Rikoksen jäljillä -haasteen kooste

(c) Oksan hyllyltä

Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa järjesti kesän kunniaksi Rikoksen jäljillä -haasteen ja haaste kuului näin:

"Rikoksen jäljillä -lukuhaaste, jossa haastetaan lukemaan fiktiivistä kirjallisuutta, joka käsittelee rikoksia, niiden tutkintaa, tutkijoita, rikollisia ja heidän motiivejaan. Haaste päättyy syyskuussa 2014 eli 30.9.2014. Tietokirjat on tällä kertaa rajattu haasteen ulkopuolelle, eli Rikoksen jäljillä -haasteessa pysytään fiktion parissa ja ratkotaan kaunokirjallisia, kuvitteellisia rikoksia."

Päätin tarttua haasteeseen, sillä kirjabloggausharrastukseni aikana olen tutustunut ensimmäistä kertaa joihinkin dekkareihin ja pitänyt niistä. Olin päättänyt muutenkin jatkaa tämän genren tutkimista, joten tämä haaste ei ollut minulle vaikea aloittaa. Vaikeaa oli kuitenkin löytää tarpeeksi kiinnostavia kirjoja; minulla on nimittäin edelleen jonkinasteinen epäluulo dekkareita kohtaan. Mikä tahansa dekkari ei siis kelpaa. Monissa tämän lajin edustajissa kun on selkeitä dekkarikliseitä, jotka minua ärsyttävät. Jos kirja on kuitenkin hyvin kirjoitettu, ja se pystyy minut yllättämään, kliseet on helpompi sivuuttaa. Onnistuin kuitenkin löytämään hyviä dekkareita tähän haasteeseen ja luulenpa löytäneeni itselleni tutun ja turvallisen vakiosarjankin (Adler-Olsenin sarjan Ryhmä Q)!

LUKEMANI JÄNNÄRIT:

Toukokuun alkupuolella sain luettua loppuun James Sallisin Kylmän kyydin (2005), jonka lukemisesta nautin, vaikka hetki menikin saada Sallisin tyylistä kiinni. Täysin puolueettomasti en pystynyt tätä lukemaan tai kirjoittamaan arvostelua, koska rakastan elokuvaa Drive, joka perustuu tähän kirjaan. Sallis on ilmeisesti kirjoittanut tälle kirjalle myös jatko-osan Driven, jonka aion tietysti hankkia jossain vaiheessa käsiini, oli se sitten hyvä tai ei.

Heinäkuussa sain luetuksi loppuun Lars Keplerin Hypnotisoijan (2009), jonka paksuuden kanssa minulla oli hiukan ongelmia. Alkupuolen jaarittelu meinasi saada minut jopa lopettamaan, mutta tämä haaste antoi minulle voimia jatkaa. Ja kyllähän kirja loppujen lopuksi ihan hyväksi jännäriksi paljastui.

Elokuussa luin Jussi Adler-Olsenin Vangin (2007) [Ryhmä Q #1], jonka itsepäiseen etsivään ihastuin. Juuri sen takia seuraavan osan aloittaminen oli niin helppoa; ajattelin että vaikka juoni vaihtuukin, ainakin Carl Mørck olisi mukana.

Syyskuussa luin Jussi Adler-Olsenin Metsästäjät (2008) [Ryhmä Q #2]. Tästä en pitänyt niin paljon kuin edellisestä, mutta samantasoista viihdettä ja juonenkäänteitä tässäkin oli. Hyvillä mielin jatkan sarjan 3. osaan, heti kun olen pitänyt jonkinpituisen hengähdystauon.

(Luin toukokuussa myös S. J. Watsonin Kun suljen silmäni (2011), mutta olen vähän epävarma laskettaisiinko sitä mukaan tähän haasteeseen, joten jätän sen pois.)

Yhteensä sain siis luettua 4 jännäriä!

Enemmänkin oli tarkoitus lukea, mutta ei se mitään; nytpä on valmiina monta hyvältäkuulostavaa kirjaa odottamassa, kun seuraavan kerran tulee dekkarinälkä!

Jussi Adler-Olsen: Vanki (2007) & Metsästäjät (2008)

Vanki [Osasto Q #1] (4. painos, 2013) / Kvinden i buret [Afdeling Q#1] (2007)
Gummerus
424 s.
kansi: Tuomo Parikka (suunnittelu)
kieli: suomi (suomentanut Katriina Huttunen)
mistä minulle: sain lahjaksi.
arvosana: ★★★★

"Hän raapi sormenpäänsä verille sileitä seiniä vasten ja hakkari nyrkeillään paksuja ikkunoita, kunnes ei enää tuntenut omia käsiään."

MarikaOksan Rikoksen jäljillä -haaste auttoi minua löytämään tämän kirjan ja innosti minua kokeilemaan sitä. Haaste avasi silmäni kiinnittämään enemmän huomiota dekkareihin ja silmiini sattui Jussi Adler-Olsenin erittäin jännittävältä kuulostava kirja Pullopostia. Tajutessani kuitenkin sen olevan sarjan 3. osa, päätin aloittaa ensimmäisestä. Sain ensimmäisen osan, Vangin, äidiltäni lahjaksi ja se osoittautuikin erittäin hyväksi dekkariksi! Ainakin tällaiselle, joka ei ole (vielä) lukenut paljon jännäreitä.

Vanki kertoo yhtaikaa lomittain kahden ihmisen tarinaa. Se kertoo kauniista poliitikosta, Merete Lynggaardista ja tapahtumasta, joka muuttaa hänen elämänsä täysin -- ja juuri sairaslomalta palanneen murharyhmäetsivästä, Carl Mørckistä, jonka uutena tehtävänä on selvittää vanhoja rikoksia. Carl aloittaa ensimmäisen tutkimuksensa kauniista poliitikosta, joka katosi 5 vuotta sitten...

Aloitin tämän dekkarin lukemisen junassa, mistä minulle tulikin tapa. Tämä kirja sopikin loistavasti 15min mittaisiin lukujaksoihin; ehkä en sen takia kiinnittänyt paljon huomiota esimerkiksi kirjoitustyyliin, mutta muuten lukemisen katkeaminen jatkuvasti ei haitannut tippaakaan. Pysyin mukana juonessa ja sain jännittää joka päivä miten juoni tihenisi. Ihan varauksetta en Carl Mørckiin ja tarinaan kuitenkaan ihastunut. Carl tuntui juuri sellaiselta ärsyttävän kliseiseltä pullealta etsivältä, joita vilisee dekkareissa. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin pitäväni tästä suutaan soittavasta poliisista ja halusin skipata Merete-luvut, jotta pääsisin lukemaan siitä kuinka Carl ja hänen ihastuttava apulaisensa Assad selvittävät rikosta eteenpäin.

Täysiä pisteitä en tälle kirjalle kuitenkaan antanut, sillä vaikka tämä olikin minun mittapuullani todella hyvä dekkari, ei se silti kilpaile lempikirjojeni kanssa. Pisteitä vähensi myös se, että luulen etten tule lukemaan tätä enää uudelleen. Eikös dekkarien viehätys piile siinä, että voi arvailla mukana miten rikos selvitetään? Toisella lukukerralla tämä ei enää onnistuisi. Tämä oli kuitenkin lukemisen arvoinen ja erittäin hyvää viihdettä! Ja juuri sen vuoksi minun täytyikin jatkaa heti suoraan toiseen osaan...

----------------------------------------------

Metsästäjät [Osasto Q #2] (3. painos, 2014) / Fasandræberne [Afdeling Q #2](2008)
Gummerus
451 s.
kansi: Tuomo Parikka (suunnittelu)
kieli: suomi (suomentanut Katriina Huttunen)
mistä minulle: ostin nettikirjakaupasta.
arvosana: ★★★

"Laukaus kajahti taas puunlatvojen yläpuolella."

Tämä piti siis saada käsiin heti. Suosiota tällä sarjalla näyttää olevankin, sillä jokaikinen teos oli lainassa kirjastoista. Viime aikoina ei ole ollut yhtäkään kirjaa, jonka kirjaston varausaikaa en olisi jaksanut odottaa, mutta tämän päätin ostaa itselleni. Olin tullut jo riippuvaiseksi päivittäisistä junalukemisjaksoista!

