekstityksiin. Tietenkin oli kiva nähdä Toven käsialaa (vaikka kaunokirjoituksesta onkin vähän vaikea saada selvää!).

Sarjakuvan viimeinen ruutu on mielenkiintoinen. Samanlaisen helminauhan muumit saavat myös Muumit ja suuri tuhotulva (1945) -kirjassa: "-- sillä savupiipusta riippui suurista aidoista helmistä tehty nauha, jonka tulva oli siihen tuonut. —Nyt olemme rikkaita! Nipsu huusi." (s.54) Tämän kirjan tekijätiimi oli tosin sitä mieltä, että rikastumisen täytyy olla ironiaa; siitä kielii 5 huutomerkkiäkin.

Suosittelen tätä niille, joita kiinnostaa Tove Jansson sarjakuvapiirtäjänä. Vaikka itse sarjakuva ei kiinnostaisikaan, lopun pohdiskelut ja vertailut Muumi ja pyrstötähti -kirjaan olivat avartavaa luettavaa!

Osallistun tällä kirjalla Opuscolo-blogin ylläpitämään Janssonin kirjakiusaus -haasteeseen. Tämä oli puoliksi sarjakuva, puoliksi tietokirja, eli hyvin jatketaan sekalaisella homssulinjalla!

Talven luetut 2013-2014

Näin se aika kiitää. Vaikka tuntuu siltä, etten ole ehtinyt lukea yhtään mitään viime aikoina, niin kyllähän tässä listassa silti muutama kirja on. Listasin myös muutaman sarjakuvan, josta en blogannut. Tässä siis lukemani kirjat (ja sarjakuvat) joulukuun (2013), tammikuun ja helmikuun (2014) ajalta:

Patricia C. Wrede:
Lohikäärmeen etsintä (1991)

Bill Willingham:
Fables, The Deluxe Edition, Part Two (2010)

Meg Cabot:
Abandon (2011)

Ursula K. Le Guin:
Maameren velho (1968)
Atuanin holvihaudat (1971)

_________________________

BLOGGAAMATTOMAT:

Rei Hiroe:
Black Lagoon vol. 1-5 (alunperin 2002-, Suomessa 2009-)

Tämä väkivaltainen "nuorten miesten" sarjakuva kertoo sekalaisesta palkkasoturiryhmästä, joka toimii Kaakkois-Aasian merillä 1990-luvulla.
Olin tästä innostunut teini-ikäisenä, mutta jostain syystä sarja jäi kesken. Päätin yrittää uudelleen, mutta huonoin tuloksin. Tarina oli alusta asti väkivaltainen, mutta kun soppaan heitettiin mukaan pedofiliaa ja murhaavia lapsia, minulta meni lukemisesta maku. Voin uskoa, että sarjassa myöhemmin ilmenee syvällisempikin tarina, mutta tässä vaiheessa tapahtumat tuntuivat vain huomionhaulta, tyyliin "mitäs shokeeraavaa keksisi tällä kertaa".

Rumiko Takahashi:
Inuyasha vol. 1-20

Tämän tarinan keskiössä on 15-vuotias uudelleensyntynyt papitar ja puolidemoni, jotka seikkailevat Sengoku-kauden (1450-1600) Japanissa.
En oikein innostunut tästä tämän ilmestyessä, mutta nyt voisin ahmia tätä tarinaa koko ajan! Hahmoista löytyy jopa syvyyttä, vau. Tarinassa on kauhupiirteitä, mikä vuoksi se ei aivan lapsille sovi, ja siitähän minä tykkään. Tarina pitää myös romantiikannälkäisen puoleni kylläisenä. Sitä ei ole liikaa eikä se ole kliseistä, ja jos se välillä siihen suuntaan viittaakin, on aika mätkiä hirviöitä. Oiva yhtälö minulle! Vähän tosin on ollut näkyvissä toistoa, joten saa nähdä kuinka kauan sarja pysyy hyvänä.

Yuu Watase:
Fushigi Yuugi vol. 1-3

Tässä 15-vuotias tavallinen koulutyttö lukee outoa kirjaa, jolloin päätyy keskiaikaista Kiinaa muistuttavaan maailmaan, jossa häntä pidetään legendaarisena rauhaa tuovana Suzakun neitona.
Tämänkin otin uudelleen luentaan. Muistaakseni tämä oli ensimmäisiä romanttisia sarjakuvia, joita luin, ja olin aivan tämän lumoissa sen ilmestyessä. Nyt vanhempana lumoa ei löydy. Suoraan sanottuna vain kliseistä tyttöjen sarjakuvaa.

__________________________

KESKEN JÄÄNEET:

Jätin kesken Patricia C. Wreden Lohikäärmeen retkikunnan. Alusta alkaen oli samanlainen fiilis kuin edellistäkin kirjaa luettaessa, mutta silti päätin antaa kirjalle mahdollisuuden ja pakotin itseni jatkamaan. Luin kirjaa aika nopeasti puoleen väliin asti, mutta sitten luovutin, koska en vain löytänyt enää mitään syytä jatkaa. Ihan ok tarina ja nuorempana olisi varmasti iskenyt paremmin, mutta jatko-osat eivät vain pysyneet yhtä hauskoina kuin ensimmäinen osa.

Aloitin myös lukemaan Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa La petite lectrice -blogin Katrista esimerkkiä ottaen. Teksti on tosiaan kuitenkin aika rankkaa (jopa pientä pakokauhun fiilistä on ollut ilmassa...), joten pyrin lukemaan kirjaa pikku hiljaa enkä usko että se koskaan blogiini päätyy.

Bill Willingham: Fables, The Deluxe Edition, Book Two (2010)

Fables, The Deluxe Edition, Book Two (2010) [originally published in single magazine form as FABLES 11-18 and FABLES: THE LAST CASTLE (2003)]
Vertigo Comics
259 s.
kieli: englanti
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★ 

Taas ihan hyvä sarjakuva. Nautin sen lukemisesta sillä hetkellä kun luin sitä, mutta tämä pölyyntyi kyllä kauan yöpöydällä ennen kuin sain lukaistua sen loppuun. Tarinassa on kyllä jännittäviä tapahtumia, mutta niitä ei kerrota mielestäni tarpeeksi jännittävästi. Jotenkin kerronta ei minuun iskenyt -- kaipasin enemmän sitä tunnetta, joka saa kääntämään sivuja kädet täristen ja jalat innosta hytkyen. Kylläkin se kohta, jossa Kultakutri näytetään taas ja se, jossa ratsuhiiripoliisi pakenee lilliputtinsa kera saivat minut hihkumaan innosta. Luku Storybook Love ja erityisesti Part One: The Mouse Police Never Sleep olivat  edellä mainituista syistä suosikkejani. Harmi vain, ettei useammat luvut innostaneet minua samalla tavalla.

Pidin siitä, että satuolentojen maailmasta ja heidän historiastaan kerrottiin enemmän, mutta kirjan alussa oleva Bag O' Bones -tarina tuntui turhalta -- vai jäikö minulta jotain huomaamatta, kun se tuntui täysin irralliselta?

Silmää hiveli se, ettei kaikki ruudut olleet samankokoisia palikoita, jotka on aseteltu täsmälleen samalle viivalle viivoittimen kanssa. Kyseessä oli kuitenkin tämä perus länsimaalainen tyyli, missä ei hirveästi uskalleta irroitella (köhmanganpuolustajaköh). Hyvää sarjakuvaa silti ja kyllä niitä vinojakin viivoja näkyi. Piirtojälki oli mielestäni hyvää, mutta alun jälkeen erittäin vaihtelevaa. Ensimmäisessä osassa en niinkään kiinnittänyt huomiota piirtäjien vaihtumiseen lukujen välillä, mutta tässä osassa se pisti liiankin paljon silmään. Tämähän kuitenkin ilmestyi alunperin pienemmissä osissa, silloin piirtotyylin vaihtuminen ei ole varmasti häirinnyt yhtä paljon.

Bigby Wolf luvussa 2...

...Bigby Wolf luvussa 4...

...sama herra 4 sivua myöhemmin luvussa 5.

