Kirjabingoni tulokset

Le Masque Rogue -blogin Emilie pisti kesän kunniaksi kirjabingon (joka päättyy tänään), mikä oli minusta oikein mahtava idea! Pidän juuri tällaisista haasteista. Mikään ei ole sen tyydyttävämpää kuin rastia kirja/tehtävä/kohde pois listalta.

Minun tuloksesi kirjabingossa on siis tällainen:

Yli 500 sivua: Hypnotisoija

Lainattu kirja: Iskän salaisuus

Palkittu kirja: Vain pahaa unta

Alle 200 sivua: Setä Pitkäsääri

Kuuluu kirjasarjaan: Annan nuoruusvuodet

Romantiikka: Ja sen takia me erosimme

Klassikko: Aikakone

Lastenkirja: Morris Lessmore ja tuhansien tarinoiden talo

Sain siis yhden bingon aikaiseksi, mistä olen tyytyväinen, mutta vähän harmittaa silti että bingo loppui jo. Minulla oli nimittäin suunnitelmia rastia vielä lisää kohtia... Tällä hetkellä minulla on esimerkiksi kesken Pikku prinsessa -kirja, josta katsoin myös elokuvaversion ja näin ollen olisin sillä saanut rastittua "Kirja&elokuva"-kohdan. Kesken minulla on myös Lolita, jolla olisin saanut rastittua "Venäläisen kirjailijan". Olisin saanut myös rastittua kohdan "Sarjakuva", sillä luin mm. Persepoliksen uudestaan, mutta koska en jaksanutkaan blogata siitä, en kehtaa sitä rastittaakaan.

Tämä oli kuitenkin oikein veikeä haaste ja toivon, että joku järjestäisi sen myös myöhemmin uudestaan eri kohdilla!

L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet (1908)

Annan nuoruusvuodet (16. painos, 1994 [1. painos 1920]) / Anne of Green Gables (1908)
WSOY
282 s.
kansi: Eeli Jaatinen
kieli: suomi (suomentanut Hilja Vesala)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★★★

"Rouva Rachel Lynden asunto oli juuri siinä, missä Avonlean maantie painui pieneen leppien ja fuksiapensaiden reunustamaan notkoon."

En muista minkä takia tartuin tähän kirjaan alunperin, mutta tiesin kirjan ennestään nimeltä ja olin saattanut pohtia sen lukemista aiemmin. Luin pienenä Tiina ja Laura-kirjoja, mutta en oikeastaan ollut koskaan tyttökirjojen suuri ystävä. Melko nuorena, jo ala-asteella, siirryin lukemaan fantasiakirjoja, realististen tyttö- ja nuortenkirjojen jäädessä taakse. Mutta nähtävästi minun aikani tyttökirjojen kanssa on vihdoin tullut, sillä viime aikoina minua ovat tällaiset romanttiset kirjat kiinnostaneet. Saa nähdä milloin innostun ja tartun Jane Austeninkin tuotantoon!

Annan nuoruusvuodet kertoo vanhoista sisaruksista, Matthewsta ja Marillasta, jotka asuvat Vihervaarassa, pienessä kylässä jossa kaikki tuntevat toisensa. Sisarukset toteavat, että Matthew tarvitsee apua peltotöissä, joten he päättävät adoptoida nuoren pojan. Juna tuo kuitenkin tullessaan 11-vuotiaan tytön, Anna Shirleyn. Anna on punatukkainen rämäpää, joka saa heti Vihervaarassa juorut liikkeelle. Annan mielikuvitus ja dramatiikan halu on pohjaton, ja hän aiheuttaakin melua ja melskettä minne tahansa meneekin. Hillitty Marilla ei ole kuitenkaan varma, haluaako hän pitää tämän jatkuvasti pälpättävän pikkutytön...

Minulla oli jonkinlaisia ennakkoluuloja tätä kirjaa/sarjaa kohtaan, joten pääsin lukemaan tämän kirjan ilman suurempia odotuksia. Ja minähän ihastuin tähän tarinaan ja Annaan. Aluksi minua ärsytti Anna ja hänen loputtoma pälpätyksensä, mutta pikku hiljaa aloinkin pitää hänestä, Matthewin tapaan. En muista missä vaiheessa aloin kannustaa Annaa hänen tempauksissaan, mutta lukeminen oli silti mukavaa alusta lähtien. Jokin tässä tarinassa vain sai minut hyvälle tuulelle. En ole varma onko se tämän tyylilajin, romantiikan, aikaansaannosta vai onko kyse vain tästä tarinasta, mutta Annan nuoruusvuodet sai minut haluamaan lisää tällaisia tarinoita. Sellaisia, jotka saa olon lämpimäksi. Juuri tällaisia kirjoja on kiva lukea ennen nukkumaanmenoa!

Kirjan kieli oli välillä hassunkuuloista, mutta sen voi luultavasti laittaa ilmestymisajankohdan piikkiin. Kyllähän siihen lopulta tottui, ja saattoi se tuoda osansa tarinan tunnelmaankin. Painos sen sijaan oli huono, koska sieltä täältä puuttui lauseita tai jonkin lauseen tilalla oli edellinen lause kahteen kertaan. Kirjoitusvirheet voi antaa anteeksi, mutta kokonaisten lauseiden puuttumista ei. Melko outoa, että näin suuria virheitä on päässyt käymään, kun lukemani painos oli jo kuudestoista.

Kirja koostuu Annan seikkailuista ja toilailuista, joista kerrotaan vuoron perään. Aika kuluu samalla eteenpäin ja välillä tehdään melkein vuodenkin harppauksia. Tällaiselle kirjalle sopi happy-go-lucky-kerronta, jossa ei ole kiire mihinkään eikä juonen eteenpäin vieminen ole tarinan pääasia. Yllätyin silti kuinka nopeasti aika kulki kirjan loppupuolella, vähän liiankin nopeasti minun mielestäni. Tuntui siltä, että Annan elämän vaiheita vain lueteltiin, jotta päästäisiin tiettyyn kohtaan hänen elämäänsä ennen kirjan viimeistä sivua. Tällainen kiiruhtaminen toi vähän oudon maun suuhuni seuraavaa osaa ajatellen, vaikka ehdottomasti aion jatkaa sarjan lukemista.

Kirjaa lukiessani tajusin, että olen nähnyt jonkin matkaa tähän sarjaan perustavaa tv-sarjaa, Anna ystävämme. Löysin sarjan dvd-boxin yllättäen kirjastostani ja nappasin sen aikailematta mukaani. Mutta kotona aloin miettiä, uskallanko sittenkään vielä katsoa sarjaa. Kuinka pitkälle sarjaa voi katsoa ilman että spoilaantuu kirjan jatko-osista?

Rastin tällä kirjalle kirjabingosta kohdan "Kuuluu kirjasarjaan".

Lars Kepler: Hypnotisoija (2009) + BINGO

Hypnotisoija (2. painos, 2010) / Hypnotisören (2009)
Tammi
608 s.
kansi: Markko Taina
kieli: suomi (suomentanut Saara Villa)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★

"Tulta, ihan kuin tulta."

Kuulin Lars Kepleristä ensimmäisen kerran pari kuukautta sitten, kun hänen uusin kirjansa Nukkumatti kiinnitti huomioni töissä ollessani. Takakannen teksti vaikutti jännittävältä, mutta minulle selvisi että kirja oli osa sarjaa, joten päätin aloittaa ensimmäisestä osasta. Suoraan sanottuna Hypnotisoijan alkuasetelma ei hirveästi kiinnostanut minua, mutta päätin kokeilla kirjan lukemista silti.

Hypnotisoijan tarinan keskiössä on suomalaistaustainen rikoskomisario Joona Linna, joka saa tutkittavakseen raa'asti silvotun perheen murhan. Perheen nuori poika, Josef, jäi juuri ja juuri henkiin ja makaa sairaalassa koomassa. Kun Linna saa tietää, että perheen vanhin tytär ei ollut kotona murhan aikaan, hän pyytää apua entiseltä hypnotisoijalta, Erik Maria Barkilta. Yhdessä he yrittävät saada tajuttoman Josefin kertomaan siskonsa olinpaikan, ennen kuin murhaaja löytää hänet.

Minulla oli vaikeuksia tämän kirjan aloittamisessa. Olin ymmärtänyt tämän olevan sellainen jännäri, jossa poliisi on keskushenkilö yrittäen selvittää murhaa, vähän niin kuin Uhrilampaissa. Yllättäen Joona Linna ei ollutkaan tämän kirjan päähenkilö, vaan hypnotisoija Erik Maria Bark. Minulle tämä oli jotenkin pettymys. Kirjassa oli paljon, paljon kerrontaa Barkin perhe-elämästä, mikä tuntui minusta tylsältä, vaikka kyllä tällä kerronnalla oli lopulta tarkoituksensa. Kuitenkaan en hirveästi pitänyt siitä; ehkä kun murhajännärissä kerrotaan myös tavallisesta elämästä, se tekee tarinasta realistisemman ja näin ollen minulle vaikeampaa lukea? Minulla oli kyllä halua lukea kirjaa eteenpäin ja saada tietää mitä tapahtuu, mutta se ei ollut sellaista kivaa jännittämistä, vaan pikemminkin inhottavaa hikoilua. Saattaa olla ettei tämä kirja sovi minua herkemmille. Jotkut kuvailut oli minunkin mielestäni turhan liioiteltuja, vain lukijan järkyttämistä varten. Minusta vähemmälläkin olisi pärjätty.

Daniel Handler: Ja sen takia me erosimme (2011)

Ja sen takia me erosimme (2013) / Why We Broke Up (2011)
Karisto
363 s.
kuvitus: Maira Kalman
kansi: Maira Kalman
kieli: suomi (suomentanut Taina Wallin ja Leena Perttula)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★

"Rakas Ed, teidän etuovella jysähtää kohta."

Kuulin tästä kirjasta ensimmäisen kerran reilu viikko sitten Kirjaneidolta, kun hän päivitti kirjan Goodreadsiinsa ja kirjoitti siitä blogiinsa. Halusin jonkin kirjan Pikku prinsessan lisäksi junamatkalle ja kuulin tästä juuri sopivasti. Hain kirjan pari tuntia ennen lähtöä enkä Frances Hodges Burnettin kirjaan sitten edes koskenut (en kyllä ole päässyt sen tarinan sisään vielä ollenkaan). Surkeiden sattumusten sarjan kirjoittaman kirjailijan nuortenkirjaa oli yllättävän helppo ja nopea lukea, vaikka tarina ei imaissutkaan minua oikeastaan mukaansa.

Kirjalla on ensinnäkin ihana kansi, se herätti heti huomioni -- nimen ohessa. "Ja sen takia me erosimme"; ketkä erosivat? Miksi? Mitä tapahtui? Aloin ajatella näitä asioita ja sain semmoisen kutkun, että tämä voisi olla sellainen hyvä, realistinen nuortenkirja. Osaksi kuudes aistini osui oikeaan ja toiveeni erilaisesta nuortenkirjasta toteutui.

Kirja on kirjeromaanin muodossa ja kirjettä kirjoittaa 16-vuotias leffoja rakastava tyttö Min. Min kirjoittaa kirjettä Edille, koulun korisjoukkueen varakapteenille -- joka hetki sitten vielä oli hänen poikaystävänsä. He olivat niin erilaisia, mutta silti heidän rakkautensa kukoisti ja he olivat onnellisia. Mutta mitä on tapahtunut? Miksi Min kirjoittaa jäähyväiskirjettä?

Kirjassa on kuvitus, joka oli minusta hyvä ratkaisu tälle tarinalle. Jäähyväiskirjeensä ohessa Min palauttaa Edille laatikon, jonka sisällä on tavaroita, jotka liittyivät jollakin tavalla heidän suhteeseensa. Jokaisessa luvussa Min esittelee yhden tavaran ja kertoo sen tarinan ja vie samalla eteenpäin myöskin heidän eronsa tarinaa. Jokaisesta esineestä näytetään kuva, mistä pidin. Teksti myös tukeutuu kuviin välillä paljonkin eikä niitä voisi oikeastaan ottaa pois. Teksti oli välillä "ajatuksenjuoksumaista", se vilisi pilkkuja pisteiden sijaan, ihan kuin Min olisi yrittänyt kertoa joitain lauseita yhdessä hengenvedossa. Tämä tyyli teki lukemisesta paikoittain vaikeaa, mutta toisaalta juuri sen takia luin kirjan niin nopeasti; tuntui että itsekin piti lukea jotkut lauseet hengittämättä.

Pidin tarinassa siitä, että se oli realistinen, vaikka olisi saanut olla vieläkin realistisempi minun mielestäni. Minusta olisi ihanaa lukea suhteesta/erosta, joka ei olisi mustavalkoinen, kumpikaan ei olisi pahis, molemmista löytyisi huonoja puolia, jommankumman ei tarvitsisi olla huono ihminen jos suhde ei toimi. Tämä kirja ei kuitenkaan ole sellainen jo pelkästään rakenteensa vuoksi; kirja kertoo vain Minin mielipiteen suhteesta. Min on myöskin teini-ikäinen ja silloin elämä on tunteellisempaa, dramaattisempaa. Olen itse kyllä hyvin tunteellinen ihminen, mutta en täysin varauksetta pystynyt samaistumaan Miniin -- minua ensinnäkin häiritsi Minin ja Edin suhteen pituus tai paremminkin lyhyys ja siitä seurannut dramatiikka. Minulle tämä tarina olisi ollut luultavasti uskottavampi, jos he olisivat seurustelleet pidemmän aikaa.

Tarinassa en pitänyt hirveästi Minin hahmosta tai ainakaan siitä miten hänen intohimonsa on tuotu kirjassa esille. Min rakastaa elokuvia ja haluaa elokuvaohjaajaksi, joten kirja vilisee viittauksia kaikenmaailman vanhoihin elokuviin ja hän vertaa koko ajan elämänsä tapahtumia johonkin elokuvaan. Mikään näistä elokuvista ei ollut minulle tuttu edes nimeltä, joten oli vaikea samaistua Minin ajatuksenjuoksuun tältä osin. Kun Min soittaa ensimmäistä kertaa Edille, hän ei kuvaile oloaan hermostuneeksi ja jännittyneeksi vaan "se tuntui samalta kuin ensimmäinen puhelinsoitto ikinä, silloin kun Alexander Graham Mikä-se-nyt-oli - se tyyppi, joka oli naimisissa Jessica Curtainin kanssa siinä tosi tylsässä leffassa - rypisteli kuukausikaupalla otsaansa rätisevien kyhäelmien äärellä ja onnistui lopulta lausumaan langoille taianomaisen lauseensa." Onhan tuo toki omaperäisempää kirjailijalta kirjoittaa noin, mutta minua se vain työnsi kauemmas tarinasta ja loppujen lopuksi skippasin kaikki elokuvaviittaukset lukiessani. Mutta ehkä tämä on vain makukysymys; minua jatkuvat elokuvaviittaustykitykset kuitenkin turhauttivat.

Suosittelen tätä kaikille, jotka nuortenkirjoista pitävät. Minusta kirjan rakenne oli virkistävä ratkaisu ja kyllähän kirjan loppu sai minutkin hiukan herkistymään, vaikka en niin paljon samaistunutkaan. Olen kyllä aika varma, että vielä muutama vuosi sitten olisin ollut enemmän tämän lumoissa. Helposti luettava kesäkirja.

Rastin tällä kirjalla kirjabingosta kohdan "Romantiikka".

K10 eli Kuukauden Kymppi: Uusimmat kirjani

Blogiaktiivisuuteni on taas hiljentynyt ylimääräisten työvuorojen vuoksi, vaikka kirjoja olenkin saanut luettua. Reaaliaikaisempaa lukemistahtiani voi seurata Goodreadsissa (saa myös pyydellä kaveriksi!). Monesta kirjasta olisi siis tarkoitus tulla postausta (mm. Annan nuoruusvuodet ja Hypnotisoija), kunhan saan kirjoitettua niistä arvostelut. Sitä odotellessa ajattelin aloittaa uuden teeman, jonka tarkoituksena olisi ilmestyä kerran kuussa.

Törkeästi ryöväsin idean Kuukauden Kympistä Le Masque Rouge -blogista. Viikottainen Top Ten Tuesday tuntui liian vaikealta, mutta kerran kuukaudessa omien listojen päivittäminen kuulostikin taas kivalta (kyllä, minäkin olen yksi heistä, jotka rrrakastavat listojen tekoa).

