Tammi
164 s.
kieli: suomi
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★
"Aloitellessani J.K. Rowlingin Harry Potter -kirjojen suomentamista en todellakaan osannut arvata millainen kysymystulva minua odotti."
Harry Potteria lukiessa (ääneen lukeminen edelleen kesken, ollaan kyllä menossa jo toiseksi viimeisessä luvussa!) tuli syystä tai toisesta mieleen tämä kirja. Luin sen aikoinaan suurimmassa Potter-villityksessäni, mutta muistikuvani olivat hämärät kirjan sisällöstä. Päätin siis lainata sen uudestaan kevyeksi välilukemiseksi, kun tuo Rautalohikäärmeen tytär edelleen tökkii (puolessa välissä olen kyllä jo, eli luovuttaminen ei ole toistaiseksi mielessä!)
Jaana Kapari-Jatta, ainoa suomentaja jonka nimen muistan (voi häpeä), kertoo kirjassaan Harry Potter -sarjan suomentamisesta. Kirjassa on yli 40 muutaman sivun lukua, joissa Kapari-Jatta kertoo joko yleisesti kääntämisestä vastaamalla kysymyksiin tai sitten kertoo tarkemmin jonkin keksimänsä sanan tarinan.
"Huispaus. -- Rakensin sanan huis-alusta, joka on nopea sanoa ja tarkoittaakin jotakin nopsaa, huis pois! Lisäksi huis viittaa luutaan, jolla voidaan huiskia, huis huis, roskia pois. Lopun paus tulee sieppauksesta ja myös tekee sanasta uskottavan ja sopivasti velhomaisen urheilulajin nimen."
Minusta kirjan aihe on erittäin mielenkiintoinen ja minusta oli kiinnostavaa tietää millä tavoin Kapari-Jatta oikein päätyi suomentajaksi. Harmitti vain, että tarina jäi lyhyeksi, olisin voinut lukea aiheesta enemmänkin. Kyllä minua kiinnostaisi ihan nämä "tylsätkin" yksityiskohdat, mm. miten hänen ihan ensimmäisen kirjan kääntäminen onnistui. Kapari-Jatta kuitenkin keskittyy kirjassa nimenomaan Potter-kirjojen kääntämiseen, vaikka ei käykään jokaista kirjaa yksitellen läpi. Kirja ei juurikaan/ollenkaan spoilaa Potter-kirjoja, siinä käydään läpi suurimmaksi osaksi nimiä mutta ei tapahtumia.
Vaikka ei olisikaan lukenut Potter-kirjoja eivätkä ne kiinnostaisi, niin minusta tämä kirja on hyvä ja lyhyt esittely siihen millaista suomentajan arki voi olla. Kapari-Jatta kirjoittaa rennosti ja kevyesti ja kirjan luki nopeasti. Itse olisin kyllä halunnut vähän enemmänkin selityksiä; joillakin sanoilla on vain yhden sivun tarina. Kapari-Jatta kyllä selittää, ettei tajunnut aikoinaan säästää muistiinpanojaan, ja siksi jälkikäteen selittely, miten päätyi tähän ja tähän sanaan, oli vaikeaa.
En sitten tiedä johtuiko toisesta lukukerrasta, mutta kirja tuntui nyt vähän turhan alleviivaavalta, kun joitakin kääntämisjuttuja toistettiin monta kertaa uudelleen. Tietenkin se on vain hyvä asia, jos ei tiedä kääntämisestä yhtään mitään, tämä kirja on hyvä varsinkin heille. Se, ja kirjan lyhyys, kuitenkin vähensi hieman lukukokemuksen iloa.
Onkohan tällaisia rentoja, kääntämisestä kertovia kirjoja enemmänkin? Kiinnostaisi lukea, vaikka kääntäjäksi en haluakaan. Ennen tämän kirjan lukemista unelmoin siitä välillä, mutta Kapari-Jatta sai minut toisiin ajatuksiin, liian rankkaa minun pääkopalleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti