Bill Willingham: Fables, The Deluxe Edition, Book Two (2010)

Fables, The Deluxe Edition, Book Two (2010) [originally published in single magazine form as FABLES 11-18 and FABLES: THE LAST CASTLE (2003)]
Vertigo Comics
259 s.
kieli: englanti
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★ 

Taas ihan hyvä sarjakuva. Nautin sen lukemisesta sillä hetkellä kun luin sitä, mutta tämä pölyyntyi kyllä kauan yöpöydällä ennen kuin sain lukaistua sen loppuun. Tarinassa on kyllä jännittäviä tapahtumia, mutta niitä ei kerrota mielestäni tarpeeksi jännittävästi. Jotenkin kerronta ei minuun iskenyt -- kaipasin enemmän sitä tunnetta, joka saa kääntämään sivuja kädet täristen ja jalat innosta hytkyen. Kylläkin se kohta, jossa Kultakutri näytetään taas ja se, jossa ratsuhiiripoliisi pakenee lilliputtinsa kera saivat minut hihkumaan innosta. Luku Storybook Love ja erityisesti Part One: The Mouse Police Never Sleep olivat  edellä mainituista syistä suosikkejani. Harmi vain, ettei useammat luvut innostaneet minua samalla tavalla.

Pidin siitä, että satuolentojen maailmasta ja heidän historiastaan kerrottiin enemmän, mutta kirjan alussa oleva Bag O' Bones -tarina tuntui turhalta -- vai jäikö minulta jotain huomaamatta, kun se tuntui täysin irralliselta?

Silmää hiveli se, ettei kaikki ruudut olleet samankokoisia palikoita, jotka on aseteltu täsmälleen samalle viivalle viivoittimen kanssa. Kyseessä oli kuitenkin tämä perus länsimaalainen tyyli, missä ei hirveästi uskalleta irroitella (köhmanganpuolustajaköh). Hyvää sarjakuvaa silti ja kyllä niitä vinojakin viivoja näkyi. Piirtojälki oli mielestäni hyvää, mutta alun jälkeen erittäin vaihtelevaa. Ensimmäisessä osassa en niinkään kiinnittänyt huomiota piirtäjien vaihtumiseen lukujen välillä, mutta tässä osassa se pisti liiankin paljon silmään. Tämähän kuitenkin ilmestyi alunperin pienemmissä osissa, silloin piirtotyylin vaihtuminen ei ole varmasti häirinnyt yhtä paljon.

Bigby Wolf luvussa 2...

...Bigby Wolf luvussa 4...

...sama herra 4 sivua myöhemmin luvussa 5.

Sarjakuvakirjan lopussa oli taas piirtäjien luonnoksia, mutta ilokseni myös pieni tarina siitä, miten Bigby Wolf saapui ihmisten maailmaan. Kuuden sivun mittainen tarina alkaa siitä, kun Bigby elää satumaailmassa vielä suden hahmossa. Kun hän huomaa jotain olevan vialla, hän alkaa seurata Vihollisen joukkoja ja yrittää auttaa muita hahmoja pakenemaan ihmisten maailmaan. Pidin tarinasta; oli kivaa vaihtelua, että tarinan taustoista kerrottiin ihan vain tekstin muodossa.

Tässä vielä lopuksi (taas) lukuja erottelevia kuvitussivuja, koska pakko näyttää teillekin. Aivan uskomattoman ihania, sanon minä:

Peukalo-Liisa, Punahilkka ja Little Boy Blue.