David Nicholls: Sinä päivänä (2009)

Sinä päivänä (2013, 1. painos 2011) / One Day (2009)
Miki™ (Otava)
996 s.
kansi: ?
kieli: suomi (suomentanut Sauli Santikko)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★★

"'Minä uskon, että on tärkeää saada jotain aikaan', hän sanoi."

Tämä oli ensinnäkin ensimmäinen Miki-kirja, jonka luin. Minulla oli ennakkoluuloja tätä painostyyliä vastaan, mutta ihan hyväksi se loppujen lopuksi osoittautui. Lempikirjojani en ostaisi tässä muodossa, koska kirjasta oli vaikeaa pitää huolta; ohuen ohuet sivut taittuivat helposti. Tämä kuitenkin sopi matkalukemiseksi oikein hyvin, pientä kevyttä kirjaa oli helppo kuljettaa mukana ja kirjan "pystyssä pitäminen" sopi paremmin ahtaaseen junaan (sängyssä lukeminen olikin taas vaikeaa). Miki-formaatti sopii siis hyvin kirjoille, jotka aikoo lukea vain kerran matkalukemisena (ongelmana vain on niiden korkea hinta verrattuna tavallisiin kirjoihin...)

Sinä päivänä kertoo kahden ihmisen tarinan 20 vuoden ajalta. Dexter on rikkaan perheen hemmoteltu poika, joka haluaa ottaa elämän rennosti, ja Emma on suuria unelmia täynnä oleva tyttö, joka haluaa tehdä jotain tärkeää elämällään. Kirja kertoo näiden kahden ystävyydestä yhden päivän kerrallaan, mitä heidän elämässään tapahtui joka 15. heinäkuuta 20 vuoden aikana alkaen vuonna 1988, jolloin he tapasivat.

Ensikosketukseni tähän tarinaan oli kun näin kirjaan perustuvan elokuvan trailerin. Leimasin sen siltä näkemältä kliseiseksi lällynlääksi. Nappasin kirjan kuitenkin sen kummempia ajattelematta kirjastosta mukaani. Ajattelin, että tarina olisi sopivan kevyt sen hetkiseen fiilikseeni ja sopisi pätkittäiseen lukemiseen.
Koska itse tarinakin oli kerrottu pätkissä, se sopi matkalukemiseksi, mutta aihe itsessään ei ollutkaan niin kevyt romanttinen hömpötys kuin olin kuvitellut. En pitänyt päähenkilöistä hirveästi, en varsinkaan itsekeskeisestä Dexteristä, mutta heidän tarinansa oli niin realistisesti kerrottu, että kirjailija onnistui saamaan minut samaistumaan heihin. Tässä oli juuri sellaisia "pieniä hetkiä", jotka useimmista romanttisista kirjoista puuttuvat, juuri ne hetket jotka tekevät tarinasta uskottavan. Tottakai samaistuminen riippuu suurimmaksi osaksi lukijasta itsestään ja hänen omista kokemuksistaan, mutta ainakin minua Emman ja Dexterin elämän laskut ja nousut koskettivat, ja muistuttivat jollain tapaa omista kokemuksistani.

En tiedä olisiko tämä tarina iskenyt niin kovaa, jos minulla ei olisi ollut niin suuria ennakkoluuloja tätä kohtaan ja jos en olisi lukenut tätä juuri nyt. Pidin tätä siis kliseisenä romanttisena kirjana, mutta sain totisesti yllättyä -- varsinkin lopun osalta. Kyllähän se eräällä tapaa oli kliseinen loppu, mutta ei kuitenkaan sellainen jota olin odottanut (tai jollaista olisin kaivannut sen hetkiseen fiilikseeni). Loppu kuitenkin vahvisti kirjan realistisuutta, mistä en voi olla antamatta lisäpisteitä. Kirjassa ärsytti se, että kirjailija ei koskaan kertonut juuri niistä hetkistä, jotka minua eniten kiinnostivat -- niihin vain viitattiin sivulauseessa jälkikäteen. Toisaalta, kaipa tämäkin lisäsi tarinan realistista puolta?

Niin kuin Goodreadsissa jo sanoinkin, tästä ei tullut lempikirjaani enkä oikeastaan tiedä kelle tätä edes suosittelisin -- antamani hyvät pisteet kun ovat niin vahvasti yhteyksissä hyvään lukukokemukseeni. Minun tapauksessani tuli kuitenkin koettua positiivinen yllätys -- ehkä jollekulle toisellekin voisi näin käydä.

Vladimir Nabokov: Lolita (1955)

Lolita (11. painos, 2011) / Lolita (1955)
Gummerus
384 s.
kansi: Eeli Jaatinen
kieli: suomi (suomentanut Eila Pennanen ja Juhani Jaskari)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★★

"Lolita, eli Valkoiseen rotuun kuuluvan miespuolisen lesken tunnustus -- nämä kaksi nimeä oli tätä esittelyä seuraavilla merkillisillä sivuilla, silloin kun näiden rivien kirjoittaja sai ne haltuunsa."

Luin tämän jo aikaa sitten, elokuussa, mutta en ollut saanut aikaiseksi kirjoittaa tästä. Olin kuitenkin ehtinyt luoda pohjan tälle blogipostaukselle niin tehdäänpäs nyt loppuun asti. Minulla on jäänyt rästiin muitakin kirjoja; pitää katsoa kirjoitanko niistä ollenkaan vai tekisinkö esimerkiksi monen kirjan tiivistelmäpostauksen mieluummin. Yritän nyt kuitenkin jotenkin kertoa kirjan herättäneitä ajatuksia.

Tiesin Lolitan nimenä etukäteen, mutta sen tarina ei ollut minulle tuttu. En ole nähnyt elokuvaakaan vielä (vaikka minulla on epäilykseni kannattaako sitä edes katsoa). Tiesin kuitenkin, että kirja on "skandaalimainen" ja siihen liittyy pedofiliaa. Pedofilia ei ole aihe, joka saisi minut hihkumaan "oi että, tuo kirja pitää lukea", mutta minua kiinnosti kirjassa se tosiasia, että sitä pidetään klassikkona. Minua myös yleisesti kiinnostaa "kielletyt kirjat", siis kirjat jotka ovat joistain syistä kielletty/olleet kiellettyjä joissain maissa, ja Lolita kuuluu niihin. Lolita leimattiin "eroottiseksi" ja "pornografiseksi", ja se kiellettiin ainakin Ranskassa.

Ymmärrän täysin miksi tätä kirjaa pidetään klassikkona. Vaikka kirjan tylsät kohdat vetivät vertoja Robinson Crusoen kanssa vietetylle kuorsaukselle, en ole aiemmin lukenut mitään Lolitan kaltaista. Myönnettäköön tosin, että aika harvoin haastan itseäni lukemaan aivojumppakirjoja, koska päällimmäinen tavoitteeni kirjojen lukemisessa on viihtyvyys, rentoutuminen ja eskapismi. Tämä kuitenkin väänsi aivojani solmuun siinä mielessä, että se haastoi minut miettimään etiikkaa. Lolitahan siis kertoo miehestä, joka rakastuu 12-vuotiaaseen tyttöön. Tämän luulisi olevan helppo asetelma, eikö vain? Se on väärin, moraalitonta, tietysti. Mutta Nabokov ei päästänyt ainakaan minua noin helpolla. Hän kirjoitti sillä tavalla, niin hyvin, että tarina imaisi minut mukaansa ja tosielämän moraalirajat alkoivat hälventyä. Välillä sitä huomasi unohtaneensa, että Lolita on vasta lapsi. Ikään kuin tarinan imaisema pääni lätsähti yhtäkkiä takaisin reaalimaailmaan, hetkinen, mitäs ällöttävyyksiä minä luenkaan!

Kirjan rakenne on kyllä niin mielenkiintoinen, kun se on vain ja ainoastaan tämän miehen, pedofiilin näkökulmasta. Kyllähän monissa kirjoissa on minä-kertoja, mutta en ole siihen kiinnittänyt aikaisemmin niin paljon huomiota. Tätä tarinaa luettaessa siihen kuitenkin väistämättä kiinnitti huomiota, koska aihe oli niin voimakas. Sitä tiesi, että minä-kertojaan ei voi aina luottaa, mutta silti siihen välillä haksahti, kunnes todellisuus pilkisti lauseiden raosta, ja sitä alkoi epäillä miltä todellisuus oikeasti näyttää.

Lolitassa on todella vahva ja rohkea aihe (oli silloin ja on minusta edelleen), mutta en silti pidä sitä eroottisena kirjallisuutena tai pornona, huhuh. Ne jotka väittävät kirjaa pornoksi, ovat luultavasti lukeneet vain kirjan alun eivätkä pysty näkemään asetelman taakse. Kirjassa on toki muutama eroottinen kohtaus, mutta ei se minusta ole riittävä syy laittaa näin järkyttävän huonoa ja harhaanjohtavaa kantta Lolitan suom. kieliseen painokseen (onneksi kirjasta otettiin uusi painos tuolla uudella violetilla kannella...)

Ranskankieliset lauseet ja niiden kääntämättömyys hämmensivät, kertojan paikoittainen epäselvyys sekoitti, Amerikan ympäri kiertäminen tylsistytti, luettelointi ja pitkät lauseet rasittivat. Välillä Lolita siis todellakin oli mielettömän pitkäveteinen, mutta toisaalta Nabokovin kirjoitustyyli oli hieno ja hän kirjoitti viekkaasti. Tämä oli ehdottomasti sellainen kirja, jonka herättämistä ajatuksista olisin halunnut keskustella, ja joka sopisi mielestäni hyvin lukupiirikirjaksi, pureskeltavaksi alusta loppuun.

K10: Noitakirjoja

Kuukauden kymppikin meinasi kaikessa kiireessä unohtua, ja taisipa jopa jäädäkin välistä, mutta tässä se taas on. Halloweenin kunniaksi (ja koska en saanut luettua niin montaa kirjaa Le Masque Rogue -blogin Halloween-haasteeseen, vain tämän ja nämä) listasin noitakirjoja ja muutaman elokuvankin aiheeseen liittyen. Jotkut listan kirjoista olen lukenut, osaa taas en. Laitoin listalle kuitenkin vain sellaisia kirjoja, joista itse pidän tai jotka vaikuttavat minusta mielenkiintoisilta. Yritin aluksi listata vain wicca-fiktiota, mutta koska tietämykseni siitä on vielä niin vähäistä, otin mukaan myös "perinteisemmät" noitakirjat.

1. Cate Tiernan: Sweep-sarja (2001-2003). 15-osainen sarja kertoo teini-ikäisestä Morganista, joka päättää kokeilla wiccalaista rituaalia ystäviensä kanssa odottamattomin seurauksin. Sarjan 6 ensimmäistä kirjaa olen arvostellut täällä.

2. Celia Rees: Noitalapsi. Minun oli tarkoitus lukea tämä uudestaan Halloween-haasteeseen, mutten ehtinyt. Pidän tästä ja sen jatko-osasta paljon, jatko-osasta vähän enemmänkin. Realistinen tarina noidista, luulin sitä jopa todeksi.

3. Roal Dahl: Kuka pelkää noitia?. En ole ihan varma, mutta luulen lukeneeni tämän joskus. Tästä on tehty myös elokuva vuonna 1990, voisinpa oikeastaan katsoa myös sen, kunhan ehdin!

4. Alice Hoffman: Noitasisaret. En ole lukenut tätä kirjaa, mutta rakastin kirjaan perustuvaa elokuvaa nuorempana. Ihastuin elokuvassa juuri sellaiseen realistiseen noituuteen, mutta myös siihen romanttiseen puoleen, kun päähenkilö tekee loitsun löytääkseen rakastettunsa.

5. Isobel Bird: Circle of Three -sarja (2001-2002). Joku kuvaili tätä sarjaa Goodreadissa samanlaiseksi kuin Tiernanin Sweep-sarja sillä erolla, että kun Sweep on fantasiamaista, tämä on realistisempaa.

6. Monica Furlong: Wise Child [Doran #1] (1989). Jonkun mukaan Goodreadsissa tämä on käännyttänyt nuoria lukijoita wiccalaisiksi, minkä vuoksi en voi olla kiinnostumatta tästä. Sitä paitsi juoni kuulostaa oikein hyvältä! "In a remote Scottish village, nine-year-old Wise Child is taken in by Juniper, a healer and sorceress. Then Wise Child’s mother, Maeve, a black witch, reappears. In choosing between Maeve and Juniper, Wise Child discovers the extent of her supernatural powers—and her true loyalties."

7. James Clemens: Wit'ch Fire [The Banned and the Banished #1] (1999). Joku kehui tätä sarjaa netin syövereissä, ja vaikka kirjan Goodreads-info ei hirveästi kutkuta mielikuvitustani, se joku osasi kehua tätä kirjaa sillä tavoin, että aion antaa tälle kirjalle mahdollisuuden, jos se joskus tulee vastaan.

8. Tom Robins: Jitterbug Perfume (1984). Ei ilmeisesti yhtä "noitamainen" kirja kuin nuo muut, mutta löysin tämän kuitenkin Goodreadsin Wiccan/Pagan fiction suggestions -listalta. Suuri pistemäärä ja kirjan kuvaus herättivät mielenkiintoni.

9. Titus Hjelm (toim.): Mitä wicca on? (2005). Like Kustannuksen sivu lupaa tämän olevan "ensimmäinen suomalainen yleisesitys modernista noituudesta". Lukiessani Sweep-sarjaa en ole voinut olla miettimättä, mitkä asiat kuuluvat oikeasti wiccalaisuuteen ja mitkä ovat kirjailijan itsekeksimiä asioita. Minua siis kiinnostaisi jokin tämäntyyppinen tietokirja -- osaisiko joku kertoa tästä jotain tai kenties suositella jotain toista?

10. Heinrich Kramer: Noitavasara (2014). Törmäsin tähän ihanannäköiseen kirjaan kirjamessuilla ja kiinnostuin heti. Salakirjat niminen kustantamo julkaisi tänä vuonna kirjan Malleus Maleficarum - Noitavasara, jonka kirjoitti Heinrich Kramer vuonna 1486 täydelliseksi noitaoikeudenkäynnin käsikirjaksi, ja se vaikutti suuresti noitavainojen leviämiseen Euroopassa. Tämä "maailmanhistorian pahamaineisimmaksi kirjaksi" leimattu opus on siis pakko lukea jossain vaiheessa. Uskomatonta miten vain yksi kirja on ollut osallisena niin monen ihmisen kuolemaan... Eikun hetkinen.

-------------------------------------------------

Jätin listalta pois esim. Potterit, koska ne ovat jo kaikille tuttuja, ja Lumoavan kirouksen, koska en pitänyt siitä niin paljoa.

Mieleen tulee myös elokuvia ja tv-sarjoja aiheeseen liittyen, kuten esim. Hoffmanin kirjaan perustuva elokuva Lumotut sisaret (Practical Magic, 1998), jota pelkäsin ja rakastin lapsena, ja nuorten tv-sarja Noitapiiri (The Secret Circle, 2011-2012), jonka ensimmäisen (ja ainoan) kauden katsoin Netflixistä innoissani aiheesta johtuen, vaikkei sarja sen kummoisempi ollutkaan; sarja ilmeisesti perustuu L. J. Smithin (Vampyyripäiväkirjat) vuonna 1992 ilmestyneisiin kirjoihin. Elokuvan Noitapiiri (The Craft, 1996) olen myöskin nähnyt, vaikken muistakaan sen juonesta paljon mitään. Ja mitäs muita näitä on; Sabrina teininoita, Siskoni on noita...

Olisiko teillä suositeltavana noita-/wicca-aiheisia kirjoja tai elokuvia? Otan vinkit mielelläni vastaan!

Cate Tiernan: SWEEP-sarja, osat 1-6 (2001) & julkaisukohu

Book of Shadows, volume 1 (tammi, 2001), 176 s.
The Coven, Volume 2 (tammi, 2001), 185 s.
Blood Witch, Volume 3 (huhti, 2001), 202 s.
Dark Magick, Volume 4 (kesä, 2001), 186 s.
Awakening, Volume 5 (elo, 2001), 188 s.
Spellbound, Volume 6 (syys, 2001), 190 s.

Speak, Penguin Group
kansi: Lori Thorn (kirjat 1-3), Kristina Dvewell (volume 2 [kirjat 4-6])
kieli: englanti
mistä minulle: tilasin nettikirjakaupasta.
arvosana: ★★★

"Years from now I'll look back and remember today as the day I met him."