Sarjakuvakirjan lopussa oli taas piirtäjien luonnoksia, mutta ilokseni myös pieni tarina siitä, miten Bigby Wolf saapui ihmisten maailmaan. Kuuden sivun mittainen tarina alkaa siitä, kun Bigby elää satumaailmassa vielä suden hahmossa. Kun hän huomaa jotain olevan vialla, hän alkaa seurata Vihollisen joukkoja ja yrittää auttaa muita hahmoja pakenemaan ihmisten maailmaan. Pidin tarinasta; oli kivaa vaihtelua, että tarinan taustoista kerrottiin ihan vain tekstin muodossa.

Tässä vielä lopuksi (taas) lukuja erottelevia kuvitussivuja, koska pakko näyttää teillekin. Aivan uskomattoman ihania, sanon minä:

Peukalo-Liisa, Punahilkka ja Little Boy Blue.

Syksyn luetut 2013

Syksy tuli ja meni, vuosi 2013 tuli ja meni, mutta sain tämän listauksen aikaiseksi vasta nyt... Kiirettä tässä on ollut, mutta ajattelin että myöhäinen listaus on parempi kuin ei ollenkaan. Omaksi iloksi näitä kuitenkin teen. "Vuosi 2013" -postausta minun on turha tehdä, kun aloitin bloggauksen keskellä vuotta, mutta ensi vuonna luultavasti teen sellaisen.

Joku tässä pohti jonkin aikaa sitten, lukeeko kukaan tällaisia postauksia, mutta itse ainakin voin sanoa, että kyllä, kyllä luen. Seuraan niin monta blogia, että jokaista postausta ei aina ehdi lukea, joten näiden avulla on hyvä seurata mitä on jäänyt välistä.

Tällaista on siis tullut luettua syyskuun, lokakuun ja marraskuun aikana:

Cassandra Clare:
City of Fallen Angels (2011)

Michael Swanwick:
Rautalohikäärmeen tytär (1994)

J.K. Rowling:
Harry Potter ja viisasten kivi (1997)
Harry Potter ja salaisuuksien kammio (1998)

Patricia C. Wrede:
Lohikäärmeen prinsessa (1990)

Bill Willingham:
Fables, The Deluxe Edition, Book One (2009)
__________________________

BLOGGAAMATTOMAT:

Ai Yazawa:
Paradise Kiss vol. 1-8/10 (alunperin 1999-2003, Suomessa 2011-2013)

Olen Yazawan Nana-sarjan ehdoton fani, joten ajattelin kokeilla hänen muitakin sarjakuviaan. Alunperin tässä sarjassa on 5 osaa, mutta jostain syystä se venytettiin Suomessa 10-osaiseksi, mikä tuntuu turhalta. Siitä syystä minulta jäikin lukematta kaksi viimeistä osaa, kun ne eivät ole vielä ilmestyneet (ainakaan kirjastoihin). Yhdessä pokkarissa juonta ei ehditä mennä eteenpäin paljoa, joten suosittelen kaikkien osien hankkimista yhtaikaa, jotta lukeminen ei keskeenny. Suomennos oli paikkapaikoin huono, joten välillä en ymmärtänyt enkä pystynyt edes päättelemään mitä sanotaan. En siis yllättynyt, kun kuulin että tätä sarjaa ei ole käännetty suoraan japanista. En ole lukenut englannin kielistä versiota, mutta voisinpa melkein suositella lukemaan mieluummin sen. Minua itseä ei kiinnostanut tarinan pohjana toimiva muoti, muodin opiskelijat ja mallit, mutta nuoren tytön ensimmäiseen ihastumiseen ja sen mukana tuomiin ongelmiin pystyin samaistumaan.

Akira Toriyama:
Dragonball: Lohikäärmekuulien arvoitus (vol.1)
Dragonball: Lohikäärme Shenlong (vol.2)

Löysin tätä sarjakuvasarjaa sattumalta kirjastosta ja nappasin kaksi ensimmäistä pokkaria mukaani. Luin tätä pienenä, joten nostalgia-innostus oli suuri. Nauratti ihan mukavasti, mutta yllätyin vähän kuinka härskejä viittauksia tämä esiteini-ikäisten poikien sarjakuva loppujen lopuks sisälsi. Saa nähdä pystynkö jatkamaan tämän sarjan lukemista, kun joka viikko hamstraavat pikkupojat näyttävät ehtivän kirjaston sarjakuvahyllylle nopeammin kuin minä...
____________________________

KESKEN JÄÄNEET:

Yritin myös aloittaa Cassandra Claren The Mortal Instruments -sarjan 5. osan ja Chuck Palahniukin Fight Clubin lukemisen, mutta jostain syystä nyt ei ollut niiden aika. Tänä vuonna kokeilen uudelleen.

Bill Willingham: Fables, The Deluxe Edition Book One (2009)

Fables, The Deluxe Edition, Book One (2009) [originally published in single magazine for as FABLES 1-10 (2002, 2003)]
Vertigo Comics
248 s.
kieli: englanti
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★

Törmäsin tähän sarjakuvaan aikoja sitten jossain kirjablogissa ja innostuin siitä heti. Olen aina pitänyt saduista ja niiden eri versioista, joten tämäkin luonnollisesti alkoi kiinnostaa minua. Satumaailman hahmot ajettu kodeistaan asumaan New Yorkiin? Kutkuttavaa!

Tämä Deluxe-versio sisältää kaksi eri tarinaa, vaikkakin taustatarina pysyy samana. Ensimmäisessä Bigby Wolf aka Iso Paha Susi alkaa selvittää veristä mysteeriä, joka löytyy Lumikin siskon Ruusunpunan asunnosta. Toisessa Lumikki menee rutiinitarkastukselle Farmille (paikka, jossa eläinhahmoiset satuhahmot asuvat), mutta joutuu jäämäänkin sinne pidemmäksi aikaa järkyttävien tapahtumien vuoksi. Ensimmäinen tarina oli vähän tylsä, perus etsivätarina, joka ei hirveästi yllättänyt. Toinen tarina miellytti minua enemmän ja monet tutut hahmot yllättivät minut uusilla persoonillaan.

Henkilöinä toimivat satuhahmot, mutta selkeästihän tämä on aikuisten sarjakuva. Ronskia huumoria piisaa, kun heitetään läppää Lumikista ja seitsemän kääpiön haaremista tai kun Pinocchio valittelee seksin puutteesta. En tiedä muista, mutta minusta tätä sarjakuvaa oli hauska lukea jo sen vuoksi, että se vilisi tuttuja satuhahmoja. Oli hauska arvata kuka hahmo esiteltäisiin seuraavaksi ja millainen tämä hahmo olisi. Juonikuvioiltaan tarinat eivät vetäneet jalkoja altani, mutta ehkä niin käy jatko-osien parissa.

En ole pitkään aikaan lukenut länsimaisia sarjakuvia, joten jouduin vähän niesleskemään tällaista amerikkalaista (?) piirrostyyliä. Kappaleiden välillä olevat taiteellisemmat välipiirrokset kuitenkin miellyttivät silmää.

Yksi selkeä miinuspuoli tässä painoksessa kuitenkin oli. Mitä pidemmälle luin, sitä enemmän alkoi ärsyttää sanojen korostaminen. Valehtelematta jokaisessa puhekuplassa (ok, muutamaa lukuunottamatta) oli vähintään yksi sana boldattu. En tiedä mikä tarkoitus tällä oli, mutta minua se ainakin häiritsi paljon. Kun luen puhekuplia mielessäni, painotan korostettua sanaa mielessäni (eikös niillä olekin tarkoitus saada vivahteita puheeseen?), joten sanojen painottaminen vähän väliä teki lukemisesta ärsyttävää.

P.S. Tähän sarjakuvaan perustuen ilmestyi vastikään point-and-click-tyylinen peli nimeltään The Wolf Among Us, jossa pelataan Bigby Wolfilla. Kokeilin peliä vain vähän, mutta hyvältä vaikutti! Aion ostaa sen, kun löydän aikaa pelaamiseen.