Metsästäjät jatkaa Carl Mørckin työskentelyä vanhojen rikosten parissa. Tällä kertaa vuorossa on 20 vuotta sitten tapahtunut kaksosten murha, jonka tekijä istuu vankilassa. Kuitenkin joku haluaa Carlin ottavan tapauksen uudelleen tutkittavaksi -- mutta miksi?

Kun edellisessä osassa murhaajaa arvuuteltiin kilvan etsivän kanssa, tällä kertaa murhaaja on alusta asti tiedossa. Mitään yllätyksiä ei siis siltä osin ole luvassa, mutta jännittämistä silti piisaa, kun seurataan Carlin tutkimusten etenemistä. Tämä kirja jatkui samaan malliin kuin edellinenkin; jännittävä juoni, huumoria, viittauksia suurempaan taustajuoneen, viihdettä. Tälle annoin kuitenkin yhden tähden vähemmän, sillä tarinan aihepiiri oli minun makuuni vähän liian raaka (kertoo ehkä jotain, kun sanon että murhaajan lempielokuva on Kellopeliappelsiini). Tuli liikaa iholle, jos näin voin sanoa. Dekkareita lukiessa on kiva jännittää, mutta jos homma menee liian väkivaltaiseksi tai realistiseksi, lukukokemuksesta tuleekin ahdistava. Toki ahdistava lukukokemuskin voi olla hyvä, mutta dekkareita lukiessani viihde on yleensä se mitä minä haen.

P.S. Pidän molemmista kansista, vaikka ne ovatkin samankaltaisia. Yleensä inhoan sitä, kun "massakirjailijoiden" kannet ovat kuin kopioita toisistaan, mutta tässä tapauksessa pidän siitä, että jonkinlainen jatkuvuus/samankaltaisuus on pidetty mielessä. Heti kun näkee nuo kohtalokkaat silmät kannessa, joka on jaettu vinosti kahtia, tietää että kyseessä on Adler-Olsenin kirja.

P.P.S. Vaikka viihdyinkin näiden kirjojen parissa, en ihan heti jatka 3. osaan Pullopostia (vaikka nimenomaan se minua alunperin kiinnosti, hah). Pieni tauko on paikallaan, etten saa Carl+Assad-ähkyä.

P.P.P.S. Kirjailija on kertonut sarjasta tulevan 10-osainen, ja tanskaksi kirjoja näyttää ilmestyneen ilmeisesti 6 (jes! vihdoinkin hyvä dekkarivakisarja löydetty!).

Kirjaostoksilla 30.9

Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa haastoi ostamaan syyskuun aikana kirjoja. Kirjoja olen muistanut ostaa tässä kuussa ja hyvillä mielin, mutta koko haasteen puinti meinasi unohtua täysin. Onneksi havahduin tänä aamuna! Rikoksen jäljillä -haasteen kokoaminen pitäisi myös tehdä vielä tänään (toivottavasti opiskelut antavat myöten!).

Kirjat, jotka ostin tässä kuussa:

Gaudeamuksen syysalesta ostin Kuinka kieltä opitaan (toim. Päivi Pietilä & Pekka Lintunen) ja Maailman kielet ja kielikunnat (Jaakko Anhava). Molemmat liittyvät opiskeluihini enkä malttanut olla ostamatta niitä, kun tiesin että jos ne myöhemmin haluaisin ostaa, joutuisin maksamaan rutkasti enemmän. Kuinka kieltä opitaan maksoi 25e (ovh 34e) ja Maailman kielet 15e (ovh 29e).

Jussi Adler-Olsenin Metsästäjät ostin Suomalaisen nettikaupasta, kun se löytyi mahdottoman halpaan hintaan 3,95e. Vangin jälkitunnelmissa halusin välttämättä jatkaa sarjan lukemista ja olin jo valmis ostamaan pokkarin täyteen hintaan (pokkarithan ovat niin kalliita...), kun kirjastossakin kaikki painokset olivat lainassa -- kunnes törmäsin Suomalaisen alennukseen. Onni oli matkassa ja nyt tämäkin kirja jo luettu.

Viime viikolla junaa odotellessani menin tutkimaan lähellä sijaitsevaa antikvariaattia. Tutkin joka sopen kunnolla ja vaikka mitä olisin halunnut ottaa mukaan, mutta loppujen lopuksi matkaan tarttui vain Tolkienin Silmarillion-pokkariversio 6e. Löysin myös muita minua kiinnostavia kirjoja, mutta tämä oli niistä ainoa, jonka hinta-laatusuhde miellytti minua. Adlibriksestä tämän saisi vain 20 senttiä kalliimpana, mutta ajattelin että kirja olisi kiva saada hyllyyn heti. Kunhan olen saanut kuunneltua TSH-äänikirjat loppuun, voisin kokeilla tämän lukemista.

Yhteensä maksoin siis 4 kirjasta 49,95e = 12,50e/kirja, kun hinta olisi voinut olla 80e yhteensä. Ei siis huonot kaupat!

Kuvasta puuttuu lahjaksi ostettu Kvanttivaras, 5e Tiedekulmasta. Tilasin myös nettikirjakaupasta muutaman kirjan, mutta koska ne eivät ehtineet saapua, en laske niitä tähän mukaan.

Kesän luetut 2014

Hetki lukumaratonilta.

Taas on koontipostauksen aika. Tosin juuri tämä kolmen kuukauden ajanjakso kesäkuusta elokuuhun on tuntunut aivan mahdottoman pitkältä -- koska siinä ehti tapahtua paljon. Blogin osalta ehdin viettää yksivuotissyntymäpäivääni, osallistua ensimmäiseen lukumaratoniini, kokea kesän parhaan lukuhetkeni, aloittaa uuden Kuukauden kymppi -teemapostaukseni, osallistua kirjabingoon ja kuunnella ensimmäisen äänikirjani. Elämäni ruudun toisella puolella koki sekin paljon asioita: uuden asunnon stressaava etsiminen, pakkaaminen, viimeinen työpäiväni, ikuiselta tuntuva muuttaminen, kaikennäköisten paperihommien selvittäminen ja tietenkin itse koulun aloittaminen. Pääsin nimittäin vihdoin taas koulun penkille ja muutin sitä varten pääkaupunkiseudulle. Muutto ja koulun aloittaminen ovat vieneet paljon aikaani ja luultavasti vievät vielä jonkin aikaa. Ratkaistavana on ainakin kirjabloggarien ammattisairaus -- eli mihin nämä kirjat saa mahtumaan?? Kaksi pahvilaatikollista kirjoja pitäisi vielä jonnekin tunkea muiden tavaroiden lisäksi... Näistä syistä siis blogi saattaa potea pieniä hiljaisuuden merkkejä, vaikka pyrinkin välttelemään pitkiä taukoja. Työn alla on kuitenkin monta keskeneräistä bloggausta.

Tässä kuitenkin kesäkuun, heinäkuun ja elokuun luetut:

Jean Webster: Setä Pitkäsääri (1912)
William Joyce: Morris Lessmore ja tuhansien tarinoiden talo (2013)
Thorarinn Leiffson: Iskän salaisuus (2010)
Darren Shan: Darren Shan: Friikkisirkus -manga (2013)
H. G. Wells: Aikakone (1917)
Ville&Aino Tietäväinen: Vain pahaa unta (2013)
Daniel Handler: Ja sen takia me erosimme (2011)
Lars Kepler: Hypnotisoija (2009)
L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet (1908)
J. R. R. Tolkien: TSH: Sormusten ritarit (2002) [äänikirja]
Frances Hodgson Burnett: Pikku prinsessa (1888)
Anne Rice aka A. N. Roquelare: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan (1983)
Vladimir Nabokov: Lolita (1955)

__________________________

BLOGGAAMATTOMAT:

Marjane Satrapi: Persepolis - iranilainen lapsuuteni (2004, Otava), ★★★★
Satrapin omaan elämään perustuva sarjakuva. Luin tämän uudestaan ja yhtä hyvä oli tälläkin kertaa. Tämä tuo vähän erilaisen näkökulman iranilaiseen elämään kuin mihin uutisissa on totuttu. Sodat toki pyörivät taustalla, mutta elämään sisältyy muutakin, varsinkin jos on lapsi tai nuori. Minun silmiäni tämä sarjakuva ainakin avasi, nyt pitäisi vain lukea jatko-osa.

Henrik Lange: 90 kirjaklassikkoa kiireisille (2009, WSOY), ★★★★
90 neljän ruudun sarjakuvaa kirjaklassikoista. Luin tämän töissä tauoilla, ja se oli oikein hauska ja nopea ajanviete. Skippasin kyllä ne kirjat, jotka ovat lukulistallani, kirja on nimittäin välillä todella spoilaava. Tuntemattomatkin kirjatiivistelmät viihdyttivät, sillä Lange oli vetänyt mutkat todella suoriksi.

Marc-Antoine Mathieu: Jumala itse (2011, Like), ★★
Mitä ihmiskunta reagoi, kun Jumala astuu maanpinnalle ja ottaa osaa mm. tosi-tv-ohjelmiin? Filosofinen ja humoristinen sarjakuva. Idea oli hyvä, mutta en saanut tästä kovin paljon irti, mikä johtui osaksi myös väsyneenä lukemisesta. Unenpuute ja filosofiset ajatukset eivät käy yksyhteen.

Kaoru Mori: Emma vol. 3-10 (2006-2010, Sangatsu Manga), ★★★★
Sarjakuva viktoriaanisesta Lontoosta, jossa palvelijatar Emma ja rikkaan kauppiaan poika ihastuvat toisiinsa. Mutkia matkaan tuo kuitenkin luokkaero, mikä ei ollut tuohon aikaan hyväksyttävää. Suosittelen tätä kaikille, joita viktoriaaninen aika kiinnostaa, myös niille joille manga ei ole tuttua. Tämä nimittäin oli "epämangamainen", parhainta sarjakuvassa oli realistisuus ja tunnelma. Sarjakuvassa ei hätäilty, vaan aikakauden tunnelman luomiseen keskityttiin kuvaamalla ihan tavallista palvelijattaren elämää -- mikä oli erittäin hyvä! Ensimmäiset 7 osaa ovat varsinainen tarina, loput 3 lisäosia, joissa keskitytään enemmän sivuhenkilöiden tarinoihin.

Mike Carey & Glenn Fabry: Neil Gaimanin Neverwhere (2007, Gummerus), ★★
Etsin Sandmania kirjastosta, mutta koska sitä ei löytynyt, lainasin tämän. Olen lukenut Gaimanin Neverwhere-kirjan, mistä en pitänyt, mutta minua kiinnosti nähdä miltä kirjasta tehty sarjakuva näyttäisi. Pidin sarjakuvasta enemmän, mutta juonikuviot ja päähenkilö eivät tehneet vaikutusta tälläkään kertaa. Kiinnostuin sen sijaan sivuhenkilöstä nimeltä Markiisi, jonka musta iho, valkoiset hiukset ja aristokraattinen salaperäisyys kutkuttivat mielikuvitustani valtavasti. Oi, kunpa Markiisi vain olisi ollut päähenkilö! Haluaisin tietää hänestä lisää. Tässä esimerkkisivu, jossa Markiisi esiintyy.

J. R. R. Tolkien: Kaksi tornia, osa 1 (äänikirja), ★★★★
Pääsin aloittamaan Kahden tornin äänikirjan kuuntelua, mutta muutto keskeytti sen. Puoleen väliin sain kuitenkin kuunneltua. Nyt pitäisi saada käsiini äänikirjan loppuosa...

__________________________

KESKEN JÄÄNEET:

Luovutin viimein Ursula Le Guinin Kertomuksia Maamereltä -kirjan suhteen, kun kirjastokin vaati jo omaansa takaisin. Kirjan viidestä novellista sain luettua vain yhden, kunnes "Maamerihype" hälveni. Aion ehdottomasti jatkaa tämän sarjan lukemista joskus, kunhan vain saan oikean fiiliksen takaisin.