Stephen King: Carrie (1974)

Carrie (2013, 1. suom. painos 1987) / Carrie (1974)
Tammi
206 s.
kansi: Motion Picture Artwork And Photography
kieli: suomi (suomentanut Tuula Saarikoski)
mistä minulle: sain lahjaksi.
arvosana: ★★★

"Uutinen Westoverin (Ma.) Enterprise-viikkolehdessä 19. elokuuta 1966: KIVIÄ SATOI -Useat luotettavat henkilöt ovat kertoneet, että Chamberlainin kaupungin Carlinkadulla satoi elokuun 17. päivänä kiviä kirkkaalta taivaalta."

Sain Carrien pokkariversion jokin aika sitten lahjaksi, koska olin kiinnostunut siitä uuden elokuvaversion myötä. Halusin lukea kirjan ennen molempien elokuvien katsomista. En ole aikaisemmin lukenut mitään Stephen Kingiltä, vaikka ystäväni ovatkin suositelleet mm. Musta Torni -sarjaa ja olen ollut itse kiinnostunut Kingin Hohdosta (tämänkin elokuvaversio on minulta edelleen näkemättä, uskokaa tai älkää). Vaikka Kingin kirjoitustyyli ei ihan iskenyt, yllätyin ihan positiivisesti Carrien kohdalla.

Carriessa eletään 70-luvun loppua pienessä kaupungissa, jossa teini-ikäinen tyttö Carrie elää vanhoillisen ja ääriuskovaisen äitinsä kanssa, ja joutuu koulussa muiden, varsinkin tyttöjen, kiusaamaksi. Tarinaa kerrotaan eteenpäin Carrien ja hänen luokkatovereidensa näkökulmasta sekä tulevaisuuden lehtileikkein, jotka kertovat tapahtumasta "varjo joka räjähti".

Pidin tästä kirjasta, mutta en täysin ihastunut. Kingin tapaan kirjoittaa hahmojen tajunnanvirtaa sulkeissa häiritsi minua paljon, vaikka siihen vähän tottuikin. Silti kirjan loppupuolellakin minua häiritsi, että jouduin lukemaan nämä pilkuttomat ja pisteettömät tajunnanvirtalauseet pariin kertaan ennen kuin tajusin mitä niissä sanotaan. Muuten Kingin kirjoitustyyli oli ihan hyvä, pidin varsinkin hänen tavastaan antaa vihjeitä tulevasta tulevaisuuden lehtileikkeillä ja kirjojen sitaateilla. Harmi vain, että tiesin suunnilleen mitä lopussa tuli tapahtumaan, muuten tällä tarinaratkaisulla olisi saattanut olla enemmän vaikutusta tarinan tunnelmaan minun osaltani. Tästä tuli mieleen Lionel Shriverin Poikani Kevin (jonka olen tosin vain nähnyt elokuvana), jonka kanssa spoilaannuin samalla tavalla ja se pilasi minulta lopun osittain. En tosiaan tiedä johtuiko se tuosta spoilaantumisestani, mutta mielestäni lopputapahtumat olisivat voineet olla "dramaattisempia".

Katsoin Carrieen perustuvat elokuvat, vuoden 1976 version, joka ilmestyi pari vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen ja vuoden 2013 version. Kummassakin tapauksessa olen sitä mieltä, että kirja oli parempi, mutta vertaillessani elokuvia keskenään, voin sanoa vuoden -76 elokuvan olleen parempi. Vanhemmassa versiossa elokuvan rakenne eroaa kirjasta sillä tavoin, että elokuvan alkupuolisko vaikuttaa ihan tavallisesti teinielokuvalta tyyliin "kiusattu ujo tyttö muuttuu kauniiksi ja saa paljon ystäviä", mutta muuttuukin sitten kauhu(maiseksi)elokuvaksi. Uskon, että tämä on ollut aikoinaan ihan hyvä ratkaisu, jos yleisö ei ole lukenut kirjaa. Jos yleisö on yllättynyt elokuvan sävyn muuttuessa, uskon sen olleen hienokin kokemus. Jotkut hahmot eivät tosin olleet minusta onnistuneita, esim. Carrien äiti ja John Travoltan näyttelemä Billy eivät olleet niin kamalia kuin kirjassa. Petyin katsoessani vuoden 2013 version, sillä se olikin vain uusi versio vuoden -76 elokuvasta, ei uusi versio kirjasta. Samat, huonotkin ratkaisut oli otettu mukaan. Chloë Grace Moretzin näyttelemä Carrie oli selkeästi huonompi kuin Sissy Spacekin Carrie. Se jos mikä oli vuoden -76 elokuvan vahvuus, Sissy Spacekin vahva eleetön näytteleminen.

Osallistun tällä kirjalla Le Masque Rogue -blogin lokakuun Halloween-haasteeseen.