Arvostelen tämän sarjan kuusi ensimmäistä osaa tässä samassa postauksessa, koska luin nämä lyhkäiset kirjat putkeen enkä osaa erotella niitä toisistaan (varsinkin kun seuraava alkoi aina siitä mihin edellinen jäi). Olen kyllä kummistunut siitä, että nämä kirjat on eroteltu toisistaan näin kuin ne on, varsinkin kun nämä kuusi osaa (ja kahdeksanteen osaan asti) on kuitenkin ilmestynyt samana vuonna. Onko tässä haluttu tehdä mahdollisimman paljon rahaa vai onko kirjailijan kirjoittamaa tekstiä yksinkertaisesti vain toimitettu vain vähän kerrallaan, mutta kuitenkin haluttu laittaa jo käsitelty teksti markkinoille? En tiedä, mutta jos tämä sarja kiinnostaa, suosittelen ostamaan kolmen kirjan painoksia verrattaen siihen, että ostaisi jokaisen kirjan erikseen -- vaikka yksittäiskirjojen kannet ovat todella hienoja, rahaa säästyy selkeä määrä jos viitsii ostaa 3 kirjan versiot.

Vas. osat 4-6 yhdessä painoksessa, keskellä osa 2, oik. osa 3.

Olin näiden kirjojen pauloissa teini-ikäisenä. Innostuin näistä, koska wicca aiheena oli minulle täysin uusi, mutta mielettömän kiehtova enkä ollut löytänyt tällaista kirjallisuutta suomeksi. Kirjojen englanti oli vieläpä helppoa ja tarina oli niin helppolukuista, että päädyin tilaamaan ensimmäisen osan jälkeen monta kirjaa kerrallaan. Vaikka tämä sarja ei enää iske niin paljon kuin silloin, olen tyytyväinen että tilasin tätä.

Sweep-sarjan ensimmäinen osa, Book of Shadows, aloittaa Morgan Rowlandsin tarinan. 17-vuotias Morgan on tavallinen, ujo tyttö. Hän käy koulua parhaiden ystäviensä Breen ja Robbien kanssa, tekee tunnollisesti läksynsä, menee joka sunnuntai perheensä kanssa aamukirkkoon kunnon kristittynä. Hänen kouluunsa saapuu kuitenkin uusi poika, josta Morgan (ja kaikki muutkin) kiinnostuvat. Cal Blaire on karismaattinen, tulee kaikkien kanssa toimeen ja juttelee myöskin poikia ujostelevalle Morganille. Cal kertoo olevansa wiccalainen ja saa muutamia ihmisiä, mukaanlukien Morganin, kokeilemaan wiccalaista piiriä eräänä iltana. Wiccalainen elämä vie Morganin mennessään...

Stephen King: Carrie (1974)

Carrie (2013, 1. suom. painos 1987) / Carrie (1974)
Tammi
206 s.
kansi: Motion Picture Artwork And Photography
kieli: suomi (suomentanut Tuula Saarikoski)
mistä minulle: sain lahjaksi.
arvosana: ★★★

"Uutinen Westoverin (Ma.) Enterprise-viikkolehdessä 19. elokuuta 1966: KIVIÄ SATOI -Useat luotettavat henkilöt ovat kertoneet, että Chamberlainin kaupungin Carlinkadulla satoi elokuun 17. päivänä kiviä kirkkaalta taivaalta."

Sain Carrien pokkariversion jokin aika sitten lahjaksi, koska olin kiinnostunut siitä uuden elokuvaversion myötä. Halusin lukea kirjan ennen molempien elokuvien katsomista. En ole aikaisemmin lukenut mitään Stephen Kingiltä, vaikka ystäväni ovatkin suositelleet mm. Musta Torni -sarjaa ja olen ollut itse kiinnostunut Kingin Hohdosta (tämänkin elokuvaversio on minulta edelleen näkemättä, uskokaa tai älkää). Vaikka Kingin kirjoitustyyli ei ihan iskenyt, yllätyin ihan positiivisesti Carrien kohdalla.

Carriessa eletään 70-luvun loppua pienessä kaupungissa, jossa teini-ikäinen tyttö Carrie elää vanhoillisen ja ääriuskovaisen äitinsä kanssa, ja joutuu koulussa muiden, varsinkin tyttöjen, kiusaamaksi. Tarinaa kerrotaan eteenpäin Carrien ja hänen luokkatovereidensa näkökulmasta sekä tulevaisuuden lehtileikkein, jotka kertovat tapahtumasta "varjo joka räjähti".

Pidin tästä kirjasta, mutta en täysin ihastunut. Kingin tapaan kirjoittaa hahmojen tajunnanvirtaa sulkeissa häiritsi minua paljon, vaikka siihen vähän tottuikin. Silti kirjan loppupuolellakin minua häiritsi, että jouduin lukemaan nämä pilkuttomat ja pisteettömät tajunnanvirtalauseet pariin kertaan ennen kuin tajusin mitä niissä sanotaan. Muuten Kingin kirjoitustyyli oli ihan hyvä, pidin varsinkin hänen tavastaan antaa vihjeitä tulevasta tulevaisuuden lehtileikkeillä ja kirjojen sitaateilla. Harmi vain, että tiesin suunnilleen mitä lopussa tuli tapahtumaan, muuten tällä tarinaratkaisulla olisi saattanut olla enemmän vaikutusta tarinan tunnelmaan minun osaltani. Tästä tuli mieleen Lionel Shriverin Poikani Kevin (jonka olen tosin vain nähnyt elokuvana), jonka kanssa spoilaannuin samalla tavalla ja se pilasi minulta lopun osittain. En tosiaan tiedä johtuiko se tuosta spoilaantumisestani, mutta mielestäni lopputapahtumat olisivat voineet olla "dramaattisempia".

Katsoin Carrieen perustuvat elokuvat, vuoden 1976 version, joka ilmestyi pari vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen ja vuoden 2013 version. Kummassakin tapauksessa olen sitä mieltä, että kirja oli parempi, mutta vertaillessani elokuvia keskenään, voin sanoa vuoden -76 elokuvan olleen parempi. Vanhemmassa versiossa elokuvan rakenne eroaa kirjasta sillä tavoin, että elokuvan alkupuolisko vaikuttaa ihan tavallisesti teinielokuvalta tyyliin "kiusattu ujo tyttö muuttuu kauniiksi ja saa paljon ystäviä", mutta muuttuukin sitten kauhu(maiseksi)elokuvaksi. Uskon, että tämä on ollut aikoinaan ihan hyvä ratkaisu, jos yleisö ei ole lukenut kirjaa. Jos yleisö on yllättynyt elokuvan sävyn muuttuessa, uskon sen olleen hienokin kokemus. Jotkut hahmot eivät tosin olleet minusta onnistuneita, esim. Carrien äiti ja John Travoltan näyttelemä Billy eivät olleet niin kamalia kuin kirjassa. Petyin katsoessani vuoden 2013 version, sillä se olikin vain uusi versio vuoden -76 elokuvasta, ei uusi versio kirjasta. Samat, huonotkin ratkaisut oli otettu mukaan. Chloë Grace Moretzin näyttelemä Carrie oli selkeästi huonompi kuin Sissy Spacekin Carrie. Se jos mikä oli vuoden -76 elokuvan vahvuus, Sissy Spacekin vahva eleetön näytteleminen.

Osallistun tällä kirjalla Le Masque Rogue -blogin lokakuun Halloween-haasteeseen.

Helsingin kirjamessujen 2014 tärpit

Huomenna se alkaa: nimittäin ihka ensimmäiset kirjamessuni! Opiskelijana sain 4 päivän lipun 20 euron hintaan, joten pakkohan se oli otettava. Jo nyt olen saanut kokea messujen iloja ja suruja: innostunut hihkuminen tulevista paneeleista... tajuten, että juuri ne kaikki joihin minä haluan mennä ovat tietysti päällekkäin. Ketuttaa siis jo etukäteen. Tätä iltaa olen viettänyt tutkien messulehteä ja yrittänyt ottaa jotain selkoa tulevien päivien ohjelmastani. Tässä suunnitelmiani, jakakaa suruni siinä, etten pääse punaisilla palloilla merkittyjä keskusteluja kuulemaan, koska jokin toinen vihreällä merkitty ohjelma veti minua enemmän puoleensa! Jos ehdin, kirjoitan myöhemmin messujen jälkitunnelmista erikseen.


TORSTAIN 23.10. TÄRPIT:

•10:00 Aino: Suomalaiset menestyskirjailijat maailmalla [lehti lupaa "kokemuksia meiltä ja maailmalta". Haastattelussa mukana Timo Parvela, Salla Simukka ja Leena Lehtolainen.]

•12:00 Kullervo: Tulevaisuudessa jokainen julkaisee itse kirjansa - vai julkaiseeko? [kustantajia ja kirjailijoita keskustelemassa siitä tarvitaanko kustannustoimittajia vielä; toivottavasti ovat ottaneet mukaan myös jonkun omakustannekirjailijan.]

•12:00 Kirjakahvila: Michael Booth, Pohjolan onnelat - karu totuus Suomesta, Ruotsista, Norjasta (ja Islannistakin)

•12:30 Wine Corner: 100 vuotta suomalaista animaatiota [suomalaisen animaation vaiheet ja nykypäivä.]

•13:00 Katri Vala: Tuula Karjalainen, Tove Jansson - tee työtä ja rakasta [tätä ei tarvitse selitellä; pakko päästä kuuntelemaan!]

•13:00 Aino: Kustantamon kulisseissa [mitä kustantamoissa tapahtuu ennen kuin käsikirjoitus on muuttunut kirjaksi? Tämä harmittaa ihan vietävästi, että on yhtaikaa Tove Jansson -ohjelman kanssa!]

•13:00 Wine Corner: Miten suomennokseni ovat syntyneet? Heikki Kaukoranta [sarjakuvan kääntämisestä. Miksi tämäkin on pitänyt laittaa päällekkäin Tove Janssonin kanssa! ärrinmurrin.]

•14:00 Wine Corner: Miten suomennokseni ovat syntyneet? Juhani Lindholm [tätä sentään ehdin kuuntelemaan, vaikka tuo sarjakuvan kääntäminen kiinnosti yhtä paljon...]

•14:00 Takauma: Suomalainen kansanusko - samaaneista saunatonttuihin [tämä nyt jää kuulematta, mutta voinpahan aina lainata Risto Pulkkisen samannimisen kirjan - jonka uuden painoksen kansi on muuten vietävän hieno!]

•16:00 Kullervo: Kirjallisuutta Kiinasta - Han Han ja muita kirjallisuuden helmiä [sinologi Pertti Seppälä ja suomentaja Rauno Sainio keskustelevat kaikesta kiinalaisesta. En ole lukenut kiinalaista kirjallisuutta, mutta aihe kiinnostaa.]

•16:00 Katri Vala: Tiina Raevaara - Laukaisu [Raevaara on tutkinut perhesurma-ilmiötä romaanissaan. Annami bloggasi tästä kirjasta aikaisemmin tänä vuonna ja se on siitä asti kutkutellut kiinnostusta. Nyt valitettavasti jää kuitenkin väliin tämä paneeli.]

•17:00 Kullervo: Kriitikot vs. kirjabloggaajat [tätä on tietysti pakko mennä kuuntelemaan :D Kiinnostavaa kuulla minkälaisen näkökulman paneeli saa aikaiseksi. Mukana ainakin kirjablogi Kirjasfääri.]

--------------------------------------------
Torstainen messupäivä on nyt selvitty ja olen vähän viisaampi seuraavaa päivää varten. 1) Juo enemmän vettä. 2) Ohjelman missaaminen ei ole maailmanloppu. Paneeleissa toki keskusteltiin todella mielenkiintoisista aiheista ja opin jonkin verran uusia asioita, mutta suurimmaksi osaksi paneelien keskustelut olivat pintaraapaisuja ko. aiheesta, lähinnä ajanpuutteen vuoksi. Tuula Karjalaisen haastattelun peruminen harmitti kyllä vietävästi, se täytyy sanoa. Sitä odotin ehkä eniten (ainakin torstain) ohjelmasta. Syytä perumiselle ei kerrottu, enkä ole löytänyt mitään lisätietoakaan netistä saako haastattelu esim. uuden ohjelmapaikan. Onko joku täällä viisaampi? Tässä kuitenkin huomisen eli perjantain messutärpit (melkeinpä jokaiselle tunnille olisi jotain, mutta koska saan huomenna messukaverin ja syödäkin toki pitäisi, mitä luultavimmin skippaan osan ohjelmista):

PERJANTAI 24.10. TÄRPIT:

•11:00 Mika Waltari: Itsensä valjastajat ["säilyykö suomalainen käännöskirjallisuus korkeatasoisena?" -- erittäin mielenkiintoinen kysymys, siis miksi tälle paneelille on varattu aikaa vain puoli tuntia??]

•12:00 Louhi: Maailmanmatka ja maailmantuska [köyhyydestä ja kurjuudesta, johon törmää matkoilla; voiko siihen vaikuttaa? Mukana Mondo-lehden päätoimittaja sekä Riku&Tunna.]

•13:00 Aino: Käsikirjoituksesta kirjaksi [kirjailijan ja kustantamon yhteistyöstä, mukana WSOY:n kustannuspäällikkö, Gummeruksen viestintä- ja markkinointijohtaja ja Nemon kustantaja. Vaikka en ole koskaan kirjoittanut mitään edes pöytälaatikkoon, kirjan tekemisen prosessi kiinnostaa, ties sitä vaikka joskus kirjan pyöräyttäisi...]

•13:00 Wine Corner: Miten käännökseni ovat syntyneet? [haastateltavana Sofi Oksasta ruotsintanut Janina Orlov. Tämä kiinnostaisi myös todella paljon, mutta totesin tänään torstaina, että Wine Cornerin puolituntiset haastattelut tuntuvat erittäin lyhyiltä, eikä niistä saa niin paljon irti kuin haluaisin -- siksi valitsen mieluummin tunnin paneelin.]

•14:00 Aleksis Kivi: Yksi kulttuuri, monta kansaa vai yksi kansa, monta kulttuuria ["onko suomalainen kulttuuri köyhtymässä vai rikastumassa?", mukana kirjailijoita, kulttuurivaikuttajia, poliitikkoja.]

•14:00 Aino: Lähtölaukaus: kohti kirjan vuotta 2015! Kestääkö kirja? [kirja-alan tulevaisuudesta keskustelemassa mm. Sofi Oksanen.]

•14:00 Louhi: Kirjakallion lukupiiri [Rikun & Tunnan Madventuresin maailmanselitys.]

•16:00 Kullervo: Suomentaminen - mission impossible ["filosofian, antiikin tekstien ja runouden suomentajat keskustelevat 'mahdottomien' tekstien suomentamisesta." Ehkä nyt on jo tullut selville, että kääntäminen kiinnostaa minua...]

•17:00 Louhi: Mikä on Wyvern suomeksi? [spekulatiivisen fiktion suomentamisesta. Joo kyllä tämä aihe kiinnostaa :D]

•17:00 Kullervo: Yhteisöllinen kirjoittaminen muuttuvassa kirjallisuusmaailmassa [tästä en tiedä oikeastaan mitään ennakolta, joten se olisi varmasti mielenkiintoista kuultavaa, mutta Louhin ohjelma vei nyt voiton.]

•17:30 Aleksis Kivi: Ankkamestari Don Rosa [tämäkin haastattelu kiinnostaisi Don Rosan fanina, mutta ehkä hän ei ehdi sanomaan mitään kivaa puolen tunnin aikana, eihän...?]

•19:00 Eino Leino: Eun Sun Kim - Yhdeksän vuoden pako helvetistä [Eun Sun Kimin haastattelu hänen elämästään P-Koreassa ja hänen paostaan sieltä, Kimiltä on ilmestynyt myös samanniminen kirja, jonka luen kunhan kirjaston varauslistat lyhenevät.]

•19:00 Louhi: Mitä on scifi-fandom?  [saadaanko Suomeen Worldcon v. 2017? En ole koskaan osallistunut Worldconiin enkä siis tiedä millainen se tarkalleen on, mutta toivon silti että se saataisiin Suomeen!]

--------------------------------------------
Myöskin perjantai selvitty! Yhtä rankka oli tämäkin päivä, tosin eri syistä. Eilen juoksin ohjelmissa, tänään enemmän tuijotin silmät pyöreinä myyntipöytiä. Kaikkiin ohjelmiin en ehtinyt, ja yksi oli taas peruttu. Lauantaina otankin vähän rennommin ja aion enemmän hengailla, koska ohjelmassa ei ollut paljon "tuonne-on-pakko-päästä"-paneeleita. Tässä kuitenkin lauantain vinkit:

LAUANTAI 25.10. TÄRPIT:

•12:00 Takauma: Mitä on suomikumma? [niin mitäs se on? Keskustelussa mukana ainakin J. Pekka Mäkelä.]

