Päätin aloittaa itsenäisen haasteen, etten ihan heti unohtaisi kirjoittamista. Monet varmasti tietävätkin tämän 30 päivän kirjahaasteen, on tämä nähty aika monessakin suunnassa. Tällä saan ainakin jonkinlaista täytettä blogiini!
Eli paras kirja, jonka luin viime vuonna. Tämä ensimmäinen tulee olemaan tosi helppo: J. R. R. Tolkienin Hobitti. Yksi syy helppouteen on tietenkin se, että Hobitti on vain niin hyvä kirja. Toinen syy on se, ettei minulla ole mitään muistikuvaa viime vuonna lukemistani kirjoista -- paitsi tietenkin Hobitista. Kuten sanoin aikaisemmin, yritän tämän blogin avulla herättää uudelleen eloon rakasta harrastustani, koska en ole pariin vuoteen oikein lukenut kunnolla kirjoja (muutaman per vuosi, mutta eihän se ole normaalia??). Ei siis ole ihme, etten muista viime vuonna lukemiani kirjoja, koska en luultavasti edes lukenut mitään. Goodreadsin listauksesta olisi ollut apua, mutta enhän minä sitä vielä käyttänyt silloin.
Luin Hobitin viime vuonna ehkä kolmannen kerran, mutta viime kerta oli erilainen siinä mielessä, että luin sen ääneen avokilleni. Se oli ainoa keino, jolla sain hänet "lukemaan" kyseisen kirjan, ja kun Hobitti-elokuvakin oli tulossa, niin silloin oli hyvä tilaisuus. Lukemisessa meni monta kuukautta, mutta onneksi osasin varautua siihen ettei kirjaa luettaisi joka ilta, joten ehdimme lukea sen ennen elokuvaa. Ääneen lukeminen teki lukukokemuksesta hieman hassun minulle, koska olen tottunut lukemaan lempikohtauksiani uudestaan ja uudestaan, ja minulla on tapana lukea nopeampaa jos kyseessä on jännittävä kohta. Tällä kertaa piti pitää mielessä koko ajan, ettei puheestani saa mitään selvää, jos innostun liikaa. (Tällä hetkellä on menossa Operaatio: Lue Ääneen Harry Potter, koska mies ei ole lukenut sitäkään! Siitä enemmän muutaman kuukauden päästä...)
Itse kirjasta: Hobitti on yksi lempikirjojani, pidän sen huumorista ja lapsenomaisuudesta, mutta josta aikuinenkin voi nauttia. Minulla on aina ollut sydämessäni erityinen paikka saduille, ja Hobitti koskettaa tätä kohtaa minussa. Lempikohtauksiani ovat arvoituksia pimeässä ja hämähäkit metsässä. Kuuntelijallani oli tapana rentoutua välillä vähän liiaksikin kirjan aikana, mutta näiden kohtausten aikana en sallinut minkäänlaista keskittymisen herpaantumista. Hobitissa minusta mielenkiintoista on se, että tapahtumat ovat vakavia (ei kuitenkaan niin vakavia kuin Lotrissa) ja päähenkilöt ovat vähällä kuolla monta kertaa, mutta tarina ei silti ole vakava, koska Tolkien on kirjoittanut kirjan huumorintajuisesti. Elokuva on tästä syystä minusta vakavampi kirjaan verrattuna; kirjoitustyyliä on vaikea siirtää visuaaliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti