Kami Garcia: Lumoava kirous (2009)

Lumoava kirous, Loihtijakronikka #1 (2013) / Beautiful Creatures, Caster Chronicles #1 (2009)
WSOY
527 s.
kansi: ?
kieli: suomi (suomentanut Aila Herronen)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★

"Meidän kylässämme oli vain kahdenlaisia ihmisiä."

Aloitin tämän Kami Garcian ja Margaret Stohlin kirjoittaman Lumoavan kirouksen lukemisen lomallani. Halusin jotain rentoa iltalukemista, kylmästi sanottuna sellaisen kirjan, joka olisi "tuttu" ja jonka juonen pystyisi arvaamaan etukäteen. Tämä sopi siihen tarpeeseen -- ensimmäisen viikon ajan. Sitten lukeminen alkoi puuduttaa.

Lyhyesti sanottuna Lumoava kirous kertoo Ethanista, joka on asunut koko elämänsä Gatlinin pienessä kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Kaupunkiin kuitenkin muuttaa uusi salaperäinen tyttö, joka heti sieppaa Ethanin ihailevan ja muiden ilkeän huomion. Ethan saa kuitenkin pian huomata, että tytössä on jotain muutakin salaperäistä kuin se, että hän asuu kaupunkin oudon erakon luona... Tyttö on nimittäin loihtijasuvusta ja hänen kuudentenatoista syntymäpäivänään häntä odottaa suvun kirous.

Lisäsin hiljaittain oikeaan sivupalkkiin selitykset antamilleni tähdille. Tämä kirja sopii hyvin kahden tähden kuvailuun "jokin juju sai minut lukemaan loppuun. En kuitenkaan erityisemmin suosittele." Se juju oli, että halusin verrata näkemääni elokuvaa ja kirjaa, koska kuulin, että kirja(n loppu) eroaa paljonkin elokuvasta. Luettua siis sain, mutta en erityisemmin suosittele, vaikka takakannessa tarinaa ylistetään isoin sanoin: "Tämä kirja on lahja Stephenie Meyerin ja True Bloodin faneille", "Taitavasti punottu, tunnelmallinen ja omaperäinen", "nokkela, täyteläinen ja romanttinen". Sanat "omaperäinen" ja "nokkela" kalahtavat pahasti korvaan; en myöskään missään nimissä suosittelisi tätä True Bloodin/Sookie Stackhouse -kirjojen faneille. Meyerin faneille kyllä, jos he pystyvät sulattamaan samankaltaisuuden: Houkutuksessa uusi tyttö muuttaa pikkukaupunkiin, jossa hän ihastuu salaperäiseen poikaan; Lumoavassa kirouksessa pikkukaupungin poika ihastuu salaperäiseen uuteen tyttöön.

En oikein tiedä mitä tästä kirjasta pitäisi sanoa, vaikka tarinaa oli sentään yli 500 sivun verran. Houkutus sentään herätti enemmän tunteita, tämä oli enemmänkin "nääh"-kirja. Juonikuviossa ei ollut mitään uutta; jonkinasteiset toistuvat epäloogisuudet ärsyttivät, mutta pystyin silti tuudittautumaan aivottomaan iltalukemiseen. Kyllähän minä tartuin tähän kirjaan juuri sen vuoksi, että halusin jotain rentoa luettavaa, mutta siihen tarpeeseen tämä kirja oli jo aivan liian paksu. Loman kevennykseksi tarkoitettu alkoi jo viikon päästä laahaamaan perässä; "eikö tämä vieläkään lopu?" -- mutta silti jatkoin, koska lukeminen oli helppoa ja jotenkin se loppu vain silti kutkutti. Mutta loppujen lopuksi kustannustoimittaja olisi voinut lyhentää tätä kirjaa sadallakin sivulla ja minä olisin voinut jättää tämän kirjan lukematta; eipä siitä vertailustakaan oikein mitään tullut, kun elokuvan katselemisesta on jo aikaa...

Yksi erittäin iso plussa tällä kirjalla kuitenkin oli, ja se oli se että tarina on kerrottu tavallisen pulliaispojan näkökulmasta ja että loihtijat välillä höykyttävät häntä kunnolla. Usein tällaisissa tarinoissa maagisia voimia omaavat uhittelevat paljon tavispäähenkilölle, vaikka mitään ei kuitenkaan tapahdu, mutta tässä kirjassa Ethan pääsee myös pelkääjänpaikalle, mikä oli realistista. Oli hienoa, että tällaisessa YA-kirjassa oli poika päähenkilönä, mutta silti välillä hahmo ei oikein mennyt minulla läpi; ehkä hahmo olisi kaivannut enemmän miehisiä piirteitä? Ainakin kirjan rakkaustarina oli turhan pliisu minun makuuni...

Tiivistettynä: ihan ok, luettava, rentoa iltalukemista, joka sopii hyvin esiteini-teini-repertuaariin, jos ei ole paljon tämäntyyppisiä kirjoja lukenut. Itse kuitenkin pidän enemmän eräästä toisesta nuorten noita/wicca-kirjasarjasta nimeltään Sweep -- ehkä se päätyy vielä joskus tänne blogiinkin, jos aloitan sarjan joskus uudestaan.

P.S. Yleensä minua eivät elokuvakannet haittaa. Tällä kertaa se jopa ärsytti, koska hahmot eivät sopineet mielikuviini tippaakaan. Elokuvan Ridleystä (Emmy Rossum) kyllä pidän paljon enemmän, kuin kirjan versiosta. En muistaakseni pitänyt elokuvassa kenestäkään muusta kuin hänestä, oikein ihanan dramaattinen hahmo.