•13:00 Aino: Miten tullaan kirjailijaksi? [kirjailijoita, kustantaja ja kustannustoimittajat keskustelemassa siitä mitä tapahtuu käsikirjoituksen hyväksymisen jälkeen.]

•13:00 Katri Vala: Helen Svensson ja Sophia Jansson - Kirjeitä Tove Janssonilta ["mitä uutta opimme Tovelta kirjeiden kautta?]

•14:00 Aleksis Kivi: Ensimmäisen kirjan huuma ja katumus [keskustelua esikoisteoksista, messulehdessä ei tosin lue ketkä ovat keskustelussa mukana. Päätän paikan päällä menenkö tähän vai enkö, riippuen vieraista.]

•16:00 Wine Corner: Monikielisyys ja kirjailijuus ["millaista on julkaista kaunokirjallisuutta muulla kuin omalla äidinkielellään", onpas mielenkiintoinen kysymys! Mukana saksalais-venäläinen ja suomenruotsalais-venäläinen kirjailija.]

•16:00 Aino: Renata Pepicelli - Islamin huntu [paljon meteliä aiheuttavasta vaatekappaleesta keskustelemassa kirjailija itse, toimittaja, Suomen islamilaisen neuvoston varapuheenjohtaja ja kulttuurikouluttaja. Samanniminen kirja on kiinnostanut minua siitä asti kun se suomennettiin, toivottavasti pääsen myös lukemaan sen piakkoin. Ehkä saan paneelista lisäpontta!]

--------------------------------------------
Lauantaina alkoi jo huomata, että messut alkavat väsyttää -- onneksi siis ei ollut paljon minua kiinnostavaa ohjelmaakaan. Sunnuntaina vähän sama juttu; ne jotka kiinnostavat, ovat tietysti kaikki melko päällekkäin, mutta selkeästi yksi ylitse muiden kiinnostaa, joten hiuksia ei tarvitse repiä irti. Lauantai meni vähän väsynein, mutta oikein lepposin mielin. Uskaltauduin jopa kysymään kysymyksen Sophia Janssonilta Kirjeitä Tove Janssonilta -paneelin jälkeen (siitä lisää tulevassa messukoostepostauksessa). Huomenna otetaan vielä viimeinen roundi ja sitten pääsee lepäämään koulumaailmaan (eli ei pääse).

SUNNUNTAI 26.10. TÄRPIT:

•13:00 Aino: Kustantamon kulisseissa [tämä on ilmeisesti sama ohjelma kuin se torstainen, mihin en päässyt, nytpä pääsen jee!]

•14:00 Aino: Tove Jansson, monitaituri [Helen Svensson, Sophia Jansson, Tuula Karjalainen ja Sirke Happonen keskustelevat Tove Janssonista. Tuula Karjalaisen torstainen haastattelu peruttiin, toivottavasti hän kuitenkin pääsee tähän paneeliin mukaan.]

•14:00 Takauma: Ohjeita lohikäärmeiden kasvattajille [haastateltavana Emilia Lehtinen, nuorten fantasiakirjailija. "Eroavatko kotimaiset lohikäärmeet ja fantasia kansainvälisistä lajikumppaneistaan?"]

•14:00 Kirjakahvila: Kirjasta elokuvaksi [Anna-Leena Härkönen ja kustannuspäällikkö Jaana Koistinen keskustelevat aiheesta.]

•16:30 Aleksis Kivi: Riku ja Tunna - Madventuresin maailmanselitys

Rikoksen jäljillä -haasteen kooste

(c) Oksan hyllyltä

Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa järjesti kesän kunniaksi Rikoksen jäljillä -haasteen ja haaste kuului näin:

"Rikoksen jäljillä -lukuhaaste, jossa haastetaan lukemaan fiktiivistä kirjallisuutta, joka käsittelee rikoksia, niiden tutkintaa, tutkijoita, rikollisia ja heidän motiivejaan. Haaste päättyy syyskuussa 2014 eli 30.9.2014. Tietokirjat on tällä kertaa rajattu haasteen ulkopuolelle, eli Rikoksen jäljillä -haasteessa pysytään fiktion parissa ja ratkotaan kaunokirjallisia, kuvitteellisia rikoksia."

Päätin tarttua haasteeseen, sillä kirjabloggausharrastukseni aikana olen tutustunut ensimmäistä kertaa joihinkin dekkareihin ja pitänyt niistä. Olin päättänyt muutenkin jatkaa tämän genren tutkimista, joten tämä haaste ei ollut minulle vaikea aloittaa. Vaikeaa oli kuitenkin löytää tarpeeksi kiinnostavia kirjoja; minulla on nimittäin edelleen jonkinasteinen epäluulo dekkareita kohtaan. Mikä tahansa dekkari ei siis kelpaa. Monissa tämän lajin edustajissa kun on selkeitä dekkarikliseitä, jotka minua ärsyttävät. Jos kirja on kuitenkin hyvin kirjoitettu, ja se pystyy minut yllättämään, kliseet on helpompi sivuuttaa. Onnistuin kuitenkin löytämään hyviä dekkareita tähän haasteeseen ja luulenpa löytäneeni itselleni tutun ja turvallisen vakiosarjankin (Adler-Olsenin sarjan Ryhmä Q)!

LUKEMANI JÄNNÄRIT:

Toukokuun alkupuolella sain luettua loppuun James Sallisin Kylmän kyydin (2005), jonka lukemisesta nautin, vaikka hetki menikin saada Sallisin tyylistä kiinni. Täysin puolueettomasti en pystynyt tätä lukemaan tai kirjoittamaan arvostelua, koska rakastan elokuvaa Drive, joka perustuu tähän kirjaan. Sallis on ilmeisesti kirjoittanut tälle kirjalle myös jatko-osan Driven, jonka aion tietysti hankkia jossain vaiheessa käsiini, oli se sitten hyvä tai ei.

Heinäkuussa sain luetuksi loppuun Lars Keplerin Hypnotisoijan (2009), jonka paksuuden kanssa minulla oli hiukan ongelmia. Alkupuolen jaarittelu meinasi saada minut jopa lopettamaan, mutta tämä haaste antoi minulle voimia jatkaa. Ja kyllähän kirja loppujen lopuksi ihan hyväksi jännäriksi paljastui.

Elokuussa luin Jussi Adler-Olsenin Vangin (2007) [Ryhmä Q #1], jonka itsepäiseen etsivään ihastuin. Juuri sen takia seuraavan osan aloittaminen oli niin helppoa; ajattelin että vaikka juoni vaihtuukin, ainakin Carl Mørck olisi mukana.

Syyskuussa luin Jussi Adler-Olsenin Metsästäjät (2008) [Ryhmä Q #2]. Tästä en pitänyt niin paljon kuin edellisestä, mutta samantasoista viihdettä ja juonenkäänteitä tässäkin oli. Hyvillä mielin jatkan sarjan 3. osaan, heti kun olen pitänyt jonkinpituisen hengähdystauon.

(Luin toukokuussa myös S. J. Watsonin Kun suljen silmäni (2011), mutta olen vähän epävarma laskettaisiinko sitä mukaan tähän haasteeseen, joten jätän sen pois.)

Yhteensä sain siis luettua 4 jännäriä!

Enemmänkin oli tarkoitus lukea, mutta ei se mitään; nytpä on valmiina monta hyvältäkuulostavaa kirjaa odottamassa, kun seuraavan kerran tulee dekkarinälkä!

Jussi Adler-Olsen: Vanki (2007) & Metsästäjät (2008)

Vanki [Osasto Q #1] (4. painos, 2013) / Kvinden i buret [Afdeling Q#1] (2007)
Gummerus
424 s.
kansi: Tuomo Parikka (suunnittelu)
kieli: suomi (suomentanut Katriina Huttunen)
mistä minulle: sain lahjaksi.
arvosana: ★★★★

"Hän raapi sormenpäänsä verille sileitä seiniä vasten ja hakkari nyrkeillään paksuja ikkunoita, kunnes ei enää tuntenut omia käsiään."

MarikaOksan Rikoksen jäljillä -haaste auttoi minua löytämään tämän kirjan ja innosti minua kokeilemaan sitä. Haaste avasi silmäni kiinnittämään enemmän huomiota dekkareihin ja silmiini sattui Jussi Adler-Olsenin erittäin jännittävältä kuulostava kirja Pullopostia. Tajutessani kuitenkin sen olevan sarjan 3. osa, päätin aloittaa ensimmäisestä. Sain ensimmäisen osan, Vangin, äidiltäni lahjaksi ja se osoittautuikin erittäin hyväksi dekkariksi! Ainakin tällaiselle, joka ei ole (vielä) lukenut paljon jännäreitä.

Vanki kertoo yhtaikaa lomittain kahden ihmisen tarinaa. Se kertoo kauniista poliitikosta, Merete Lynggaardista ja tapahtumasta, joka muuttaa hänen elämänsä täysin -- ja juuri sairaslomalta palanneen murharyhmäetsivästä, Carl Mørckistä, jonka uutena tehtävänä on selvittää vanhoja rikoksia. Carl aloittaa ensimmäisen tutkimuksensa kauniista poliitikosta, joka katosi 5 vuotta sitten...

Aloitin tämän dekkarin lukemisen junassa, mistä minulle tulikin tapa. Tämä kirja sopikin loistavasti 15min mittaisiin lukujaksoihin; ehkä en sen takia kiinnittänyt paljon huomiota esimerkiksi kirjoitustyyliin, mutta muuten lukemisen katkeaminen jatkuvasti ei haitannut tippaakaan. Pysyin mukana juonessa ja sain jännittää joka päivä miten juoni tihenisi. Ihan varauksetta en Carl Mørckiin ja tarinaan kuitenkaan ihastunut. Carl tuntui juuri sellaiselta ärsyttävän kliseiseltä pullealta etsivältä, joita vilisee dekkareissa. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin pitäväni tästä suutaan soittavasta poliisista ja halusin skipata Merete-luvut, jotta pääsisin lukemaan siitä kuinka Carl ja hänen ihastuttava apulaisensa Assad selvittävät rikosta eteenpäin.

Täysiä pisteitä en tälle kirjalle kuitenkaan antanut, sillä vaikka tämä olikin minun mittapuullani todella hyvä dekkari, ei se silti kilpaile lempikirjojeni kanssa. Pisteitä vähensi myös se, että luulen etten tule lukemaan tätä enää uudelleen. Eikös dekkarien viehätys piile siinä, että voi arvailla mukana miten rikos selvitetään? Toisella lukukerralla tämä ei enää onnistuisi. Tämä oli kuitenkin lukemisen arvoinen ja erittäin hyvää viihdettä! Ja juuri sen vuoksi minun täytyikin jatkaa heti suoraan toiseen osaan...

----------------------------------------------

Metsästäjät [Osasto Q #2] (3. painos, 2014) / Fasandræberne [Afdeling Q #2](2008)
Gummerus
451 s.
kansi: Tuomo Parikka (suunnittelu)
kieli: suomi (suomentanut Katriina Huttunen)
mistä minulle: ostin nettikirjakaupasta.
arvosana: ★★★

"Laukaus kajahti taas puunlatvojen yläpuolella."

Tämä piti siis saada käsiin heti. Suosiota tällä sarjalla näyttää olevankin, sillä jokaikinen teos oli lainassa kirjastoista. Viime aikoina ei ole ollut yhtäkään kirjaa, jonka kirjaston varausaikaa en olisi jaksanut odottaa, mutta tämän päätin ostaa itselleni. Olin tullut jo riippuvaiseksi päivittäisistä junalukemisjaksoista!

Metsästäjät jatkaa Carl Mørckin työskentelyä vanhojen rikosten parissa. Tällä kertaa vuorossa on 20 vuotta sitten tapahtunut kaksosten murha, jonka tekijä istuu vankilassa. Kuitenkin joku haluaa Carlin ottavan tapauksen uudelleen tutkittavaksi -- mutta miksi?

Kun edellisessä osassa murhaajaa arvuuteltiin kilvan etsivän kanssa, tällä kertaa murhaaja on alusta asti tiedossa. Mitään yllätyksiä ei siis siltä osin ole luvassa, mutta jännittämistä silti piisaa, kun seurataan Carlin tutkimusten etenemistä. Tämä kirja jatkui samaan malliin kuin edellinenkin; jännittävä juoni, huumoria, viittauksia suurempaan taustajuoneen, viihdettä. Tälle annoin kuitenkin yhden tähden vähemmän, sillä tarinan aihepiiri oli minun makuuni vähän liian raaka (kertoo ehkä jotain, kun sanon että murhaajan lempielokuva on Kellopeliappelsiini). Tuli liikaa iholle, jos näin voin sanoa. Dekkareita lukiessa on kiva jännittää, mutta jos homma menee liian väkivaltaiseksi tai realistiseksi, lukukokemuksesta tuleekin ahdistava. Toki ahdistava lukukokemuskin voi olla hyvä, mutta dekkareita lukiessani viihde on yleensä se mitä minä haen.

P.S. Pidän molemmista kansista, vaikka ne ovatkin samankaltaisia. Yleensä inhoan sitä, kun "massakirjailijoiden" kannet ovat kuin kopioita toisistaan, mutta tässä tapauksessa pidän siitä, että jonkinlainen jatkuvuus/samankaltaisuus on pidetty mielessä. Heti kun näkee nuo kohtalokkaat silmät kannessa, joka on jaettu vinosti kahtia, tietää että kyseessä on Adler-Olsenin kirja.

P.P.S. Vaikka viihdyinkin näiden kirjojen parissa, en ihan heti jatka 3. osaan Pullopostia (vaikka nimenomaan se minua alunperin kiinnosti, hah). Pieni tauko on paikallaan, etten saa Carl+Assad-ähkyä.

P.P.P.S. Kirjailija on kertonut sarjasta tulevan 10-osainen, ja tanskaksi kirjoja näyttää ilmestyneen ilmeisesti 6 (jes! vihdoinkin hyvä dekkarivakisarja löydetty!).

Kirjaostoksilla 30.9

Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa haastoi ostamaan syyskuun aikana kirjoja. Kirjoja olen muistanut ostaa tässä kuussa ja hyvillä mielin, mutta koko haasteen puinti meinasi unohtua täysin. Onneksi havahduin tänä aamuna! Rikoksen jäljillä -haasteen kokoaminen pitäisi myös tehdä vielä tänään (toivottavasti opiskelut antavat myöten!).

Kirjat, jotka ostin tässä kuussa:

Gaudeamuksen syysalesta ostin Kuinka kieltä opitaan (toim. Päivi Pietilä & Pekka Lintunen) ja Maailman kielet ja kielikunnat (Jaakko Anhava). Molemmat liittyvät opiskeluihini enkä malttanut olla ostamatta niitä, kun tiesin että jos ne myöhemmin haluaisin ostaa, joutuisin maksamaan rutkasti enemmän. Kuinka kieltä opitaan maksoi 25e (ovh 34e) ja Maailman kielet 15e (ovh 29e).

Jussi Adler-Olsenin Metsästäjät ostin Suomalaisen nettikaupasta, kun se löytyi mahdottoman halpaan hintaan 3,95e. Vangin jälkitunnelmissa halusin välttämättä jatkaa sarjan lukemista ja olin jo valmis ostamaan pokkarin täyteen hintaan (pokkarithan ovat niin kalliita...), kun kirjastossakin kaikki painokset olivat lainassa -- kunnes törmäsin Suomalaisen alennukseen. Onni oli matkassa ja nyt tämäkin kirja jo luettu.

Viime viikolla junaa odotellessani menin tutkimaan lähellä sijaitsevaa antikvariaattia. Tutkin joka sopen kunnolla ja vaikka mitä olisin halunnut ottaa mukaan, mutta loppujen lopuksi matkaan tarttui vain Tolkienin Silmarillion-pokkariversio 6e. Löysin myös muita minua kiinnostavia kirjoja, mutta tämä oli niistä ainoa, jonka hinta-laatusuhde miellytti minua. Adlibriksestä tämän saisi vain 20 senttiä kalliimpana, mutta ajattelin että kirja olisi kiva saada hyllyyn heti. Kunhan olen saanut kuunneltua TSH-äänikirjat loppuun, voisin kokeilla tämän lukemista.

Yhteensä maksoin siis 4 kirjasta 49,95e = 12,50e/kirja, kun hinta olisi voinut olla 80e yhteensä. Ei siis huonot kaupat!

Kuvasta puuttuu lahjaksi ostettu Kvanttivaras, 5e Tiedekulmasta. Tilasin myös nettikirjakaupasta muutaman kirjan, mutta koska ne eivät ehtineet saapua, en laske niitä tähän mukaan.

Kesän luetut 2014

Hetki lukumaratonilta.

Taas on koontipostauksen aika. Tosin juuri tämä kolmen kuukauden ajanjakso kesäkuusta elokuuhun on tuntunut aivan mahdottoman pitkältä -- koska siinä ehti tapahtua paljon. Blogin osalta ehdin viettää yksivuotissyntymäpäivääni, osallistua ensimmäiseen lukumaratoniini, kokea kesän parhaan lukuhetkeni, aloittaa uuden Kuukauden kymppi -teemapostaukseni, osallistua kirjabingoon ja kuunnella ensimmäisen äänikirjani. Elämäni ruudun toisella puolella koki sekin paljon asioita: uuden asunnon stressaava etsiminen, pakkaaminen, viimeinen työpäiväni, ikuiselta tuntuva muuttaminen, kaikennäköisten paperihommien selvittäminen ja tietenkin itse koulun aloittaminen. Pääsin nimittäin vihdoin taas koulun penkille ja muutin sitä varten pääkaupunkiseudulle. Muutto ja koulun aloittaminen ovat vieneet paljon aikaani ja luultavasti vievät vielä jonkin aikaa. Ratkaistavana on ainakin kirjabloggarien ammattisairaus -- eli mihin nämä kirjat saa mahtumaan?? Kaksi pahvilaatikollista kirjoja pitäisi vielä jonnekin tunkea muiden tavaroiden lisäksi... Näistä syistä siis blogi saattaa potea pieniä hiljaisuuden merkkejä, vaikka pyrinkin välttelemään pitkiä taukoja. Työn alla on kuitenkin monta keskeneräistä bloggausta.

Tässä kuitenkin kesäkuun, heinäkuun ja elokuun luetut:

Jean Webster: Setä Pitkäsääri (1912)
William Joyce: Morris Lessmore ja tuhansien tarinoiden talo (2013)
Thorarinn Leiffson: Iskän salaisuus (2010)
Darren Shan: Darren Shan: Friikkisirkus -manga (2013)
H. G. Wells: Aikakone (1917)
Ville&Aino Tietäväinen: Vain pahaa unta (2013)
Daniel Handler: Ja sen takia me erosimme (2011)
Lars Kepler: Hypnotisoija (2009)
L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet (1908)
J. R. R. Tolkien: TSH: Sormusten ritarit (2002) [äänikirja]
Frances Hodgson Burnett: Pikku prinsessa (1888)
Anne Rice aka A. N. Roquelare: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan (1983)
Vladimir Nabokov: Lolita (1955)

__________________________

BLOGGAAMATTOMAT:

Marjane Satrapi: Persepolis - iranilainen lapsuuteni (2004, Otava), ★★★★
Satrapin omaan elämään perustuva sarjakuva. Luin tämän uudestaan ja yhtä hyvä oli tälläkin kertaa. Tämä tuo vähän erilaisen näkökulman iranilaiseen elämään kuin mihin uutisissa on totuttu. Sodat toki pyörivät taustalla, mutta elämään sisältyy muutakin, varsinkin jos on lapsi tai nuori. Minun silmiäni tämä sarjakuva ainakin avasi, nyt pitäisi vain lukea jatko-osa.

Henrik Lange: 90 kirjaklassikkoa kiireisille (2009, WSOY), ★★★★
90 neljän ruudun sarjakuvaa kirjaklassikoista. Luin tämän töissä tauoilla, ja se oli oikein hauska ja nopea ajanviete. Skippasin kyllä ne kirjat, jotka ovat lukulistallani, kirja on nimittäin välillä todella spoilaava. Tuntemattomatkin kirjatiivistelmät viihdyttivät, sillä Lange oli vetänyt mutkat todella suoriksi.

Marc-Antoine Mathieu: Jumala itse (2011, Like), ★★
Mitä ihmiskunta reagoi, kun Jumala astuu maanpinnalle ja ottaa osaa mm. tosi-tv-ohjelmiin? Filosofinen ja humoristinen sarjakuva. Idea oli hyvä, mutta en saanut tästä kovin paljon irti, mikä johtui osaksi myös väsyneenä lukemisesta. Unenpuute ja filosofiset ajatukset eivät käy yksyhteen.

Kaoru Mori: Emma vol. 3-10 (2006-2010, Sangatsu Manga), ★★★★
Sarjakuva viktoriaanisesta Lontoosta, jossa palvelijatar Emma ja rikkaan kauppiaan poika ihastuvat toisiinsa. Mutkia matkaan tuo kuitenkin luokkaero, mikä ei ollut tuohon aikaan hyväksyttävää. Suosittelen tätä kaikille, joita viktoriaaninen aika kiinnostaa, myös niille joille manga ei ole tuttua. Tämä nimittäin oli "epämangamainen", parhainta sarjakuvassa oli realistisuus ja tunnelma. Sarjakuvassa ei hätäilty, vaan aikakauden tunnelman luomiseen keskityttiin kuvaamalla ihan tavallista palvelijattaren elämää -- mikä oli erittäin hyvä! Ensimmäiset 7 osaa ovat varsinainen tarina, loput 3 lisäosia, joissa keskitytään enemmän sivuhenkilöiden tarinoihin.

Mike Carey & Glenn Fabry: Neil Gaimanin Neverwhere (2007, Gummerus), ★★
Etsin Sandmania kirjastosta, mutta koska sitä ei löytynyt, lainasin tämän. Olen lukenut Gaimanin Neverwhere-kirjan, mistä en pitänyt, mutta minua kiinnosti nähdä miltä kirjasta tehty sarjakuva näyttäisi. Pidin sarjakuvasta enemmän, mutta juonikuviot ja päähenkilö eivät tehneet vaikutusta tälläkään kertaa. Kiinnostuin sen sijaan sivuhenkilöstä nimeltä Markiisi, jonka musta iho, valkoiset hiukset ja aristokraattinen salaperäisyys kutkuttivat mielikuvitustani valtavasti. Oi, kunpa Markiisi vain olisi ollut päähenkilö! Haluaisin tietää hänestä lisää. Tässä esimerkkisivu, jossa Markiisi esiintyy.

J. R. R. Tolkien: Kaksi tornia, osa 1 (äänikirja), ★★★★
Pääsin aloittamaan Kahden tornin äänikirjan kuuntelua, mutta muutto keskeytti sen. Puoleen väliin sain kuitenkin kuunneltua. Nyt pitäisi saada käsiini äänikirjan loppuosa...

__________________________

KESKEN JÄÄNEET:

Luovutin viimein Ursula Le Guinin Kertomuksia Maamereltä -kirjan suhteen, kun kirjastokin vaati jo omaansa takaisin. Kirjan viidestä novellista sain luettua vain yhden, kunnes "Maamerihype" hälveni. Aion ehdottomasti jatkaa tämän sarjan lukemista joskus, kunhan vain saan oikean fiiliksen takaisin.

Anne Rice: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan (1983)

Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan (2014) / The Claiming of Sleeping Beauty (1983)
Basam Books
300 s.
kansi: Maria Raasakka
kieli: suomi (suomentanut Timo Utterström)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★

"Prinssi oli koko nuoren ikänsä tuntenut tarinan prinsessa Ruususesta, joka oli sormensa rukin piikkiin pistettyään kirottu uinumaan sata vuotta vanhempiensa, kuninkaan ja kuningattaren, sekä koko hovin kanssa."

Ja sitten vähän toisenlainen prinsessakirja. Tästä ei tule hirveän pitkää bloggausta, sillä en pitänyt tästä kirjasta oikeastaan yhtään, enkä halua kieriskellä tämän kirjan jälkitunnelmissa yhtään sen enempää kuin on "pakko". Jo muutaman ensimmäisen sivun perusteella aloin epäillä, etten pitäisi tästä kirjasta, ja muutaman luvun jälkeen olin siitä varma. Jatkoin kuitenkin uteliaisuuttani ja se veikin minut aika pitkälle. Sitten minua alkoi jo puuduttaa, mutta sinnittelin loppuun asti. En kyllä tiedä miksi; siksikö että voisin kirjoittaa tämän bloggauksen? Niin kai sitten.

