WSOY
191 s.
kansi: Alf Danning
kieli: suomi (suomentanut ?)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★
"Pimeänä ja koleana talvipäivänä, jolloin Lontoon kadut verhosi niin sakea ja raskas sumu, että lyhtyjen täytyi olla sytytettyinä ja kauppojen ikkunoiden valaistuina pitkin päivää niin kuin iltaisin, istui pieni tyttö isänsä kanssa ajurinvaunuissa, jotka hitaanlaisesti vierivät suuria katuja."
Aloitin tämän lukemisen Annan nuoruusvuosien jälkitunnelmissa, koska kaipasin lisää elämäniloista tyttötarinaa, mikä kuitenkin koitui Pikku prinsessan kohtaloksi. Pidin Anna-kirjasta paljon, joten tämä ei voinut välttyä vertailusta siihen.
Nuorena katsoin vuoden -95 Pikku prinsessa -elokuvan, mistä pidin. Tällä kertaa katsoin kuitenkin vuoden -39 elokuvan ennen kirjan lukemista, kun se sattumalta löytyi kirjastosta. En tästä Shirley Templen tähdittämästä elokuvasta niinkään välittänyt, vaikka olihan siinä yksi oikein kaunis kohtaus. Myös elokuvan katsominen ennen kirjaa saattoi jollain tavalla vaikuttaa tarinasta nauttimiseeni.
Pikku prinsessa kertoo pienestä tytöstä nimeltä Saara Crewe, joka on asunut lapsuutensa Intiassa orjien ja palvelijoiden keskellä. Hänen rikas isänsä vie hänet Lontooseen, tyttöjen sisäoppilaitokseen, jossa hänen hemmoteltu elämäntyylinsä jatkuu. Hemmottelustaan huolimatta Saara on viisas, kohtelias ja omaa erittäin vilkkaan mielikuvituksen. Hän saakin nopeasti ystäviä kertoen heille satuja. Sitten kesken syntymäpäiviensä hän saa kohtalokkaan kirjeen, joka vie hänet rikkauksista ryysyihin.
Tarina laahasi alussa melko pitkään enkä oikein päässyt tarinaan missään vaiheessa sisään. Se oli kuitenkin helppolukuinen; kun alussa luin muutaman sivun kerrallaan, puoleen väliin päästyäni lukemisesta tuli helpompaa. Tämä kirja ei ollut missään nimessä huono eikä minun täytynyt pakottaa itseäni lukemaan, mutta melko keskinkertainen lukukokemus kuitenkin oli. Saaran hahmo ärsytti minua paikoitellen. Tarinan alussa hän on vain 7-vuotias, mutta kuitenkin hänen viisauttaan ja oikeudentajuaan ja persoonaa kaikin puolin kehutaan niin paljon, että Saara kuulostaa täydelliseltä. Rikas, mutta ei omahyväinen. Kaunis, mutta ei turhamainen. Kääntää toisen posken ilkeyden edessä. Tarinan sekaan oli kuitenkin hivutettu pieniä vihjauksia hänen heikkouksiinsa, ja silti en voinut olla ärtymättä. Olisin kaivannut jotain selkeää huonoa piirrettä, Saara ei vaikuttanut nimittäin aidolta.
Kun Saara kohtaa menetyksen kirjan alkupuolella, ajattelin että onpas tämä erilainen ja realistinen lastenkirja ja aloin odottaa lopulta paljon. Loppu oli kuitenkin melko tylsä ja arvattavissa, ja minua se harmitti. Tämähän on kehuttu klassikko, mutta minuun se ei oikein iskenyt. Kirjasta jäi myöskin puuttumaan se sadun taianomainen tunnelma, joka elokuvissa oli. Minulle sitä tunnelmaa ei riittänyt luomaan kuvailu siitä, kuinka Saara kuvittelee olevansa prinsessa.
Ainoa asia mikä minua häiritsemään, on tämän kirjan suomennos. Kirjassa itsessään lukee "suomennos teoksesta Sara Crewe", mutta kirjan nimi on "Pikku prinsessa". Tutkin vähän asiaa ja selvisi, että Hodgson Burnett on kirjoittanut tästä tarinasta kaksi versiota: vuonna 1888 teoksen nimeltä Sara Crewe or what happened at Miss Minchin's ja vuonna 1905 A Little Princess: Being the whole story of Sara Crewe now told for the first time. Sen verran ymmärsin, että vuoden 1905 versio on pidempi. Kummasta versiosta tämä suomennos on siis käännetty? Onko tämä yksi niistä lyhennetyistä suomeksi käännetyistä lastenkirjoista? Nyt tekee mieli lukea esimerkiksi Annan nuoruusvuodet uudestaan alkuperäinen teos toisessa ja suomennos toisessa kädessä...
Tyttökirjojen lyhentäminen on minullekin hiukan hämärä ja vaikea aihe. Luin viime keväänä jonkin matkaa Kotikunnaan Rillaa (viimeinen Anna-kirja) englanniksi ja sitä ainakin oli lyhennetty sieltä täältä. En vertaillut sivu sivulta, mutta Rilla on tullut luettua vuosien varrella niin monta kertaa, että ne kappaleet joita ei suomennoksessa ole, huomasi kyllä. Kirjan kansilehdellä lukee "lyhentäen suomentanut Kerttu Piskonen", kun taas esimerkiksi Annan nuoruusvuosien etulehdellä "uudistettu ja tarkastettu suomennos". Voisi siis päätellä, että Annan nuoruusvuodet on lyhentämätön, mutta kyllä minunkin on jo jonkin aikaa tehnyt mieli lukea näitä alkukielellä. Ettei vaan jää mikään pikku yksityiskohta kokematta ;)
VastaaPoistaOnkohan tästä tehty jotain tutkimusta tai edes pientä artikkelia? Olisi kiinnostavaa kyllä tutkia asiaa, jos tietäisi mistä aloittaa. Sama täällä, olisi kiva lukea alkukielellä. Kauhistuin kun mietin että mitä jos jokin lempilastenkirjoistani esim. Liisa ihmemaassa olisi lyhennetty enkä edes tietäisi asiasta... Sen sentään tiedän, että oma painokseni Peter Panista on lyhentämätön versio, siitähän siitä kaikenmaailman lyhenneltyjä versioita riittää.
PoistaHitsi, voisin vaikka vannoa, että omistan tän kirjan/olen lukenut, mutta.. ei varmoja muistikuvia. :D Kansi on kyllä erittäin, erittäin tutun näköinen.
VastaaPoistaItsekin pidän eniten sopivan särmikkäistä henkilöhahmoista, liika kiiltokuvamaisuus vetää aivokäyräni suoraksi, ja tappaa mielenkiintoni nopeasti.
Minulle tämä kirja ei ollut ennestään tuttu, kuului äitini lapsuuteen kylläkin.
PoistaSamaa mieltä. Kirjailija on kuitenkin selkeästi tiedostanut hahmon kiiltakuvamaisuuden ja huomauttanut myös heikkouksista, mutta minusta nämä heikkoudet oli aika päälleliimatun oloisia...
Minulle tämä kirja on todella suuri osa lapsuuttani. Eli en ole millään tapaa kykeneväinen arvioimaan objektiivisesti. Luen vieläkin varmaan kerran vuodessa uudestaan, ja osaan miltei valehtelematta ulkoa.
VastaaPoistaTuskin täydellinen kirja, mutta sellainen, jota ei voi arvioida analyyttisesti. Pikku prinsessaa ei arvioida, se vain luetaan kahdettakymmenettä kertaa ja huokaillaan ;)
Tosin nyt kun sanoit, tarkistin: minullakin on suomennos teoksesta Sara Crewe. Olisipa mielenkiintoista lukea se pidempi versio.
Minullakin on tuollaisia kirjoja, joita ei vain pysty enää arvioimaan :) Ja miksi tarvisikaan? Se riittää, että siitä tykkää, olipa syy mikä tahansa. Tämän kirjan kohdalla minua olisi kuitenkin kiinnostanut, olisinko pitänyt tästä lapsena, vaikka nyt ei napannutkaan. Ja vaikka ei napannutkaan, se pidempi versio kiinnostaa silti, ihan "tutkimuksen" kannalta :)
Poista