Tove Janssonin näyttely ja muut kuulumiset

Hei taas kaikille pitkästä aikaa ja hyvää kevättä!

Tai no, pitkästä ja pitkästä aikaa, edellisestä postauksesta on noin 2 viikkoa, mutta on minulla joskus ollut kirjoitusten välillä kuukausikin. Tämä aika tuntuu kuitenkin minulle pidemmältä kuin oikeasti oli, sillä en ole ollut yhtä paljon "sisällä" blogimaailmassa kuin tavallisesti; en ole muokkaillut tekstejäni enkä aloittanut uusia tai seurannut tarkasti muiden blogeja kommentoimisesta puhumattakaan. Siihen on monia syitä, mutta ehkä suurin syy on jonkinlainen "kevätmasennus".

En ole viime aikoina jaksanut tehdä mitään ylimääräistä töiden lisäksi, vaikka yöpöydällä olisikin iso kasa kirjoja... Haluaisin lukea joitakin niistä varsin palavastikin, mutta energiaa ja keskittymistä en löydä mistään. Olen ennen nukkumaanmenoa yrittänyt lukea James Sallisin Kylmää kyytiä (kiitos Orfeuksen kääntöpiirin Suville muistutuksesta tämän kirjan olemassaolosta!), mutta silmät lurpsahtelevat kiinni jo paria sivua myöhemmin. Monta muutakin kirjaa olisi kesken ja vaikka olenkin päättänyt, etten vetäisi turhia stressejä kirjablogin pitämisestä, en silti pidä ollenkaan siitä ajatuksesta, että ehdin unohtaa kirjan tapahtumia nopeammin kuin ehdin niistä lukemaan! Ja kirjoittaakin niistä haluaisin... Jos tätä hiljaiseloa jatkuu pitempäänkin, saatan kirjoittaa näistä yöpöydän kirjoista erikseen. Pääsiäisviikonloppuna sain sentään käytyä Tove Janssonin juhlanäyttelyssä Ateneumissa (siitä lisää alempana).


Osallistun tänä vuonna Opuscolo-blogin Vuosi Toven matkassa -haasteeseen, vaikka olenkin sen unohtanut taas hetkeksi. Kolme kirjaa olen saanut kuitenkin luettua ja suunnitelmissa olisi tarttua taas muumisarjakuviin, kun tuli tuota taustaakin luettua What's this? ja Maailmanloppu tulee! -kirjojen kautta. Sain myös lahjaksi Boel Westin kirjoittaman Tove Jansson -elämänkerran pokkariversion. Sen lukeminen ehdottomasti kiinnostaa, mutta vähän myös pelottaa -- mitä jos kirja tuhoaa idyllisen mielikuvani Janssonista ja muumeista... Toisaalta olen vuosien varrella yhden jos toisenkin kerran joutunut astumaan muumien täydellisestä maailmasta todellisuuteen. Vielä en ole yhtään muumiromaania lukenut tälle vuodelle, mutta minusta tuntuu että kun yhteen tartun niin sitten ahmin monta kerralla. Ja kyllähän tässä on aikaa nauttia Janssonin tekeleistä vielä kauan!

Kävin siis tosiaan lomallani pikavisiitillä Ateneumin Tove Jansson -näyttelyssä (esillä 7.9.2014 asti). Ihan heti alkuun voin sanoa, että suosittelen kaikille joita Tove Janssonin elämä ja työt kiinnostavat; näytti kiinnostavan myös lapsia. Vietin näyttelyssä monta tuntia, kävin syömässä välillä ja palasin takaisinkin, mutta silti jäi harmittamaan, kun piti jättää jotkut työt, joita en välttämättä tulee enää koskaan näkemään -- paljon töitä oli nimittäin yksityiskokoelmista eikä niistä minun käsittääkseni ole edes printtejä. Kävin myös museon kaupan läpi, mutta käpäliini jäi loppujen lopuksi vain pari postikorttia sillä hinnat olivat minulle liian suolaisia. Postikortteja olisin tosin ostanut enemmänkin, jos olisivat vain valinneet parempia aiheita! Harmitti, kun juuri minun lemppareitani ei oltu tehty postikorteiksi, vaan vain niistä tunnetuimmista Janssonin töistä...
Näyttelyssä oli esillä mm. Toven lapsuuden piirroksia, maalauksia, pilapiirroksia, muumien esiasteita, muumien sarjakuvien luonnoksia, kuvituksia muumikirjoihin sekä Lohikäärmevuori ja Liisa ihmemaassa -kirjoihin ja Tuulikki Pietilän pienoismalleja (lapsia ja minua kiinnostivat eniten nämä!). Oli kiva yllätys myös, että pääsi vertailemaan muumien eri vuosien tv-sarjoja. Jostain joskus kerran hankin pahan ennakkoluulon puolalaisten huopamuumisarjaa kohtaan, mutta nyt kun näin näyttelyssä pätkää sarjasta, ihastuin täysin! Sitä täytyy jostakin itselle hankkia.