Vanhan sadun mukaan prinssi herättää prinsessa Ruususen hyväksikäyttämällä häntä -- siihen versioon Prinsessa Ruusunen -sadusta tämä kirja perustuu ja kirja alkaakin tuolla samaisella tapahtumalla. Prinssi ottaa prinsessan omakseen ja aikoo viedä hänet valtakuntaansa. Siinä on vain yksi pieni mutka tai oikeastaan monta, jotka aiheuttavat Ruususelle hämmennystä ja pelkoa: Prinssi käskee hänet kulkemaan alasti ja tottelemaan, kun hän komentaa prinsessaa tekemään mitä oudoimpia asioita -- kuulemma prinsessan hyväksi. Mitä oikein odottaa Prinssin valtakunnassa, kun he pääsevät perille?

Tämä on siis BDSM-erotiikkakirja eikä mitään muuta. Olin jo kuullut vähän etukäteen, että jos ei pidä BDSM:stä, ei pidä tästäkään kirjasta. Ainakin minun kohdalla osui oikeaan. Voin ihan hyvin uskoa, että BDSM:stä pitävät lukevat tällaista kirjaa mielellään, mutta en silti voi sanoa tätä hyväksi kirjaksi. Minusta tämä on vain vähän rajumpi harlekiini. Ei niiden lukemisessa tietenkään mitään väärää ole, mutta kyllä minua vähän ihmetyttää, että tämä päädyttiin suomentamaan nyt. Koska Anne Rice on tämän kirjoittaja ja se kertoo laadusta? En ole lukenut Ricen muuta tuotantoa, mutta tämä kirja ei anna siitä hyvää kuvaa.

Nimittäin vaikka BSDM-aspektit poistettaisiin kirjasta, kirja ei olisi minusta yhtään paremmin kirjoitettu. Kirjassa on todella paljon toistoa; toistoa siitä kuinka Ruusunen ei ymmärrä mitään, toistoa siitä kuinka inhottavat asiat myös kiihottavat hahmoja, toistoa siitä kuinka koko ajan jotakuta piiskataan takamukselle. Joku sanoi hyvin Goodreadsissa, että sanaa "spanking" toistetaan niin monta kertaa, ettei se tunnu enää edes sanalta. Kirjassa ei oikein ole juonta, se etenee vain erilaisten alistamis-, raiskaus- ja seksitapahtumien kuvailuilla.

Tämä ei siis ollut minun kirjani. Plussaa kuitenkin kauniista kannesta ja siitä että tämä oli helppolukuinen. Tässä vielä esimerkki toistosta Prinssin lausahdusten kautta, nämä sitaatit löytyivät vierekkäisiltä sivuilta:

"Etkö huomaa? Kaikki on sinulle yksinkertaista, jos ajattelet vain minun miellyttämistäni ja niiden miellyttämistä, joille sinua näytän. --  Sinun olisi pitänyt kysyä itseltäsi: 'Miellytänkö Prinssiäni? Oletko ihmisten mielestä miellyttävä?'

Olet minun, Ruusunen, eikä sellaista käskyä olekaan, jota sinun ei tarvitsisi noudattaa. Jos käsken sinua miellyttämään vähäisintä hovipoikaa, tottelet minua moitteettomasti. Hän on silloin herrasi, koska minä olen sanonut niin. Kaikki, joille sinua tarjoan, ovat herrojasi.

Juuri niin, miellyttämisesi on nyt elämäsi. Kuinka moni tässä maailmassa saa elää sellaisessa selkeydessä, sellaisessa yksinkertaisuudessa? Jos miellytät minua, minä tulen aina kertomaan sinulle, kuinka voit miellyttää minua."

Risingshadowsta löytyi hiukan positiivisempi arvostelu.

Frances Hodgson Burnett: Pikku prinsessa (1888)

Pikku prinsessa (7. painos 1965) / Sara Crewe (1888) vai A Little Princess (1905) ?
WSOY
191 s.
kansi: Alf Danning
kieli: suomi (suomentanut ?)
mistä minulle: kirjastosta.
arvosana: ★★

"Pimeänä ja koleana talvipäivänä, jolloin Lontoon kadut verhosi niin sakea ja raskas sumu, että lyhtyjen täytyi olla sytytettyinä ja kauppojen ikkunoiden valaistuina pitkin päivää niin kuin iltaisin, istui pieni tyttö isänsä kanssa ajurinvaunuissa, jotka hitaanlaisesti vierivät suuria katuja."

Aloitin tämän lukemisen Annan nuoruusvuosien jälkitunnelmissa, koska kaipasin lisää elämäniloista tyttötarinaa, mikä kuitenkin koitui Pikku prinsessan kohtaloksi. Pidin Anna-kirjasta paljon, joten tämä ei voinut välttyä vertailusta siihen.

Nuorena katsoin vuoden -95 Pikku prinsessa -elokuvan, mistä pidin. Tällä kertaa katsoin kuitenkin vuoden -39 elokuvan ennen kirjan lukemista, kun se sattumalta löytyi kirjastosta. En tästä Shirley Templen tähdittämästä elokuvasta niinkään välittänyt, vaikka olihan siinä yksi oikein kaunis kohtaus. Myös elokuvan katsominen ennen kirjaa saattoi jollain tavalla vaikuttaa tarinasta nauttimiseeni.

Pikku prinsessa kertoo pienestä tytöstä nimeltä Saara Crewe, joka on asunut lapsuutensa Intiassa orjien ja palvelijoiden keskellä. Hänen rikas isänsä vie hänet Lontooseen, tyttöjen sisäoppilaitokseen, jossa hänen hemmoteltu elämäntyylinsä jatkuu. Hemmottelustaan huolimatta Saara on viisas, kohtelias ja omaa erittäin vilkkaan mielikuvituksen. Hän saakin nopeasti ystäviä kertoen heille satuja. Sitten kesken syntymäpäiviensä hän saa kohtalokkaan kirjeen, joka vie hänet rikkauksista ryysyihin.

Tarina laahasi alussa melko pitkään enkä oikein päässyt tarinaan missään vaiheessa sisään. Se oli kuitenkin helppolukuinen; kun alussa luin muutaman sivun kerrallaan, puoleen väliin päästyäni lukemisesta tuli helpompaa. Tämä kirja ei ollut missään nimessä huono eikä minun täytynyt pakottaa itseäni lukemaan, mutta melko keskinkertainen lukukokemus kuitenkin oli. Saaran hahmo ärsytti minua paikoitellen. Tarinan alussa hän on vain 7-vuotias, mutta kuitenkin hänen viisauttaan ja oikeudentajuaan ja persoonaa kaikin puolin kehutaan niin paljon, että Saara kuulostaa täydelliseltä. Rikas, mutta ei omahyväinen. Kaunis, mutta ei turhamainen. Kääntää toisen posken ilkeyden edessä. Tarinan sekaan oli kuitenkin hivutettu pieniä vihjauksia hänen heikkouksiinsa, ja silti en voinut olla ärtymättä. Olisin kaivannut jotain selkeää huonoa piirrettä, Saara ei vaikuttanut nimittäin aidolta.

Kun Saara kohtaa menetyksen kirjan alkupuolella, ajattelin että onpas tämä erilainen ja realistinen lastenkirja ja aloin odottaa lopulta paljon. Loppu oli kuitenkin melko tylsä ja arvattavissa, ja minua se harmitti. Tämähän on kehuttu klassikko, mutta minuun se ei oikein iskenyt. Kirjasta jäi myöskin puuttumaan se sadun taianomainen tunnelma, joka elokuvissa oli. Minulle sitä tunnelmaa ei riittänyt luomaan kuvailu siitä, kuinka Saara kuvittelee olevansa prinsessa.

Ainoa asia mikä minua häiritsemään, on tämän kirjan suomennos. Kirjassa itsessään lukee "suomennos teoksesta Sara Crewe", mutta kirjan nimi on "Pikku prinsessa". Tutkin vähän asiaa ja selvisi, että Hodgson Burnett on kirjoittanut tästä tarinasta kaksi versiota: vuonna 1888 teoksen nimeltä Sara Crewe or what happened at Miss Minchin's ja vuonna 1905 A Little Princess: Being the whole story of Sara Crewe now told for the first time. Sen verran ymmärsin, että vuoden 1905 versio on pidempi. Kummasta versiosta tämä suomennos on siis käännetty? Onko tämä yksi niistä lyhennetyistä suomeksi käännetyistä lastenkirjoista? Nyt tekee mieli lukea esimerkiksi Annan nuoruusvuodet uudestaan alkuperäinen teos toisessa ja suomennos toisessa kädessä...