Tammi
608 s.
kansi: Markko Taina
kieli: suomi (suomentanut Saara Villa)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★
"Tulta, ihan kuin tulta."
Kuulin Lars Kepleristä ensimmäisen kerran pari kuukautta sitten, kun hänen uusin kirjansa Nukkumatti kiinnitti huomioni töissä ollessani. Takakannen teksti vaikutti jännittävältä, mutta minulle selvisi että kirja oli osa sarjaa, joten päätin aloittaa ensimmäisestä osasta. Suoraan sanottuna Hypnotisoijan alkuasetelma ei hirveästi kiinnostanut minua, mutta päätin kokeilla kirjan lukemista silti.
Hypnotisoijan tarinan keskiössä on suomalaistaustainen rikoskomisario Joona Linna, joka saa tutkittavakseen raa'asti silvotun perheen murhan. Perheen nuori poika, Josef, jäi juuri ja juuri henkiin ja makaa sairaalassa koomassa. Kun Linna saa tietää, että perheen vanhin tytär ei ollut kotona murhan aikaan, hän pyytää apua entiseltä hypnotisoijalta, Erik Maria Barkilta. Yhdessä he yrittävät saada tajuttoman Josefin kertomaan siskonsa olinpaikan, ennen kuin murhaaja löytää hänet.
Minulla oli vaikeuksia tämän kirjan aloittamisessa. Olin ymmärtänyt tämän olevan sellainen jännäri, jossa poliisi on keskushenkilö yrittäen selvittää murhaa, vähän niin kuin Uhrilampaissa. Yllättäen Joona Linna ei ollutkaan tämän kirjan päähenkilö, vaan hypnotisoija Erik Maria Bark. Minulle tämä oli jotenkin pettymys. Kirjassa oli paljon, paljon kerrontaa Barkin perhe-elämästä, mikä tuntui minusta tylsältä, vaikka kyllä tällä kerronnalla oli lopulta tarkoituksensa. Kuitenkaan en hirveästi pitänyt siitä; ehkä kun murhajännärissä kerrotaan myös tavallisesta elämästä, se tekee tarinasta realistisemman ja näin ollen minulle vaikeampaa lukea? Minulla oli kyllä halua lukea kirjaa eteenpäin ja saada tietää mitä tapahtuu, mutta se ei ollut sellaista kivaa jännittämistä, vaan pikemminkin inhottavaa hikoilua. Saattaa olla ettei tämä kirja sovi minua herkemmille. Jotkut kuvailut oli minunkin mielestäni turhan liioiteltuja, vain lukijan järkyttämistä varten. Minusta vähemmälläkin olisi pärjätty.
