Lars Kepler: Hypnotisoija (2009) + BINGO

Hypnotisoija (2. painos, 2010) / Hypnotisören (2009)
Tammi
608 s.
kansi: Markko Taina
kieli: suomi (suomentanut Saara Villa)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★

"Tulta, ihan kuin tulta."

Kuulin Lars Kepleristä ensimmäisen kerran pari kuukautta sitten, kun hänen uusin kirjansa Nukkumatti kiinnitti huomioni töissä ollessani. Takakannen teksti vaikutti jännittävältä, mutta minulle selvisi että kirja oli osa sarjaa, joten päätin aloittaa ensimmäisestä osasta. Suoraan sanottuna Hypnotisoijan alkuasetelma ei hirveästi kiinnostanut minua, mutta päätin kokeilla kirjan lukemista silti.

Hypnotisoijan tarinan keskiössä on suomalaistaustainen rikoskomisario Joona Linna, joka saa tutkittavakseen raa'asti silvotun perheen murhan. Perheen nuori poika, Josef, jäi juuri ja juuri henkiin ja makaa sairaalassa koomassa. Kun Linna saa tietää, että perheen vanhin tytär ei ollut kotona murhan aikaan, hän pyytää apua entiseltä hypnotisoijalta, Erik Maria Barkilta. Yhdessä he yrittävät saada tajuttoman Josefin kertomaan siskonsa olinpaikan, ennen kuin murhaaja löytää hänet.

Minulla oli vaikeuksia tämän kirjan aloittamisessa. Olin ymmärtänyt tämän olevan sellainen jännäri, jossa poliisi on keskushenkilö yrittäen selvittää murhaa, vähän niin kuin Uhrilampaissa. Yllättäen Joona Linna ei ollutkaan tämän kirjan päähenkilö, vaan hypnotisoija Erik Maria Bark. Minulle tämä oli jotenkin pettymys. Kirjassa oli paljon, paljon kerrontaa Barkin perhe-elämästä, mikä tuntui minusta tylsältä, vaikka kyllä tällä kerronnalla oli lopulta tarkoituksensa. Kuitenkaan en hirveästi pitänyt siitä; ehkä kun murhajännärissä kerrotaan myös tavallisesta elämästä, se tekee tarinasta realistisemman ja näin ollen minulle vaikeampaa lukea? Minulla oli kyllä halua lukea kirjaa eteenpäin ja saada tietää mitä tapahtuu, mutta se ei ollut sellaista kivaa jännittämistä, vaan pikemminkin inhottavaa hikoilua. Saattaa olla ettei tämä kirja sovi minua herkemmille. Jotkut kuvailut oli minunkin mielestäni turhan liioiteltuja, vain lukijan järkyttämistä varten. Minusta vähemmälläkin olisi pärjätty.


Tarinankerronta oli siis hidastempoista, ainakin aluksi. Karkeasti sanottuna ensimmäiset sata sivua menivät siihen, että Bark valmistautui hypnotisoimiseen ja toiset sata sivua siihen, että pyörät saatiin kunnolla pyörimään. Ehkä toisella lukukerralla osaisi arvostaa jokaista sivua, jos huomaisi viitteitä tuleviin tapahtumiin, mutta nyt kirja tuntui liian pitkältä. Kirjan ensimmäistä 200 sivua vitkuttelin kuukaudet päivät, mutta loppuosan luin kyllä paljon nopeammin.

Kirjassa on kaksi omaa juonikuviota, joiden yhdistämistä ei ollut tehty minusta hirveän hyvin. Yhtäkkiä vain unohdettiin se juonen osa, mikä minua kiinnosti ja siirryttiin toiseen. Loppujen lopuksi juonikuvioiden punainen lanka periaatteessa löytyi, mutta minusta ne silti tuntuivat liian erillisiltä. Melkeinpä kuin kaksi erillistä tarinaa. Mutta vaikea sanoa, olisivatko tarinat toimineet yksittäin yhtä hyvin kuin yhdessä. Niiden yhdistämisessä olisi kuitenkin voitu tehdä parempaa työtä.

Loppujen lopuksi Hypnotisoija oli hyvä jännäri, jota ei voinut laskea käsistään puolen välin jälkeen. Vioistaan huolimatta aion kokeilla jotakin toista Lars Keplerin Joona Linna -teosta. Suosituksia? Olen kuullut, että sarjan toinen osa Paganini ja paholainen ei olisi niin hyvä -- voisinkohan hypätä suoraan 3. osaan?

Rastin tällä kirjalla kohdan "yli 500 sivua" ja saan näin ollen ensimmäisen bingoni, jes!
Osallistun tällä kirjalla myös Oksan hyllyltä -blogin Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen.

Yli 500 sivua: Hypnotisoija

Lainattu kirja: Iskän salaisuus

Palkittu kirja: Vain pahaa unta

Alle 200 sivua: Setä Pitkäsääri