L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet (1908)

Annan nuoruusvuodet (16. painos, 1994 [1. painos 1920]) / Anne of Green Gables (1908)
WSOY
282 s.
kansi: Eeli Jaatinen
kieli: suomi (suomentanut Hilja Vesala)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★★★

"Rouva Rachel Lynden asunto oli juuri siinä, missä Avonlean maantie painui pieneen leppien ja fuksiapensaiden reunustamaan notkoon."

En muista minkä takia tartuin tähän kirjaan alunperin, mutta tiesin kirjan ennestään nimeltä ja olin saattanut pohtia sen lukemista aiemmin. Luin pienenä Tiina ja Laura-kirjoja, mutta en oikeastaan ollut koskaan tyttökirjojen suuri ystävä. Melko nuorena, jo ala-asteella, siirryin lukemaan fantasiakirjoja, realististen tyttö- ja nuortenkirjojen jäädessä taakse. Mutta nähtävästi minun aikani tyttökirjojen kanssa on vihdoin tullut, sillä viime aikoina minua ovat tällaiset romanttiset kirjat kiinnostaneet. Saa nähdä milloin innostun ja tartun Jane Austeninkin tuotantoon!

Annan nuoruusvuodet kertoo vanhoista sisaruksista, Matthewsta ja Marillasta, jotka asuvat Vihervaarassa, pienessä kylässä jossa kaikki tuntevat toisensa. Sisarukset toteavat, että Matthew tarvitsee apua peltotöissä, joten he päättävät adoptoida nuoren pojan. Juna tuo kuitenkin tullessaan 11-vuotiaan tytön, Anna Shirleyn. Anna on punatukkainen rämäpää, joka saa heti Vihervaarassa juorut liikkeelle. Annan mielikuvitus ja dramatiikan halu on pohjaton, ja hän aiheuttaakin melua ja melskettä minne tahansa meneekin. Hillitty Marilla ei ole kuitenkaan varma, haluaako hän pitää tämän jatkuvasti pälpättävän pikkutytön...

Minulla oli jonkinlaisia ennakkoluuloja tätä kirjaa/sarjaa kohtaan, joten pääsin lukemaan tämän kirjan ilman suurempia odotuksia. Ja minähän ihastuin tähän tarinaan ja Annaan. Aluksi minua ärsytti Anna ja hänen loputtoma pälpätyksensä, mutta pikku hiljaa aloinkin pitää hänestä, Matthewin tapaan. En muista missä vaiheessa aloin kannustaa Annaa hänen tempauksissaan, mutta lukeminen oli silti mukavaa alusta lähtien. Jokin tässä tarinassa vain sai minut hyvälle tuulelle. En ole varma onko se tämän tyylilajin, romantiikan, aikaansaannosta vai onko kyse vain tästä tarinasta, mutta Annan nuoruusvuodet sai minut haluamaan lisää tällaisia tarinoita. Sellaisia, jotka saa olon lämpimäksi. Juuri tällaisia kirjoja on kiva lukea ennen nukkumaanmenoa!

Kirjan kieli oli välillä hassunkuuloista, mutta sen voi luultavasti laittaa ilmestymisajankohdan piikkiin. Kyllähän siihen lopulta tottui, ja saattoi se tuoda osansa tarinan tunnelmaankin. Painos sen sijaan oli huono, koska sieltä täältä puuttui lauseita tai jonkin lauseen tilalla oli edellinen lause kahteen kertaan. Kirjoitusvirheet voi antaa anteeksi, mutta kokonaisten lauseiden puuttumista ei. Melko outoa, että näin suuria virheitä on päässyt käymään, kun lukemani painos oli jo kuudestoista.

Kirja koostuu Annan seikkailuista ja toilailuista, joista kerrotaan vuoron perään. Aika kuluu samalla eteenpäin ja välillä tehdään melkein vuodenkin harppauksia. Tällaiselle kirjalle sopi happy-go-lucky-kerronta, jossa ei ole kiire mihinkään eikä juonen eteenpäin vieminen ole tarinan pääasia. Yllätyin silti kuinka nopeasti aika kulki kirjan loppupuolella, vähän liiankin nopeasti minun mielestäni. Tuntui siltä, että Annan elämän vaiheita vain lueteltiin, jotta päästäisiin tiettyyn kohtaan hänen elämäänsä ennen kirjan viimeistä sivua. Tällainen kiiruhtaminen toi vähän oudon maun suuhuni seuraavaa osaa ajatellen, vaikka ehdottomasti aion jatkaa sarjan lukemista.

Kirjaa lukiessani tajusin, että olen nähnyt jonkin matkaa tähän sarjaan perustavaa tv-sarjaa, Anna ystävämme. Löysin sarjan dvd-boxin yllättäen kirjastostani ja nappasin sen aikailematta mukaani. Mutta kotona aloin miettiä, uskallanko sittenkään vielä katsoa sarjaa. Kuinka pitkälle sarjaa voi katsoa ilman että spoilaantuu kirjan jatko-osista?

Rastin tällä kirjalle kirjabingosta kohdan "Kuuluu kirjasarjaan".