Päätin osallistua haasteeseen, vaikka epäilinkin pystyisinkö/muistaisinko ottamaan kuvaa kesäni parhaasta lukuhetkestä. Kesä ei ole vielä ohi, mutta minusta tuntuu, että koin jo sen parhaan lukuhetkeni.
Päivä oli lukumaratonin jälkeinen aamupäivä, aurinko paistoi pilvien rakosista ja oli sopivan viileää. Makasin lasitetun terassin sohvalla, kattoikkunan alla lukien Annan nuoruusvuosia. Välillä laskin kirjan alas ja nautin liikkuvien pilvien katselusta. Oli ihanan hiljaista, saatoin nauttia vain lintujen viserryksestä ja tuulen havinasta. Annan toilailut saivat hyvälle tuulelle ja tunsin oloni todella rauhalliseksi.
Jos joskus omistan omakotitalon, ehdottomasti rakennutan tällaisen nurkan lukemista varten (niiden muiden kirjanurkkausten lisäksi tietty). Kirjan tyyliin sopien oli oikein romanttista, vaikkakin täytyy myöntää, että kyllähän se aurinkokin häikäisi ja se yksi tietty kärpänen välillä pörräten häiritsi idyllistä tunnelmaani!
