James Sallis: Kylmä kyyti (2005)

Kylmä kyyti (2009) / Drive (2005)
Arktinen Banaani
208 s.
kansi: Ossi Hiekkala
kieli: suomi (suomentanut Mika Tiirinen)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★

"Paljon myöhemmin, istuessaan selkä seinää vasten Motelli 6:ssa vähän Phoenixista pohjoiseen ja katsellessaan kohti lainehtivaa verilammikkoa Kuski pohti, oliko hän tehnyt kammottavan virheen."

Kun elokuva Drive tuli elokuvateattereihin vuoden 2011 loppupuolella, minä menin katsomaan sen elokuvateatteriin kaksi kertaa. Ja harmittaa etten mennyt kolmatta kertaa. Kyllä leffa on hyvä omalta kotisohvaltakin katsottuna, muttei loistava. Tämä oli yksi niitä kertoja, kun tajusin, että joskus elokuva vain kannattaa mennä katsomaan teatteriin; se tunnelma, tarinaan uppoutuminen ja äänentoisto on vaan jotain niin erilaista kuin kotona. Elokuvan katsottuani bongasin lopputeksteistä, että se perustuu James Sallisin kirjottamaan kirjaan. Päätin hankkia kirjan käsiini, mutta jostain syystä en löytänyt sitä mistään ja unohdin etsintäni.

Jokin aikaa sitten kuitenkin Orfeuksen lukupiirin Suvi bloggasi tästä kirjasta ja muistin taas sen olemassaolon; kiitos sinulle siitä, Suvi! Järkytyin, kun löysin kirjan kirjastostani ja vieläpä suomennettuna -- miten en ollut huomannut sitä aikaisemmin?? Kirjastosta lainaamani painos on oikein näpsäkän kokoinen ohut retrokantinen pokkari, jonka lukemista en malttanut odottaa: saisinko vastaukset kysymyksiini, joita olin jäänyt ihmettelemään elokuvan katselemisen jälkeen?
Kyllä ja ei -- osittain kirja selvensi asioita, mutta nähtävästi jotkut salaisuudet jäävät elokuvan sisälle.

Kylmä kyyti kertoo nimettömästä Kuskista, joka elättää itsensä ajamalla. Päivisin hän työskentelee stunttina elokuviin tehden takaa-ajotemppuja, öisin hän toimii rikollisten kuskina. Tutustuttuaan naapuriinsa Kuski kuitenkin vedetään mukaan syvemmälle suurempiin rikoksiin, kuin hän olisi halunnut...

Kannessa New York Times lupaa, että James Sallis on kirjoittanut täydellisen noir-kirjan. Häpeäkseni jouduin googlettamaan, mitä on noir-kirja. Mutta luettuani Wikipedian kuvauksen, en voi muuta kuin sanoa, että tämä oli oikein hyvä esimerkki kovaksi keitetystä noir-dekkarista, vaikka ensimmäinen sellainen se minulle olikin. En ollut ihan varma millä tavalla tätä kirjaa olisi pitänyt lukea, mikä heikensi hieman lukukokemusta: olisiko tämä pitänyt lukea hitaasti, kaikkia yksityiskohtia pureskellen vai porskuttamalla eteenpäin niistä välittämättä, nauttien tunnelmasta? Oma lukutapani muistutti tällä kertaa enemmän jälkimmäistä, mutta en ole varma oliko se oikea ratkaisu. Minusta tuntuu, että toisella lukukerralla saattaisin nauttia tästä enemmän. Olen itseasiassa melko varma, että omalla kohdallani kirja kaipaa toista lukukertaa, että voisin sanoa siitä rehellisen mielipiteeni. Myönnän, että ilman elokuvafaniuttani olisin luultavasti jättänyt tämän kesken... Mutta olen tyytyväinen etten. En olisi muuten varmaan päässyt tutustumaan tällaiseen tyylilajiin!

Voisin suositella tätä muillekin leffafaneille, sekä niille jotka haluavat kevyttä jännärilukemista kesälle. Kirjan tapahtumat eivät tosin ole niinkään kevyitä, vaan se Sallisin tyyli millä kirja oli kirjoitettu (tämä siis hyvä asia!) -- toisaalta tarina etenee epäkronologisessa järjestyksessä mikä teki siitä ainakin minulle tarkkaavaisuutta vaativan luettavan. Muita minuksia oli se, etten aina tajunnut tarinankerronnan vaihtuneen Kuskin näkökulmasta jonkun toiseksi... Siitä tosin saan luultavasti syyttää lukutapaani, nähtävästi kaikki kirjat eivät sovellu luettaviksi juuri ennen nukkumaanmenoa.

Osallistun tällä kirjalla Oksan hyllyltä -blogin Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen.