Haastevastaus: Muumikirjat ja minä

Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa heitti minulle muumihaasteen, joka alunperin lähti Opuscolon blogista. Tove Janssonin juhlavuodesta on ehtinyt mennä jo pari kuukautta, mutta en ole saanut vielä Vuosi Toven matkassa -haastetta etenemään. Pari muumikirjaa tässä on kuitenkin kesken, joten en ole ollenkaan huolestunut miten tämä haaste etenee minun osaltani.

Haasteen säännöt (kopioitu Opuscolo-blogista):
- Kirjoita Tove Janssonin Muumi-kirjoista ja siitä, miten ja missä vaiheessa ne ovat kuuluneet elämääsi. Tee omaelämäkerrallinen teksti aiheesta ja julkaise se blogissasi.
- Lähetä haaste kolmelle sellaiselle kirjabloggaajalle, joita aihe voisi kiinnostaa.
- Mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi.

_____________________________

Muumikirjat ja minä

Lapsuudessani en muista minulle luettaneen yhtään muumikirjaa. Muumi-innostukseni lähti ihan täysin kaikkien tuntemasta japanilaisesta animaatiosarjasta. Jokainen jakso oli pakko katsoa, ja jos olin harrastuksissa jonkin jakson aikaan, piti jakso nauhoittaa. Noh, piti oikeastaan muutenkin. Näitä jaksoja sitten katsoin uudestaan ja uudestaan, että jossain vaiheessa vhs-kasettien kelaaminen ei enää onnistunut. Voi sitä tuskaa, kun en voinut enää katsella yhtä lempijaksoani, jossa muumimamma ottaa "vampyyrin" hoiviinsa... Myös Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuva oli kovassa kulutuksessa. Sen katsoin joka joulu ja omistanpas sen nyt dvd:lläkin.

Lapsena kävin paljon myös Tampereen Muumimuseossa ja minulle nimenomaan se oli "muumimaailma", ei se Naantalin. Kaikki Tove Janssonin työt eivät silloin iskeneet, mutta huhuh kuinka pystyinkin tuijottamaan niitä pienoismalleja tuntikausia. Ne yksityiskohdat ovat vain niin upeita. Edelleenkin tämä muumimaailma on minulle rakas paikka, vaikka viime vuosina en olekaan päässyt ihailemaan Toven töitä.

Ensimmäisen muumikirjani taisin lukea vasta ala-asteen loppupuolella. Muistan menneeni äitini kirjahyllylle, niin kuin joskus tein, selailemaan "viisaita aikuisten kirjoja". Sieltä löysin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -kirjan, joka kiinnosti näkymättömästä lapsesta kertovan animaatiojakson vuoksi. Luin kirjan yhdeltä istumalta, vaikka silloin hiukan harmitti kuinka kirjan tyyli oli ihan erilainen animaatioon verrattuna. Tunsin itseni kuitenkin niin aikuiseksi lukiessani sitä! Muistan pitäneeni eniten Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin -tarinasta. Aluksi sen tuntui ahdistavalta, mutta sitten loppua lukiessa tulikin hyvä mieli, kun Vilijonkka kohtaa myrskyn.

Tuon kokemuksen jälkeen olen ollut innoissani myös muumikirjoista ja varsinkin sarjakuvista. Monen monta esitelmää olen koulussa pitänyt Tove Janssonista. En ole lukenut muumikirjoja pitkään aikaan, mutta voisin sanoa, että tällä hetkellä Muumi ja pyrstötähti on suosikkini. Kaikkia kirjoja en ole lukenut, mutta hyvä niin, ehkä saan kokea yllätyksiä tänä vuonna Vuosi Toven matkassa -haasteen parissa!

Haastan seuraavat blogit:

Todella vaiheessa / Reta
Matkalla Mikä-mikä-maahan / Anna J
La Petite Lectrice / Katri

Toivottavasti pidätte muumeista! :)