torstai 30. tammikuuta 2014

9: A book you thought you wouldn’t like but ended up loving

Täällä on ollut taas hiljaista, tällä kertaa se johtuu yksinkertaisesti siitä, etten ole saanut luettua loppuun yhtäkään kirjaa sitten Lohikäärmeen etsinnän, ja sen luin joulukuussa. Aluksi tunsin syyllisyyttä bloggaamattomuudestani, mutta sitten ajattelin, että kyllähän minulla on tässä aikaa ottaa muut kiinni, olenhan vielä aika tuore bloggaaja. Eihän sohvaperunaltakaan voi heti maratonia vaatia? Täällä siis vielä porskuttelen!


Kirja, josta en uskonut pitäväni, mutta jonka lukemisen aikana päädyin sittenkin hihkumaan ilosta, on Ernest ClineReady Player One (2011).
Päähenkilö on 2040-luvulla elävä nuori nörttipoika, joka pakenee tosi elämän taantumaa ja köyhyyttä virtuaalimaailmaan, kuten kaikki muutkin. Kun kuuluisan virtuaalimaailman rikas luoja kuolee, alkaa jahti tämän perinnön saajaksi -- sillä se joka löytää kolme avainta pelin sisältä saa rikkaudet omakseen. Vihjeenä toimii 80-luku, jolloin pelin luoja eli.

Pelit eivät ole koko elämäni eikä minulla ole erityisen läheistä suhdetta 80-lukuun, mutta silti tarina imaisi minut mukaansa! En olisi edes tarttunut tähän kirjaan, jos avokkini ei olisi ostanut tätä itselleen. Kirja oli täynnä viittauksia 80-luvun peleihin, elokuviin ja tv-sarjoihin, joista suurin osa meni minulta ohi, mutta pystyin silti nauttimaan kirjasta. Ajattelin ensin, että kirja, joka kertoo pelistä, jota joku pelaa, ei voi vain toimia -- mutta kyllähän se toimi!

Tämän elokuvaoikeudet on ilmeisesti ostettu, ja odotan kyllä innolla miltä mahdollinen elokuva tulee näyttämään. Tämä kirja on kyllä niin tarkoitettu elokuvaksi.

P.S. Luin tämän englanniksi, mutta kuulin että kirjan keksitty "gunter"-sana (egg+hunter) oli suomennettu muotoon "munastaja". Purskahdin nauruun...

P.P.S. Muistan jostain lukeneeni kirjailijan ostaneen ensimmäisillä palkkarahoillaan 1981 DeLorean -auton, pisteet siitä :D

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Syksyn luetut 2013

Syksy tuli ja meni, vuosi 2013 tuli ja meni, mutta sain tämän listauksen aikaiseksi vasta nyt... Kiirettä tässä on ollut, mutta ajattelin että myöhäinen listaus on parempi kuin ei ollenkaan. Omaksi iloksi näitä kuitenkin teen. "Vuosi 2013" -postausta minun on turha tehdä, kun aloitin bloggauksen keskellä vuotta, mutta ensi vuonna luultavasti teen sellaisen.

Joku tässä pohti jonkin aikaa sitten, lukeeko kukaan tällaisia postauksia, mutta itse ainakin voin sanoa, että kyllä, kyllä luen. Seuraan niin monta blogia, että jokaista postausta ei aina ehdi lukea, joten näiden avulla on hyvä seurata mitä on jäänyt välistä.

Tällaista on siis tullut luettua syyskuun, lokakuun ja marraskuun aikana:

Cassandra Clare:
City of Fallen Angels (2011)

Michael Swanwick:
Rautalohikäärmeen tytär (1994)

J.K. Rowling:
Harry Potter ja viisasten kivi (1997)
Harry Potter ja salaisuuksien kammio (1998)

Patricia C. Wrede:
Lohikäärmeen prinsessa (1990)

Bill Willingham:
Fables, The Deluxe Edition, Book One (2009)
__________________________

BLOGGAAMATTOMAT:

Ai Yazawa:
Paradise Kiss vol. 1-8/10 (alunperin 1999-2003, Suomessa 2011-2013)

