Tove Janssonin näyttely ja muut kuulumiset

Hei taas kaikille pitkästä aikaa ja hyvää kevättä!

Tai no, pitkästä ja pitkästä aikaa, edellisestä postauksesta on noin 2 viikkoa, mutta on minulla joskus ollut kirjoitusten välillä kuukausikin. Tämä aika tuntuu kuitenkin minulle pidemmältä kuin oikeasti oli, sillä en ole ollut yhtä paljon "sisällä" blogimaailmassa kuin tavallisesti; en ole muokkaillut tekstejäni enkä aloittanut uusia tai seurannut tarkasti muiden blogeja kommentoimisesta puhumattakaan. Siihen on monia syitä, mutta ehkä suurin syy on jonkinlainen "kevätmasennus".

En ole viime aikoina jaksanut tehdä mitään ylimääräistä töiden lisäksi, vaikka yöpöydällä olisikin iso kasa kirjoja... Haluaisin lukea joitakin niistä varsin palavastikin, mutta energiaa ja keskittymistä en löydä mistään. Olen ennen nukkumaanmenoa yrittänyt lukea James Sallisin Kylmää kyytiä (kiitos Orfeuksen kääntöpiirin Suville muistutuksesta tämän kirjan olemassaolosta!), mutta silmät lurpsahtelevat kiinni jo paria sivua myöhemmin. Monta muutakin kirjaa olisi kesken ja vaikka olenkin päättänyt, etten vetäisi turhia stressejä kirjablogin pitämisestä, en silti pidä ollenkaan siitä ajatuksesta, että ehdin unohtaa kirjan tapahtumia nopeammin kuin ehdin niistä lukemaan! Ja kirjoittaakin niistä haluaisin... Jos tätä hiljaiseloa jatkuu pitempäänkin, saatan kirjoittaa näistä yöpöydän kirjoista erikseen. Pääsiäisviikonloppuna sain sentään käytyä Tove Janssonin juhlanäyttelyssä Ateneumissa (siitä lisää alempana).

Mirja Kivi: What's this? (2005)

What's this? Strippejä Muumilaaksossa. Tove Janssonin muumisarjakuvia ja luonnoksia 1947-1959 (2005)
Kirjapaino
160 s.
graafinen suunnittelu: Nalle Ritvola
kieli: suomi
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★

Luulin tämän olevan kirja, joka kertoo yleispätevästi Tove Janssonin sarjakuvista ja pohtii niiden sisältöä ja vertailee niitä muumikirjoihin ja Toven elämään. Petyin pahasti. Tämä kirja on vain luettelo, joka on tehty aikoinaan esitetyn What's this -näyttelyn tueksi. Vaikka minusta tämä on melko kehno pelkkänä luettelonakin...

Kirjaan sisältyy suomeksi tietoa Toven sarjakuvista [s.6-46], english summary [s.47-52], yhteenveto japaniksi [s.53-58] ja tiivistelmät Toven sarjakuva-albumin tarinoista luonnoksineen [s.59-156].

Kun Maailmanloppu tulee! -kirjassa oli myös pohdiskelua, tässä oli vain faktojen ja eroavaisuuksien luetteloa. "Tässä versiossa Muumipappa katsoi vasemmalle, tässä versiossa oikealle, kolmannessa seisoikin Muumipeikko..." Välillä hyviäkin huomautuksia löytyi, mutta tekninen luettelointi alkoi puuduttaa parin ensimmäisen sivun jälkeen ja teki mieli vain selata loppukirja läpi. Ehkä oli tärkeätä kertoa, miten Muumipeikon syntymäpäiväkakku muuttui eri versioissa, en tiedä, mutta sen rinnalle olisi voinut lisätä myös pohdiskelua. Tai eroavaisuudet olisi voitu näyttää vain kuvina, ei pitkänä tekstinä. Tiedän, että tämä kirja on vain luetteloksi tarkoitettu, mutta en voinut olla toivomatta parannuksia koko lukemisen ajan.

Tove Jansson: Maailmanloppu tulee! (2007)

Maailmanloppu tulee! Tove Janssonin ensimmäinen muumisarjakuva Ny Tid -lehdessä 1947-48 (2007) / Jorden går under! Tove Janssons första muminserie i Ny Tid 1947-48 (1970, 1971)
Tigertext Ab/Ny Tid (Yliopistopaino)
79 s.
graafinen suunnittelu: Lena Malm
kieli: suomi (suomentanut Juhani Tolvanen)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★★

Tämän kirjan/sarjakuvan löysin selailemalla kirjaston kirjoja hakusanalla "Tove Jansson" ja "tietokirjat". Kirjan nimi lupasi "Tove Janssonin ensimmäisen muumisarjakuvan", joten pakkohan tämä oli lainata! Kirjan etsimisessä meni vain hetki, jotenkin en tajunnut että tietenkin tämä löytyisi aikuisten sarjakuvahyllystä...

Itse sarjakuvan lisäksi painoksessa on esipuhe, joka kertoo hieman tämän kirjan kokoamisesta, ja sarjakuvan jälkeen kirjan lopussa on mm. Toven haastattelu, jossa hän kertoo hänen ja Atos Wirtasen ystävyyssuhteesta (Tove piirsi tämän sarjakuvan Wirtaselle ja tämän Ny Tid -lehdelle). Oli esimerkiksi mielenkiintoista kuulla, että sarjakuvan oli tarkoitus olla pidempi, mutta Wirtanen oli ehdottanut, että muumien olisi hyvä pelastua aikaisemmin lukijoiden närkästymisen vuoksi (ilmeisesti silloiset lukijat eivät pitäneet Muumipapan kapitalistiviitteistä). Millainenhan tämä sarjakuva olisi, jos Tove olisi saanut jatkaa kuten alunperin aikoi?
Tove kertoo myös vähän siitä miten päätyi tekemään muumisarjakuvaa brittiläiselle The Evening News -sanomalehdelle; tämä minua eritoten kiinnosti. Hän kertoo mm. kuinka hän kuuli tarinan itsensä hirttäneestä sopimuspiirtäjästä juuri sen jälkeen, kun oli allekirjoittanut 7 vuoden sopimuksen sarjakuvapiirtäjäksi...

"omituisen" janoisia... ;)

Sarjakuva oli mielenkiintoista luettavaa. Tässähän on sama tarina kuin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassa (joka ilmestyi sarjakuvaa vuotta aiemmin), mutta juonikuviot eroavat toisistaan joiltakin osin. Esimerkiksi tässä versiossa seikkailussa ovat mukana Tiuhti ja Viuhti, Nipsua kutsutaankin Hosuliksi, ja loppuratkaisu eli se miten muumit pelastautuvat pyrstötähdeltä on tässä sarjakuvassa täysin erilainen kuin kirjassa.

Käännökseen oli jäänyt muutama virhe, mutta eipä se paljoa häirinnyt. Tosin yllä olevan ruudun käännös "kaikin mokomin" kuulostaa oudolta... Miksi Hosuli huutaisi hirviölle "Kaikin mokomin"? Vaikka ilmeisesti se suora käännös onkin. Jos joku osaa selittää tämän kohdan, kuuntelen mielihyvin!

Vaikka sarjakuvan lukeminen oli mielenkiintoista, en nauttinut siitä samalla tavalla kuin Toven The Evening News -lehteen piirtämien sarjakuvien lukemisesta (vaikkakin tunnen ehkä hiukan syyllisyyttä tästä, koska nähtävästi Tove nautti enemmän Ny Tid -lehteen piirtämisestä...).
Tämän sarjakuvan lukeminen oli hiukan visuaalisesti raskasta. Toven tyyli ei ole tässä vielä yhtä "hiottu" ja totta puhuen minua häiritsi puhekuplien puuttuminen. Mutta enemmän kyllä häiritsi se, että etten osaa ruotsia niin hyvin, että olisin voinut lukea ruutujen tekstit. En jotenkin vain pystynyt lukemaan "soljuvasti", kun käännökset piti lukea ruudun alta. Sama fiilis, kun katsoo ulkomaista elokuvaa ja näyttelijöiden ilmeiden sijaan pitää keskittyä tekstityksiin. Tietenkin oli kiva nähdä Toven käsialaa (vaikka kaunokirjoituksesta onkin vähän vaikea saada selvää!).

Sarjakuvan viimeinen ruutu on mielenkiintoinen. Samanlaisen helminauhan muumit saavat myös Muumit ja suuri tuhotulva (1945) -kirjassa: "-- sillä savupiipusta riippui suurista aidoista helmistä tehty nauha, jonka tulva oli siihen tuonut. —Nyt olemme rikkaita! Nipsu huusi." (s.54) Tämän kirjan tekijätiimi oli tosin sitä mieltä, että rikastumisen täytyy olla ironiaa; siitä kielii 5 huutomerkkiäkin.

Suosittelen tätä niille, joita kiinnostaa Tove Jansson sarjakuvapiirtäjänä. Vaikka itse sarjakuva ei kiinnostaisikaan, lopun pohdiskelut ja vertailut Muumi ja pyrstötähti -kirjaan olivat avartavaa luettavaa!

Osallistun tällä kirjalla Opuscolo-blogin ylläpitämään Janssonin kirjakiusaus -haasteeseen. Tämä oli puoliksi sarjakuva, puoliksi tietokirja, eli hyvin jatketaan sekalaisella homssulinjalla!

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva (1945)

Muumit ja suuri tuhotulva (1992, 2. painos) / Småtrollen och den stora översvämningen (1945)
WSOY
54 s.
kansi: Tove Jansson
kieli: suomi (suomentanut Jaakko Anhava)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★

"Oli varmaan jo iltapäivä eräänä elokuun lopun päivänä, kun Muumipeikko ja hänen äitinsä saapuivat suuren metsän sisimpiin sopukoihin."

Luin tämän kirjan ensimmäistä kertaa. Olin kyllä kuullut tästä, ensimmäisen kerran yläasteella, mutta jostain syystä silloin päätin, että kirja kuulostaa tylsältä (vaikka muumifani olinkin). Muistaakseni tässä kirjassa oleva Toven piirrostyyli tuntui silloin kovin oudolta -- verrattuna animaation tyyliin. Nyt en voisi olla enempää eri mieltä. Olen alkanut pitää enemmän Toven vesivärimäisen soljuvasta ja "rosoisesta" tyylistä kuin animaation täydellisen pyöreistä ja väritetyistä muumeista. Varsinkin Toven tussityöt ovat ällistyttäviä, rakastan niitä yksityiskohtia.

Muumit ja suuri tuhotulva -kirjassa Muumipeikko ja Muumimamma etsivät Muumipappaa, joka on lähtenyt hattivattien matkaan. He joutuvat monen moneen seikkailuun, pääsevät juomaan vihreästä limonaatijoesta, purjehtivat merenpeikkojen kanssa, saavat uusia ystäviä ja lopulta löytävät Muumipapan ja kauniin pienen laakson...

Tämä oli ensimmäinen muumikirja, minkä Tove Jansson kirjoitti. Minusta se on oikein suloinen pieni lastenkirja. Siinä tapahtuu paljon iloisia asioita, mutta myös surullisia; tapahtumia ei selitetä paljoa, mutta ei niitä tarvitsekaan. Se tuli yllätyksenä, että muumit asuivat ennen kaakeliuuneissa (vaikka kyllähän animaatiossa siihen suuntaan jotenkin viitattiinkin esi-isäjaksoissa...). Tämä kaakeliuunikohta tuntui senkin vuoksi oudolta, että siinä viitattiin ihmisiin:

"Niinä aikoina he asuivat yhdessä talonpeikkojen kanssa ihmisten kodeissa, yleensä kaakeliuunien takana." "—Tiesivätkö ihmiset meistä silloin? kysyi Muumipeikko. —Jotkut', vastasi hänen äitinsä. —Enimmäkseen he huomasivat meidän kylmänä tuulahduksena niskassa—yksin ollessaan."

Olen aina ajatellut, että Muumimaailma on oma maailmansa, johon meidän maailman ihmiset ei kuulu. Tai siis kyllähän Muumilaaksossa asuu ihmisiä, mutta he ja muumit ovat samankokoisia. Edellä mainitussa kohdassa sai taas sen kuvan, että muumit ovat pienempiä kuin ihmiset ja vähän niin kuin suomalaisen vanhojen uskomuksien pienet tontut ovat (niitä ei koskaan näe, mutta salaa ne nurkissa kipittävät). Kirjan alkuperäisessä nimessä kylläkin mainitaan "småtrollen" ("pikkupeikot"), mistä ainakin minä saan erilaisen mielikuvan kuin muumeista. Kirjan nimenhän tosin päätti kustantaja eikä Tove, kuten kirjan esipuheessa kerrotaan.

Minusta tuntuu, että lapset pitäisivät tästä enemmän kuin minä, mutta oli silti mielenkiintoista lukea tämä Toven ensimmäinen "happy end" -tarina ja huomata yhtäläisyyksiä Toven tuleviin muumitarinoihin. Muun muassa muurahaisleijonan kuoppaan tippuminen ja tulvasta pelastuminen, tässä kirjassa ne olivat kuin miniversioina.

Hauska yksityiskohta, että Tove on piirtänyt mukaan Fazerin suklaata.

Osallistun tällä kirjalla Opuscolo-blogin ylläpitämään Janssonin kirjakiusaus -haasteeseen. Ensimmäinen askel kohti homssuista elämää otettu!

5: A book that makes you happy

Kun ajattelen kirjaa, joka tekee minut iloiseksi, ensimmäisenä tulee mieleen Peter Pan (se lyhentämätön versio Raikuleineen). Vaikka luinkin sen vasta yläasteikäisenä, se tuo sen ihanan nostalgiantunteen joka kerta kun luen sitä. Asiaan vaikuttaa tietysti myös Disneyn valta ja vaikutus lapsuudessani ja japanilainen tv-sarja Peter Panin seikkailut, jota näytettiin Suomessa Yleisradiossa ja joka ilmestyi VHS:lle vuonna 1991.

Kuka muu katsoi tätä pienenä?

Mainitsin Peter Panin kuitenkin jo kohdassa 2: A Book that you've read more than 3 times , niin valitsenkin tähän kohtaan haastetta Tove Janssonin Muumit. En ole lukenut Muumi-kirjoja pitkään aikaan, ja itseasiassa niitäkin vain muutaman, mutta Muumi-sarjakuvia olen lukenut melkein kaikki. Keskeytin lukemisen jossain vaiheessa, kun Lars Janssonin tyyli alkoi puskea liikaa esiin minun makuuni.

Muumeissa ilostuttaa heidän suhtautumisensa elämään ja se musta huumori, joka iskee ainakin minuun. Olen luetuttanut parin stripin verran Muumi-sarjakuvia ei-suomalaisille ystävälleni, mutta harvoin he ovat ymmärtäneet niissä piilevän hauskuuden. Muumeista ihanan tekee myös tämä salainen ainesosa, nostalgia. Se ei mielestäni kuitenkaan vähennä Muumien arvoa, ei yhtään, edelleenkin Muumeilla on annettavanaan hyviä filosofisia elämänohjeita. Ainakin minulle!