Tove Jansson: Maailmanloppu tulee! (2007)

Maailmanloppu tulee! Tove Janssonin ensimmäinen muumisarjakuva Ny Tid -lehdessä 1947-48 (2007) / Jorden går under! Tove Janssons första muminserie i Ny Tid 1947-48 (1970, 1971)
Tigertext Ab/Ny Tid (Yliopistopaino)
79 s.
graafinen suunnittelu: Lena Malm
kieli: suomi (suomentanut Juhani Tolvanen)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★★

Tämän kirjan/sarjakuvan löysin selailemalla kirjaston kirjoja hakusanalla "Tove Jansson" ja "tietokirjat". Kirjan nimi lupasi "Tove Janssonin ensimmäisen muumisarjakuvan", joten pakkohan tämä oli lainata! Kirjan etsimisessä meni vain hetki, jotenkin en tajunnut että tietenkin tämä löytyisi aikuisten sarjakuvahyllystä...

Itse sarjakuvan lisäksi painoksessa on esipuhe, joka kertoo hieman tämän kirjan kokoamisesta, ja sarjakuvan jälkeen kirjan lopussa on mm. Toven haastattelu, jossa hän kertoo hänen ja Atos Wirtasen ystävyyssuhteesta (Tove piirsi tämän sarjakuvan Wirtaselle ja tämän Ny Tid -lehdelle). Oli esimerkiksi mielenkiintoista kuulla, että sarjakuvan oli tarkoitus olla pidempi, mutta Wirtanen oli ehdottanut, että muumien olisi hyvä pelastua aikaisemmin lukijoiden närkästymisen vuoksi (ilmeisesti silloiset lukijat eivät pitäneet Muumipapan kapitalistiviitteistä). Millainenhan tämä sarjakuva olisi, jos Tove olisi saanut jatkaa kuten alunperin aikoi?
Tove kertoo myös vähän siitä miten päätyi tekemään muumisarjakuvaa brittiläiselle The Evening News -sanomalehdelle; tämä minua eritoten kiinnosti. Hän kertoo mm. kuinka hän kuuli tarinan itsensä hirttäneestä sopimuspiirtäjästä juuri sen jälkeen, kun oli allekirjoittanut 7 vuoden sopimuksen sarjakuvapiirtäjäksi...

"omituisen" janoisia... ;)

Sarjakuva oli mielenkiintoista luettavaa. Tässähän on sama tarina kuin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassa (joka ilmestyi sarjakuvaa vuotta aiemmin), mutta juonikuviot eroavat toisistaan joiltakin osin. Esimerkiksi tässä versiossa seikkailussa ovat mukana Tiuhti ja Viuhti, Nipsua kutsutaankin Hosuliksi, ja loppuratkaisu eli se miten muumit pelastautuvat pyrstötähdeltä on tässä sarjakuvassa täysin erilainen kuin kirjassa.

Käännökseen oli jäänyt muutama virhe, mutta eipä se paljoa häirinnyt. Tosin yllä olevan ruudun käännös "kaikin mokomin" kuulostaa oudolta... Miksi Hosuli huutaisi hirviölle "Kaikin mokomin"? Vaikka ilmeisesti se suora käännös onkin. Jos joku osaa selittää tämän kohdan, kuuntelen mielihyvin!

Vaikka sarjakuvan lukeminen oli mielenkiintoista, en nauttinut siitä samalla tavalla kuin Toven The Evening News -lehteen piirtämien sarjakuvien lukemisesta (vaikkakin tunnen ehkä hiukan syyllisyyttä tästä, koska nähtävästi Tove nautti enemmän Ny Tid -lehteen piirtämisestä...).
Tämän sarjakuvan lukeminen oli hiukan visuaalisesti raskasta. Toven tyyli ei ole tässä vielä yhtä "hiottu" ja totta puhuen minua häiritsi puhekuplien puuttuminen. Mutta enemmän kyllä häiritsi se, että etten osaa ruotsia niin hyvin, että olisin voinut lukea ruutujen tekstit. En jotenkin vain pystynyt lukemaan "soljuvasti", kun käännökset piti lukea ruudun alta. Sama fiilis, kun katsoo ulkomaista elokuvaa ja näyttelijöiden ilmeiden sijaan pitää keskittyä tekstityksiin. Tietenkin oli kiva nähdä Toven käsialaa (vaikka kaunokirjoituksesta onkin vähän vaikea saada selvää!).

Sarjakuvan viimeinen ruutu on mielenkiintoinen. Samanlaisen helminauhan muumit saavat myös Muumit ja suuri tuhotulva (1945) -kirjassa: "-- sillä savupiipusta riippui suurista aidoista helmistä tehty nauha, jonka tulva oli siihen tuonut. —Nyt olemme rikkaita! Nipsu huusi." (s.54) Tämän kirjan tekijätiimi oli tosin sitä mieltä, että rikastumisen täytyy olla ironiaa; siitä kielii 5 huutomerkkiäkin.

Suosittelen tätä niille, joita kiinnostaa Tove Jansson sarjakuvapiirtäjänä. Vaikka itse sarjakuva ei kiinnostaisikaan, lopun pohdiskelut ja vertailut Muumi ja pyrstötähti -kirjaan olivat avartavaa luettavaa!

Osallistun tällä kirjalla Opuscolo-blogin ylläpitämään Janssonin kirjakiusaus -haasteeseen. Tämä oli puoliksi sarjakuva, puoliksi tietokirja, eli hyvin jatketaan sekalaisella homssulinjalla!