Talven luetut 2013-2014

Näin se aika kiitää. Vaikka tuntuu siltä, etten ole ehtinyt lukea yhtään mitään viime aikoina, niin kyllähän tässä listassa silti muutama kirja on. Listasin myös muutaman sarjakuvan, josta en blogannut. Tässä siis lukemani kirjat (ja sarjakuvat) joulukuun (2013), tammikuun ja helmikuun (2014) ajalta:

Patricia C. Wrede:
Lohikäärmeen etsintä (1991)

Bill Willingham:
Fables, The Deluxe Edition, Part Two (2010)

Meg Cabot:
Abandon (2011)

Ursula K. Le Guin:
Maameren velho (1968)
Atuanin holvihaudat (1971)

_________________________

BLOGGAAMATTOMAT:

Rei Hiroe:
Black Lagoon vol. 1-5 (alunperin 2002-, Suomessa 2009-)

Tämä väkivaltainen "nuorten miesten" sarjakuva kertoo sekalaisesta palkkasoturiryhmästä, joka toimii Kaakkois-Aasian merillä 1990-luvulla.
Olin tästä innostunut teini-ikäisenä, mutta jostain syystä sarja jäi kesken. Päätin yrittää uudelleen, mutta huonoin tuloksin. Tarina oli alusta asti väkivaltainen, mutta kun soppaan heitettiin mukaan pedofiliaa ja murhaavia lapsia, minulta meni lukemisesta maku. Voin uskoa, että sarjassa myöhemmin ilmenee syvällisempikin tarina, mutta tässä vaiheessa tapahtumat tuntuivat vain huomionhaulta, tyyliin "mitäs shokeeraavaa keksisi tällä kertaa".

Rumiko Takahashi:
Inuyasha vol. 1-20

Tämän tarinan keskiössä on 15-vuotias uudelleensyntynyt papitar ja puolidemoni, jotka seikkailevat Sengoku-kauden (1450-1600) Japanissa.
En oikein innostunut tästä tämän ilmestyessä, mutta nyt voisin ahmia tätä tarinaa koko ajan! Hahmoista löytyy jopa syvyyttä, vau. Tarinassa on kauhupiirteitä, mikä vuoksi se ei aivan lapsille sovi, ja siitähän minä tykkään. Tarina pitää myös romantiikannälkäisen puoleni kylläisenä. Sitä ei ole liikaa eikä se ole kliseistä, ja jos se välillä siihen suuntaan viittaakin, on aika mätkiä hirviöitä. Oiva yhtälö minulle! Vähän tosin on ollut näkyvissä toistoa, joten saa nähdä kuinka kauan sarja pysyy hyvänä.

Yuu Watase:
Fushigi Yuugi vol. 1-3

Tässä 15-vuotias tavallinen koulutyttö lukee outoa kirjaa, jolloin päätyy keskiaikaista Kiinaa muistuttavaan maailmaan, jossa häntä pidetään legendaarisena rauhaa tuovana Suzakun neitona.
Tämänkin otin uudelleen luentaan. Muistaakseni tämä oli ensimmäisiä romanttisia sarjakuvia, joita luin, ja olin aivan tämän lumoissa sen ilmestyessä. Nyt vanhempana lumoa ei löydy. Suoraan sanottuna vain kliseistä tyttöjen sarjakuvaa.

__________________________

KESKEN JÄÄNEET:

Jätin kesken Patricia C. Wreden Lohikäärmeen retkikunnan. Alusta alkaen oli samanlainen fiilis kuin edellistäkin kirjaa luettaessa, mutta silti päätin antaa kirjalle mahdollisuuden ja pakotin itseni jatkamaan. Luin kirjaa aika nopeasti puoleen väliin asti, mutta sitten luovutin, koska en vain löytänyt enää mitään syytä jatkaa. Ihan ok tarina ja nuorempana olisi varmasti iskenyt paremmin, mutta jatko-osat eivät vain pysyneet yhtä hauskoina kuin ensimmäinen osa.

Aloitin myös lukemaan Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa La petite lectrice -blogin Katrista esimerkkiä ottaen. Teksti on tosiaan kuitenkin aika rankkaa (jopa pientä pakokauhun fiilistä on ollut ilmassa...), joten pyrin lukemaan kirjaa pikku hiljaa enkä usko että se koskaan blogiini päätyy.

Meg Cabot: Abandon (2011)

Abandon, Abandon Trilogy #1 (2011)
Macmillan Children's Books
296 s.
kieli: englanti
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★

"Anything can happen in a blink of an eye."

Pitkästä aikaa tuntui siltä, että nyt on YA-kirjan aika. Tämä kiinnitti huomioni kirjastossa kannen perusteella, mielestäni se on kaunis. Pidän myös siitä, että kirjassa ei ole takakansitekstiä, vain pelkkä huomion herättävä lause, joka alkaa etukannessa ("She knows what it's like to die...now Death wants her back"). Luin sisäkansitekstin ja huomattuani sen käsittelevän kuolemaa, kuolemasta heräämistä ja "manalaa", kiinnostuin! (vaikka teksti olikin hämäävä eikä täysin vastannut juonta.) Minua on aina kiinnostaneet erilaiset teoriat kuolemasta, Kuolemasta ja helvetistä. Siksi esimerkiksi pidän paljon Constantine-elokuvasta, niistä pienistä yksityiskohdista (kylpyamme+kissa!) jotka liittyvät helvettiin, vaikka kokonaisuudessaan elokuva vähän keskitasoa onkin.

Tätä kirjaa lukiessa kuitenkin tuntui, että olen kasvanut YA-kirjoista yli. Tai pikemminkin mietin, että ovatko kaikki lukemani nuorten kirjat olleet näin pinnallisia ja ärsyttäviä. On kyllä perin mahdollista, että nuorempana en olisi kiinnittänyt mitään huomiota näihin niin sanottuihin ärsyttäviin kohtiin...

Abandon kertoo 17-vuotiaasta Piercesta, jonka sydän lakkasi sykkimästä pari vuotta sitten puolen tunnin ajaksi. Tuona aikana hän näki pelottavan maailman ja salaperäisen pojan, jolta hän pääsi pakenemaan juuri ja juuri. Palattuaan henkiin lääkärit ja muut sanoivat, että hän näki vain unta, mutta Pierce tietää, että nyt tuo poika seuraa häntä ja haluaa viedä hänet takaisin...

Luin tämän kirjan kolmessa osassa. Aluksi luin noin 30 sivua, kunnes tulin kohtaukseen, joka turhautti minua erittäin paljon: päähenkilö Pierce alkaa ihailla nuoren pojan hauiksia ja vartaloa, vaikka edelliset sivut ovat pohjustaneet juuri päinvastaiseen; siihen että poika jahtaa Piercea, on stalkkeri ja näin ollen pelottava, ja Pierce kertookin pelkäävänsä tätä. Nina Mari kirjoittaa tästä ilmiöstä, ristiriitaisista suhteista nuortenkirjoissa, mielestäni hyvin tämän postauksen loppupuolella. Piercen ja pojan "suhteessa" näkyy kirjan loppupuolella hivenen järkeäkin, mutta muuten tämä ristiriitaisuus ärsytti minua enkä pystynyt samaistumaan heidän tunteisiinsa.

Kokonaisuudessaan tarina on minusta kuitenkin mielenkiintoinen ja loppujen lopuksi se onnistui imaisemaan minut mukaansa. Kuitenkin annoin tälle kirjalle vain kaksi tähteä; yhden tähden vähensin kirjoitustyylin, vai miten sen sanoisi, juonenrakenteen vuoksi. Tyylissä, missä kerrotaan menneisyydestä takautumina, ei ole mitään vikaa -- jos sitä osaa käyttää oikein. Hyvin kirjoitettuna se tuo kutkuttavaa jännitystä tarinaan, kun ei tiedä mitä on tapahtunut, mutta saa tietää siitä pikku hiljaa. Tässä kirjassa tämä tyyli ei kuitenkaan toiminut. Minusta kirjailija lähti aivan liian kaukaa purkamaan juonivyyhtä, ja aivan liian hitaasti ja sekalaisessa järjestyksessä. Uskon, että tarkoituksena oli pitää lukijaa jännityksessä, jotta tämä olisi aivan kikseissä, kun itse asia sitten lopulta kerrotaan -- mutta minulle näin ei käynyt. Kakku ehti aina lässähtää ennen paljastusta.

Kirja siis alusta huolimatta yllätti minut positiivisesti tarinallaan, vaikkei niin tehnytkään rakenteen osalta. Aion antaa jatko-osalle mahdollisuuden, kun se kirjastosta löytyy; muuten kyllä taitaisi jäädä lukematta.

Bill Willingham: Fables, The Deluxe Edition, Book Two (2010)

Fables, The Deluxe Edition, Book Two (2010) [originally published in single magazine form as FABLES 11-18 and FABLES: THE LAST CASTLE (2003)]
Vertigo Comics
259 s.
kieli: englanti
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★ 

Taas ihan hyvä sarjakuva. Nautin sen lukemisesta sillä hetkellä kun luin sitä, mutta tämä pölyyntyi kyllä kauan yöpöydällä ennen kuin sain lukaistua sen loppuun. Tarinassa on kyllä jännittäviä tapahtumia, mutta niitä ei kerrota mielestäni tarpeeksi jännittävästi. Jotenkin kerronta ei minuun iskenyt -- kaipasin enemmän sitä tunnetta, joka saa kääntämään sivuja kädet täristen ja jalat innosta hytkyen. Kylläkin se kohta, jossa Kultakutri näytetään taas ja se, jossa ratsuhiiripoliisi pakenee lilliputtinsa kera saivat minut hihkumaan innosta. Luku Storybook Love ja erityisesti Part One: The Mouse Police Never Sleep olivat  edellä mainituista syistä suosikkejani. Harmi vain, ettei useammat luvut innostaneet minua samalla tavalla.

Pidin siitä, että satuolentojen maailmasta ja heidän historiastaan kerrottiin enemmän, mutta kirjan alussa oleva Bag O' Bones -tarina tuntui turhalta -- vai jäikö minulta jotain huomaamatta, kun se tuntui täysin irralliselta?

Silmää hiveli se, ettei kaikki ruudut olleet samankokoisia palikoita, jotka on aseteltu täsmälleen samalle viivalle viivoittimen kanssa. Kyseessä oli kuitenkin tämä perus länsimaalainen tyyli, missä ei hirveästi uskalleta irroitella (köhmanganpuolustajaköh). Hyvää sarjakuvaa silti ja kyllä niitä vinojakin viivoja näkyi. Piirtojälki oli mielestäni hyvää, mutta alun jälkeen erittäin vaihtelevaa. Ensimmäisessä osassa en niinkään kiinnittänyt huomiota piirtäjien vaihtumiseen lukujen välillä, mutta tässä osassa se pisti liiankin paljon silmään. Tämähän kuitenkin ilmestyi alunperin pienemmissä osissa, silloin piirtotyylin vaihtuminen ei ole varmasti häirinnyt yhtä paljon.

Bigby Wolf luvussa 2...

...Bigby Wolf luvussa 4...

...sama herra 4 sivua myöhemmin luvussa 5.

Sarjakuvakirjan lopussa oli taas piirtäjien luonnoksia, mutta ilokseni myös pieni tarina siitä, miten Bigby Wolf saapui ihmisten maailmaan. Kuuden sivun mittainen tarina alkaa siitä, kun Bigby elää satumaailmassa vielä suden hahmossa. Kun hän huomaa jotain olevan vialla, hän alkaa seurata Vihollisen joukkoja ja yrittää auttaa muita hahmoja pakenemaan ihmisten maailmaan. Pidin tarinasta; oli kivaa vaihtelua, että tarinan taustoista kerrottiin ihan vain tekstin muodossa.

Tässä vielä lopuksi (taas) lukuja erottelevia kuvitussivuja, koska pakko näyttää teillekin. Aivan uskomattoman ihania, sanon minä:

Peukalo-Liisa, Punahilkka ja Little Boy Blue.

9: A book you thought you wouldn’t like but ended up loving

Täällä on ollut taas hiljaista, tällä kertaa se johtuu yksinkertaisesti siitä, etten ole saanut luettua loppuun yhtäkään kirjaa sitten Lohikäärmeen etsinnän, ja sen luin joulukuussa. Aluksi tunsin syyllisyyttä bloggaamattomuudestani, mutta sitten ajattelin, että kyllähän minulla on tässä aikaa ottaa muut kiinni, olenhan vielä aika tuore bloggaaja. Eihän sohvaperunaltakaan voi heti maratonia vaatia? Täällä siis vielä porskuttelen!

Kirja, josta en uskonut pitäväni, mutta jonka lukemisen aikana päädyin sittenkin hihkumaan ilosta, on Ernest Clinen Ready Player One (2011).
Päähenkilö on 2040-luvulla elävä nuori nörttipoika, joka pakenee tosi elämän taantumaa ja köyhyyttä virtuaalimaailmaan, kuten kaikki muutkin. Kun kuuluisan virtuaalimaailman rikas luoja kuolee, alkaa jahti tämän perinnön saajaksi -- sillä se joka löytää kolme avainta pelin sisältä saa rikkaudet omakseen. Vihjeenä toimii 80-luku, jolloin pelin luoja eli.

Pelit eivät ole koko elämäni eikä minulla ole erityisen läheistä suhdetta 80-lukuun, mutta silti tarina imaisi minut mukaansa! En olisi edes tarttunut tähän kirjaan, jos avokkini ei olisi ostanut tätä itselleen. Kirja oli täynnä viittauksia 80-luvun peleihin, elokuviin ja tv-sarjoihin, joista suurin osa meni minulta ohi, mutta pystyin silti nauttimaan kirjasta. Ajattelin ensin, että kirja, joka kertoo pelistä, jota joku pelaa, ei voi vain toimia -- mutta kyllähän se toimi!

Tämän elokuvaoikeudet on ilmeisesti ostettu, ja odotan kyllä innolla miltä mahdollinen elokuva tulee näyttämään. Tämä kirja on kyllä niin tarkoitettu elokuvaksi.

P.S. Luin tämän englanniksi, mutta kuulin että kirjan keksitty "gunter"-sana (egg+hunter) oli suomennettu muotoon "munastaja". Purskahdin nauruun...

P.P.S. Muistan jostain lukeneeni kirjailijan ostaneen ensimmäisillä palkkarahoillaan 1981 DeLorean -auton, pisteet siitä :D

Syksyn luetut 2013

Syksy tuli ja meni, vuosi 2013 tuli ja meni, mutta sain tämän listauksen aikaiseksi vasta nyt... Kiirettä tässä on ollut, mutta ajattelin että myöhäinen listaus on parempi kuin ei ollenkaan. Omaksi iloksi näitä kuitenkin teen. "Vuosi 2013" -postausta minun on turha tehdä, kun aloitin bloggauksen keskellä vuotta, mutta ensi vuonna luultavasti teen sellaisen.

Joku tässä pohti jonkin aikaa sitten, lukeeko kukaan tällaisia postauksia, mutta itse ainakin voin sanoa, että kyllä, kyllä luen. Seuraan niin monta blogia, että jokaista postausta ei aina ehdi lukea, joten näiden avulla on hyvä seurata mitä on jäänyt välistä.

Tällaista on siis tullut luettua syyskuun, lokakuun ja marraskuun aikana:

Cassandra Clare:
City of Fallen Angels (2011)

Michael Swanwick:
Rautalohikäärmeen tytär (1994)

J.K. Rowling:
Harry Potter ja viisasten kivi (1997)
Harry Potter ja salaisuuksien kammio (1998)

Patricia C. Wrede:
Lohikäärmeen prinsessa (1990)

Bill Willingham:
Fables, The Deluxe Edition, Book One (2009)
__________________________

BLOGGAAMATTOMAT:

Ai Yazawa:
Paradise Kiss vol. 1-8/10 (alunperin 1999-2003, Suomessa 2011-2013)

Olen Yazawan Nana-sarjan ehdoton fani, joten ajattelin kokeilla hänen muitakin sarjakuviaan. Alunperin tässä sarjassa on 5 osaa, mutta jostain syystä se venytettiin Suomessa 10-osaiseksi, mikä tuntuu turhalta. Siitä syystä minulta jäikin lukematta kaksi viimeistä osaa, kun ne eivät ole vielä ilmestyneet (ainakaan kirjastoihin). Yhdessä pokkarissa juonta ei ehditä mennä eteenpäin paljoa, joten suosittelen kaikkien osien hankkimista yhtaikaa, jotta lukeminen ei keskeenny. Suomennos oli paikkapaikoin huono, joten välillä en ymmärtänyt enkä pystynyt edes päättelemään mitä sanotaan. En siis yllättynyt, kun kuulin että tätä sarjaa ei ole käännetty suoraan japanista. En ole lukenut englannin kielistä versiota, mutta voisinpa melkein suositella lukemaan mieluummin sen. Minua itseä ei kiinnostanut tarinan pohjana toimiva muoti, muodin opiskelijat ja mallit, mutta nuoren tytön ensimmäiseen ihastumiseen ja sen mukana tuomiin ongelmiin pystyin samaistumaan.

Akira Toriyama:
Dragonball: Lohikäärmekuulien arvoitus (vol.1)
Dragonball: Lohikäärme Shenlong (vol.2)

Löysin tätä sarjakuvasarjaa sattumalta kirjastosta ja nappasin kaksi ensimmäistä pokkaria mukaani. Luin tätä pienenä, joten nostalgia-innostus oli suuri. Nauratti ihan mukavasti, mutta yllätyin vähän kuinka härskejä viittauksia tämä esiteini-ikäisten poikien sarjakuva loppujen lopuks sisälsi. Saa nähdä pystynkö jatkamaan tämän sarjan lukemista, kun joka viikko hamstraavat pikkupojat näyttävät ehtivän kirjaston sarjakuvahyllylle nopeammin kuin minä...
____________________________

KESKEN JÄÄNEET:

Yritin myös aloittaa Cassandra Claren The Mortal Instruments -sarjan 5. osan ja Chuck Palahniukin Fight Clubin lukemisen, mutta jostain syystä nyt ei ollut niiden aika. Tänä vuonna kokeilen uudelleen.

Patricia C. Wrede: Lohikäärmeen etsintä (1991)

Lohikäärmeen etsintä, Lumotun metsän kronikat #2 (2001) / Searching for Dragons, Enchanted Forest Chronicles #2 (1991)
WSOY
310 s.
kieli: suomi
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★


Tämänkin kirjan luin parissa illassa, mutta se ei viihdyttänyt minua yhtä paljon kuin ensimmäinen osa. "Mukiinmenevä" kuvailee tätä kirjaa aika hyvin. Edellisen osan rohkaisemana luin tämänkin nopeasti, mutta jos sarja olisi alkanut tästä kirjasta, en olisi ollut niin innokas jatkamaan sarjan lukemista. Nyt kuitenkin annan anteeksi, jatkan lukemista ja toivon, että 3. kirja on taas parempi.

Lohikäärmeen etsintä alkaa siitä kuinka Lumotun metsän kuninkaan, Mendarbarin, kuningaskuntaa vaivaa tuhopolttaja ja kuningas löytää poltetuilta alueilta lohikäärmeen suomuja. Mendarbar alkaa selvittää asiaa ja lähtee tapaamaan lohikäärmeiden kuningasta. Hän ei kuitenkaan löydä lohikäärmettä vaan prinsessa Cimorenen, jonka kanssa he yhdessä lähtevät etsimään kadonnutta lohikäärmeiden kuningasta sekä selvittämään Lumotun metsän ongelmia.

Tämä kirja ei ollut enää prinsessa Cimorenen näkökulmasta, mihin vähän petyin. Kirjaan kesti päästä aika kauan sisälle, kun en meinannut löytää mitään mielenkiintoista Mendarbarista. Ajattelin hauskuuden alkavan, kun Cimorene astui taas tarinaan mukaan, mutta niin ei oikein tapahtunut. Tuntui, että Cimorenesta oli katkaistu särmä pois. Jännitystä piisasi, hauskoja tapahtumia löytyi -- ihan siis mukiinmenevä kirja, mutta ei suosikkini. Kuulin, että tämän sarjan kaikissa neljässä osassa kerrotaan eri henkilön näkökulmasta, joten vähän jännityksellä odotan 3. osaa. Toivottavasti kuitenkin pidän siitä.