9: A book you thought you wouldn’t like but ended up loving

Täällä on ollut taas hiljaista, tällä kertaa se johtuu yksinkertaisesti siitä, etten ole saanut luettua loppuun yhtäkään kirjaa sitten Lohikäärmeen etsinnän, ja sen luin joulukuussa. Aluksi tunsin syyllisyyttä bloggaamattomuudestani, mutta sitten ajattelin, että kyllähän minulla on tässä aikaa ottaa muut kiinni, olenhan vielä aika tuore bloggaaja. Eihän sohvaperunaltakaan voi heti maratonia vaatia? Täällä siis vielä porskuttelen!

Kirja, josta en uskonut pitäväni, mutta jonka lukemisen aikana päädyin sittenkin hihkumaan ilosta, on Ernest Clinen Ready Player One (2011).
Päähenkilö on 2040-luvulla elävä nuori nörttipoika, joka pakenee tosi elämän taantumaa ja köyhyyttä virtuaalimaailmaan, kuten kaikki muutkin. Kun kuuluisan virtuaalimaailman rikas luoja kuolee, alkaa jahti tämän perinnön saajaksi -- sillä se joka löytää kolme avainta pelin sisältä saa rikkaudet omakseen. Vihjeenä toimii 80-luku, jolloin pelin luoja eli.

Pelit eivät ole koko elämäni eikä minulla ole erityisen läheistä suhdetta 80-lukuun, mutta silti tarina imaisi minut mukaansa! En olisi edes tarttunut tähän kirjaan, jos avokkini ei olisi ostanut tätä itselleen. Kirja oli täynnä viittauksia 80-luvun peleihin, elokuviin ja tv-sarjoihin, joista suurin osa meni minulta ohi, mutta pystyin silti nauttimaan kirjasta. Ajattelin ensin, että kirja, joka kertoo pelistä, jota joku pelaa, ei voi vain toimia -- mutta kyllähän se toimi!

Tämän elokuvaoikeudet on ilmeisesti ostettu, ja odotan kyllä innolla miltä mahdollinen elokuva tulee näyttämään. Tämä kirja on kyllä niin tarkoitettu elokuvaksi.

P.S. Luin tämän englanniksi, mutta kuulin että kirjan keksitty "gunter"-sana (egg+hunter) oli suomennettu muotoon "munastaja". Purskahdin nauruun...

P.P.S. Muistan jostain lukeneeni kirjailijan ostaneen ensimmäisillä palkkarahoillaan 1981 DeLorean -auton, pisteet siitä :D