Ensimmäinen KK-listani on siis kirjoista, jotka olen vastikään (tämän vuoden puolella) ostanut tai saanut. Kirjat ovat osto-/saamisjärjestyksessä.

1. Su Tong: Punainen lyhty
2. Garth Nix: Abhorsen
3. Garth Nix: Sabriel & Lirael
4. Don DeLillo: Cosmopolis (pokkari)
5. Boel Westin: Tove Jansson - sanat, kuvat, elämä (pokkari)
6. Stephen King: Carrie (pokkari)
7. Ursula Le Guin: Maameren velho
8. Tuula Karjalainen: Tove Jansson - tee työtä ja rakasta
9. Neil Gaiman: Tähtisumua (pokkari)
10. Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni (pokkari)

En itseasiassa ostanut listan ensimmäistä kirjaa tämän vuoden puolella, mutta halusin senkin laittaa listaan, joten huijasin vähän. Törmäsin kirjaan kirpparilla ja päätin ostaa sen, koska se oli lukulistallani ja sain sen niin halvalla, maksoi vain 1,5 euroa. Kuulin tarinasta ollessani Kiinan kulttuurin minikurssilla ja se kiinnosti minua (asetelmana rikkaan miehen jalkavaimojen valtakiistat). Kirjaan perustuva Zhang Yimoun elokuva on kehuttu, senkin haluaisin nähdä joskus.

Garth Nixin Vanha valtakunta -trilogian päädyin hankkimaan hätäisesti. Minun on pitänyt ostaa turvaan omaan hyllyyn suosikkikirjojani jo jonkin aikaa, mutta olen usein ajatellut että "kyllä tässä vielä ehtii, eihän ne kirjat mihinkään katoa". Kun kuitenkin tajusin, että kyllä kirjojen painokset joskus loppuvat ja kustantamot eivät aina ota uusia painoksia, aloin panikoida! Abhorsenin sieppasin Kirjakassista hintaan 8,90e, ja Sabrielin ja Liraelin huusin itselleni huuto.netistä kahdenkympin yhteishintaan. Ei yhtään pahat kaupat, sanon minä!

Cosmopoliksen ostin halpaan hintaan junalukemiseksi, koska tiesin, että siitä on ilmestynyt elokuva (ikuinen mielenkiinnon kohteeni: elokuva+kirja). Vieläkään en kyllä ole päätynyt lukemaan kirjaa tai katsomaan elokuvaa. Carrien ja Westinin Tove Jansson -elämäkerran äitini osti minulle junalukemiseksi, mutta silläkin kertaa tartuin junamatkalla johonkin toiseen kirjaan. Maameren velhon ostamista en voinut vastustaa löytäessäni sen kirpparilta, koska tiesin painoksen olevan loppuunmyyty. Kirjan painos oli se vanha, minkä kantta inhoan, mutta silti täytyi saada se itselle (ja saahan sen paperikannen siitä pois).

Karjalaisen Tove Jansson -elämäkerran taas voitin Yöpöydällä-blogin arvonnassa. Yleensä minulla ei ole onnea, mutta onneksi juuri tässä arvonnassa tärppäsi! Nyt minulla on sekä Westinin että Karjalaisen kirjoittamat Tove Jansson -elämäkerrat, mistä olen erittäin iloinen. Kiitos vielä kerran Yöpöydän Ilonalle, että järjestit arvonnan!

Listan kaksi viimeistä kirjaa nappasin kirpparilta yhteishintaan 2 euroa. En ole ollut blogimaailmassa erityisen suopea Tähtisumua-kirjalle, mutta koska pidän elokuvasta niin paljon, aion lukea kirjan vielä kertaalleen. Sillä vaikka pidän elokuvasta enemmän, on myöskin kirja hyvä. Dahlin kirja sen sijaan oli täysin heräteostos. Pidän niistä parista lastenkirjasta, jotka olen häneltä lukenut, mutta en ymmärrä miksi en ole lukenut häneltä enempää. Tämä houkutteli, koska se sisältää Dahlin jännitysnovelleja; sopii sopivasti kesän tunnelmaan!

Listalta olen siis jo lukenut Nixin, Le Guinin ja Gaimanin kirjat. Mitä mieltä olette muista? Suositteletteko?