Olen Yazawan Nana-sarjan ehdoton fani, joten ajattelin kokeilla hänen muitakin sarjakuviaan. Alunperin tässä sarjassa on 5 osaa, mutta jostain syystä se venytettiin Suomessa 10-osaiseksi, mikä tuntuu turhalta. Siitä syystä minulta jäikin lukematta kaksi viimeistä osaa, kun ne eivät ole vielä ilmestyneet (ainakaan kirjastoihin). Yhdessä pokkarissa juonta ei ehditä mennä eteenpäin paljoa, joten suosittelen kaikkien osien hankkimista yhtaikaa, jotta lukeminen ei keskeenny. Suomennos oli paikkapaikoin huono, joten välillä en ymmärtänyt enkä pystynyt edes päättelemään mitä sanotaan. En siis yllättynyt, kun kuulin että tätä sarjaa ei ole käännetty suoraan japanista. En ole lukenut englannin kielistä versiota, mutta voisinpa melkein suositella lukemaan mieluummin sen. Minua itseä ei kiinnostanut tarinan pohjana toimiva muoti, muodin opiskelijat ja mallit, mutta nuoren tytön ensimmäiseen ihastumiseen ja sen mukana tuomiin ongelmiin pystyin samaistumaan.

Akira Toriyama:
Dragonball: Lohikäärmekuulien arvoitus (vol.1)
Dragonball: Lohikäärme Shenlong (vol.2)

Löysin tätä sarjakuvasarjaa sattumalta kirjastosta ja nappasin kaksi ensimmäistä pokkaria mukaani. Luin tätä pienenä, joten nostalgia-innostus oli suuri. Nauratti ihan mukavasti, mutta yllätyin vähän kuinka härskejä viittauksia tämä esiteini-ikäisten poikien sarjakuva loppujen lopuks sisälsi. Saa nähdä pystynkö jatkamaan tämän sarjan lukemista, kun joka viikko hamstraavat pikkupojat näyttävät ehtivän kirjaston sarjakuvahyllylle nopeammin kuin minä...
____________________________

KESKEN JÄÄNEET:

Yritin myös aloittaa Cassandra Claren The Mortal Instruments -sarjan 5. osan ja Chuck Palahniukin Fight Clubin lukemisen, mutta jostain syystä nyt ei ollut niiden aika. Tänä vuonna kokeilen uudelleen.

Patricia C. Wrede: Lohikäärmeen etsintä (1991)

Lohikäärmeen etsintä, Lumotun metsän kronikat #2 (2001) / Searching for Dragons, Enchanted Forest Chronicles #2 (1991)
WSOY
310 s.
kieli: suomi
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: 


Tämänkin kirjan luin parissa illassa, mutta se ei viihdyttänyt minua yhtä paljon kuin ensimmäinen osa. "Mukiinmenevä" kuvailee tätä kirjaa aika hyvin. Edellisen osan rohkaisemana luin tämänkin nopeasti, mutta jos sarja olisi alkanut tästä kirjasta, en olisi ollut niin innokas jatkamaan sarjan lukemista. Nyt kuitenkin annan anteeksi, jatkan lukemista ja toivon, että 3. kirja on taas parempi.

Lohikäärmeen etsintä alkaa siitä kuinka Lumotun metsän kuninkaan, Mendarbarin, kuningaskuntaa vaivaa tuhopolttaja ja kuningas löytää poltetuilta alueilta lohikäärmeen suomuja. Mendarbar alkaa selvittää asiaa ja lähtee tapaamaan lohikäärmeiden kuningasta. Hän ei kuitenkaan löydä lohikäärmettä vaan prinsessa Cimorenen, jonka kanssa he yhdessä lähtevät etsimään kadonnutta lohikäärmeiden kuningasta sekä selvittämään Lumotun metsän ongelmia.

Tämä kirja ei ollut enää prinsessa Cimorenen näkökulmasta, mihin vähän petyin. Kirjaan kesti päästä aika kauan sisälle, kun en meinannut löytää mitään mielenkiintoista Mendarbarista. Ajattelin hauskuuden alkavan, kun Cimorene astui taas tarinaan mukaan, mutta niin ei oikein tapahtunut. Tuntui, että Cimorenesta oli katkaistu särmä pois. Jännitystä piisasi, hauskoja tapahtumia löytyi -- ihan siis mukiinmenevä kirja, mutta ei suosikkini. Kuulin, että tämän sarjan kaikissa neljässä osassa kerrotaan eri henkilön näkökulmasta, joten vähän jännityksellä odotan 3. osaa. Toivottavasti kuitenkin pidän siitä.